syksy Archives - Page 12 of 12

>Pieniä paloja keittiöstä

24.8.2010

Vanha vaaka on muutaman euron kirppislöytö. Ajaa meillä ihan hyvin vaa’an virkaa. Tämän tarkempaa en ole koskaan tarvinnut.

Suuri ilvestölkki on hyvä säilytyspaikka kaikelle tilpehöörille. 10 litran tölkki mahtuu oleilemaan jääkaapin päällä, jossa säilytetään myös suurempia astioita ja muita keittiötavaroita.

Sana nuutunut kuvaa ehkä parhaiten yrttiviljelmieni tämänhetkistä tilaa.

Vanhoissa patenttikorkkipulloissa on kiva säilöä erilaiset suolat; Näppärästi käden ulottuvilla.

Puuro keitetään kaurahiutaleiden ja neljänviljanhiutaleiden sekoituksesta. Ikean purkit voi koristella vaikka pätkällä nauhaa ja pienellä puisella liitutaulukortilla.

Kaipaan keittiöön jotakin uutta. Lisää värejä, vai entistä hillitympää linjaa? En tiedä vielä, mutta onhan tässä koko syksy aikaa sisustella ja puuhastella sadepäivien ratoksi.

Meillä on jo aika kylmä. Pitää kääriytyä villaan ja tunnelmoida!

Nukuin viime yönä vaatimattomat 14 ja puoli tuntia! Olo on silti väsynyt ja rikkinäinen. Keväästä asti vaivannut voimattomuus tuntuu vain pahenevan. Väsymys taitaa olla sitä laatua, joka ei mene nukkumalla ohi.
Ihanaa olisi kertoa, että sen syynä olisi jokin ilouutinen, mutta kun ei ole.
Olen viime viikkoina pohtinut voiko ihminen palaa loppuun tekemätä oikeastaan juuri mitään, mutta näköjään voi. Entä, jos minulla olisi enemmän lapsia, kokopäivätyö ja harrastuksia viidelle viikonpäivälle…?!

Tänään lähdettiin aamulenkille kerrospukeutuneena. Sisällä sipsuttelen nykyään villasukissa, meillä on pidetty koti viileänä, sillä muuten meillä ei nuku kukaan.
Haaveilen uusistä neuleistä syksyksi. Itselleni ihanat kotisukat, ja Niilolle lämmin neuletakki. Nuo kuvien väritkin ovat niin kauniin lämpöisiä, että näissä ei voi tulla vilu. No, minun pitää ostaa, koska taito ei ole hyppysissäni. Eikä tällä hetkellä ole kyllä voimiakaan edes patalapun vertaa.

Kuvat (ja ohjeet niille, jotka osaavat) täältä.

Aika ihanat noi ekat villurit, vai mitä!?

>{sen voi jo huomata}

12.8.2010

Keittiön ikkunasta saa aamuisin katsella kunka koululaiset pyöräilevät kohti opinahjoaan. Isommat päämääränään keskustan yläkoulu ja lukio, pienemmät pyöräilevät toiseen suuntaan kohti alakoulua.

Mustikat ovat lihonneet ja pullistuneet sateiden myötä. Smoothiemarjat noukkii nyt nopeammin kuin pari viikkoa sitten. Omenat alkavat jo kypsyä, ja omenapuun voi aistia pelkästä tuoksusta aamulenkin varrelta. Viljapellot muistuttavat sävyillään hiusten värjäystarpeesta. Vehnänvaalea oli sittenkin parempi kuin tämä mutaisen ruskea.

Eilen illalla, kun lähdmme iltalenkille, olin jo vähällä kääntyä takaisin vaihtamaan pidempää lahjetta. Ilmassa oli jotain viileää ja syksyistä. Tosin muutaman kilometrin, ja ylämäen, jälkeen olin valmis luopumaan lopuistakin vähistäni. Keli on kuulaudestaan huolimatta nihkeä ja kostea. Ei ollenkaan niin raikas, kuin toivoisi.

Mutta silti, kaikesta trooppisuudestaan huolimatta, ilmassa leijuu jo pieni pala syksyä. Illalla sytytellään kynttilöitä ja pieniä valoja. Mielen valtaa pesänrakennusvietti, ja edessä on uusi puhdas sivu. Syksystä alkaa uusi vuosi. Minulle tärkeämpi kuin kalenterivuoden vaihtuminen. Yhtälailla toiveita, lupauksia ja muutoksia.

Kiitos Elsa ihanasta palkinnosta!

{ värikynät keittiössä }

11.8.2010

Siinä se sitten oli ja meni. Nimittäin kesä. Tänään palasi arki kuvioihin. Mies lähti töihin, ja me jäätiin Niilon kanssa kotiin. Henkilökohtaisen syksyni ensimmäinen päivä on tänään. Nauttikaa toki muut vielä kesästä ja kesäisistä keleistä.

Kesän ajan pompoteltiin ajatusta hoitovapaani jatkamisesta ainakin vuoden loppuun. Siihen asti, kunnes saadaan päiväkotipaikka.

Taloudellisesti on sama onko opiskelija vai kotiäiti. Päädyttiin tähän; Kotona