Sisäinen kello kääntyy kovin hitaasti. Vuosi vuodelta vain entistä hitaammin. Ennen tuntui hienolta saada vuorokauteen yksi lisätunti, mutta eilen herätessäni seitsemältä, en ollutkaan niin järin iloinen tiedostaessani, että kello onkin vasta kuusi. Illalla yhdeksältä pahnoille, ja tänään jo hiukan paremmin kiinni nykyajassa. Taidan alkaa panostaa enemmän pitkiin yöuniin. Olkoon vaikka etukäteen tehty uuden vuoden lupaus!

Kuvissa uusi Day Homen tyynynpäälinen. Arvontapalkinto. Kiitokset Mrs Jones ja Sanna! 

Ja minähän rakastan…..!

Emilia

Eikä tällä kuusella ole mitään tekemistä joulun kanssa. Paikalliseen kukkakauppaan tilaamani huonekuusi saapui vihdoin. Olen aivan rakastunut!

En yleensä pidä tavallisista huonekasveista. Myrtti ja muut rungolliset ja puumaiset kasvit ovat toki kauniita, ja omistanpa pari ikuisuuden vanhaa perhosorkkideaakin. Keittiöön kuuluvat oleellisesti tuoreet yrtit, mutta muuten jätän huonekasvit lähinnä kaupan hyllylle. Liian kasaria, liian ysäriä, liian jotain… Siis minun makuuni, meille. Ja se vaiva; Keräävät pölyä ja likaa, vaativat ainaista huoltamista.

Hassuahan tässä on juuri se, että pidän kasveista, joille tämä nykyaikainen (kuiva ja lämmin) huoneilma ei ole edes tarkoitettu! Mutta ehkä juuri haaste saa minut haluamaan niitä. Myrtin kuolemasta toipuneena otan siis taas uuden haasteen vastaan.

Hennot oksat kestävät kevyiden paperikoristeiden painon, joten kuusi muuntautuu toki myös joulupuuksi. Kenties se jouluna ajaa ainakin yhden joulukuusen asemaa.

Ikean uutuuksien saapumista myymälöihin…

Lyhdyt, ruukut, korit, talja…. – ja  uutuus TUOLI!

Ikean uutuuksien saapumista myymälöihin…

Lyhdyt, ruukut, korit, talja…. – ja  uutuus TUOLI!

Suuri kiitos Ikealle!

Jee,  jalalliset Pokal-lasit ovat taas palanneet myymälöihin. Ihan mahtavaa, koska näitä laseja ei lyö laudalta mikään. Ihana muotoilu, ihana hinta ja kestävä laatu.

Harva varmaan jaksaa hehkuttaa puolentoista euron juomalasista, mutta itse olen varsin tyytyväinen, jos saan silmää miellyttävää tavaraa halvalla. En ole koskaan ymmärtänyt “pyh, se on ikeaa” -mielipiteitä. Hutikuteja tälläkin, mutta välillä ihan loistavaa muotoilua – ja usein vielä käypään hintaankin.

Lastulevy on lastulevyä, ja puu on puuta. Jokainen tietysti valitsee itse. Mitä laatuun tulee, mies osti taannoin Ikeasta veitsenteroittajan reilulla neljällä eurolla. Pohjassa luki Fiskars. Myöhemmin olen saanut ymmärtää, ettei kyseinen veitsenteroittaja ole mikään erikoinen poikkeus. 

Laseihin palatakseni; Näistä tarjoilee kivasti arkisetkin sihujuomat ja mehut. Annoskoko on sopivan pieni arki-illan puunaviinilasilliselle – jonka olen muuten tänäänkin ansainnut!

Taas niitä päiviä, jolloin mikään ei vain tunnu sujuvan….

Huomista odotellessa

Emilia

Eteinnen, ulkoeteinen, pikkueteinen…. Ei kai tälle tilalle edes ole virallista nimeä. Ajaa tuulikaapin virkaa, kooltaan reilut 7 neliötä. Neljä ovea: Ulko-ovi, väliovi, pesutilojen ovi ja suuri rautainen pannuhuoneen ovi. Hankala, mutta samalla näppärä tila.

Vanha puinen penkki on maalattu ylijääneellä kynnysmaalilla. Himmeä siniharmaa sävy. Lattiassa harmaa graniitti ja seinillä hailakka kitin sävy.
Penkki helpottaa kenkien pukemista, ja siihen tulee laskettua myös käsilaukku. Ikean lampaantalja lojuu ehdottomasti myös eteisessä. Erilaiset kassit säilövät sisällään pieniä pyyhkeitä koiran tassuille, heijastinliivejä ja muuta ei niin järin kaunista. Sinkkisoiko toimii sadonkorjuuastiana, kukkaistutuksissa ja muuten vain lojuu lattialla. Tunnelma tulee kynttilälyhdyistä ja kynttilöistä , paljon muuten ei tilaa tule sisustettua.
Saappaat kuivuvat lämpimällä lattialla, joka on myös helppo pyyhiä puhtaaksi kiiltävän pintansa ansiosta. Kivi on kätevä, vaikkei ehkä täysin hivele ulkonäöllään silmääni. 

Isosta metalliovesta saisi hyödyllisen ilmoitustaulun mustalla liitutaulumaalilla. Magneetitkin pysyisi helposti kiinni. Kauan on maalaus ollutkin jo harkinnassa, maali kaapissa jne., mutta enpä ole toimertunut. Tai uskaltanut. Mitä jos tulee hutikuti?

Hassu tämä syksy; Sitä alkaa taas vimmattu sisustusinnostus!

Mukavaa maanantai iltaa kaikille!

Jos lauantai ei mennytkään ihan putkeen ja suunnitelmien mukaan (älkää edes kysykö), niin sunnuntai on kyllä paikannut tuonkin vääryyden. Eniten mielialaa on kohottanut auringonsäteet, yhteinen aika ja mukava tekeminen.

Syystori kauniissa vanhassa ruukkimiljöössä, äidin tekemä perunamuusi, jauhelipihvit ja suppilovahverokastike. Kotoilua ja kyläilyä. Juuri sitä, mistä sunnuntait on tehty!

Uusia koreja on alkanut kerääntyä nurkkiin. Nyt juuri silmää miellyttää tämä malli – kaiken kokoisena. Näihin säilötään peittoja, tyynyjä, leluja, paperirullia, käsitöitä ja keittiön pikkusälää.

Vanhoissa lasipurkeissa Ikean kynttilät pysyvät pystyssä hiekan avulla. Kannoin pannuhuoneeseen saavillisen hiekkaa kuivumaan. Jos ei muuta, niin hiekoitan sillä talvella rappua.

Vielä ehdit osallistua
Pienen Paperipuodin arvontaan.
Heitän kaikki arpaliput arvontakoneeseen illalla, ja huikkaan onnellisen voittajan!

Suloista sunnuntaita


Emilia

***

Huh, kaksi päivää siivousta takana. Eihän sitä nyt tosin ihan kahta päivää ole putkeen siivonnut, kun väliin on pitänyt mahduttaa ulkoilut, leikit kauppareissut ja muut jutut, mutta noin niin kuin yleisesti päivät on kuluneet siivoillessa. Kahden päivän aikana koti on imuroitu neljästi ja lattiat pesty kahdesti. Ihan vain, jos joku ihmettelee, miten reilun sadan neliön siivoukseen saa kulumaan kaksi päivää 🙂

Mä olen niitä ihmisiä, jotka saa suuren nautinnon, kun hellannupit ja jalkalistat on käyty hammasharjan kanssa läpi.

No, mutta joka tapauksessa viikonloppu on kiva aloittaa siistissä kodissa. Kukat vielä maljakkoon ja sitten voi vain nauttia.

Tuossa kahvitauollani kuvailin hiukan keittiössä. Ei mitään uutta. Samana on pysynyt, vaikka ideoita tietysti olisi vaikka miten. Mutta kaikkeahan ei voi saada, ja oikeastaan ne ideat ja unelmat on kivoja; niillähän se mielenkiinto yleensä elämään säilytetään.

Pieni ja ahdashan tämä köökki on, mutta sille nyt ei voi mitään. Kuvaaminenkin on aika hankalaa, kun etäisyyttä ei kovin helposti saa, joten fiiliskuvia tällä kertaa.

Vitsit, miten paljon kommentteja! En millään pysty kaikille teille nyt yksitellen vastailemaan, joten kiitän yhteisesti mielipiteiden vaihdosta. Me bloggarit taidetaan ajatella näistä asioista aika samalla tavalla, ja ajatukset itse kullakin joskus karkaa näihin “pulmiin”. 

Anyway, mä oon täällä nauttinut täydellisestä elämästäni ja ollut pelkkää hymyä koko ihminen. 🙂 Tosissaan olettaako joku oikeesti kaiken olevan niin kauhean hyvin!? Eiköhän se ole niin, että meillä kaikilla on ne omat ongelmamme joko ihmissuhteissa, raha-asioissa, terveydessä tai jossain muussa. Bloggarillakin sentään on oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen, ja ihan kaikkea ei tarvitse ihan kaikkien kanssa jakaa.

Mutta otsikkoon viitaten;

Kävin tänään lääkärireisulla (terveys – pieni käärme paratiisissa :)) pienellä putiikkikierroksella ja matkaan tarttuivat nämä ihanat Polkka Jamin kuppila-aiheiset postikortit.

Ajattelin laittaa piristykseksi keittiön seinälle. Ihan kivoja varmaan kehyksissäkin, ja näistä oli saatavana myös julistekokoja. Sopivasti nostalgiaa ja leikkisyyttä. Kivaa Suomi designia!

Kuvat on vähän elottomia, kun on niin hiton pimeää! Mutta värit noissa korteissa on kyllä aivan mahtavan herkulliset.

Ja nyt tää menis saunomaan….

Kuten arvata saattoikin, sai työhuoneen toinen kaappi paikan olohuoneen nurkasta. Paikka, jonne jotakin korkeata kalustetta jo haaveilinkin. Tuntuu kaikin puolin tasapainoiselta valinnalta. Kummankin huoneen ilme koheni huomattavasti. Kaapit pääsivät omaan tilaansa ja saivat arvoisensa reviirin. Kumpikaan ei joudu toisen varjoon.

Kaappi on täynnä työhuoneen tavaroita, mutta haaveilen että toisen kaapin “hyllytyksen” jälkeen nämä tavarat mahtuisivat työhuoneeseen, ja saisin sullottua tänne joitakin astioita ym. tavaraa pois keittiön kaapeista.

Eli hyvässä lykyssä tämä huonekaluvalssi oli yhden astiakaapin arvoinen! Niin tai näin, vähään aikaan ei kuulemma tarvitse pyytää yhtään uutta (tai vanhaa) kalustetta tai kalusteen siirtoa. Samoin on kuulemma Ikea- ja antiikkikauppakiintiö tältä vuodelta täysi.

Käsittääkseni minua ei kuitenkaan kielletty. Saan vain hankkia muuta ostosseuraa, tai käydä yksin. Ennen kaikkea kantaa ja kuljettaa omin avuin (pahoin pelkään, että kyse on myös rahoittamisesta).
(Eamesit onneksi on aika kevyitä ja ne saa vaikka kuljetettuna kotiovelle! Ja niiden ostaminen edellyttää ensin hurjaa säästämistä, joten hankinta saattaa mennä jokatapauksessa ensi vuodelle. Silloin on sitten toivon mukaan jo uudet kiintiötkin!)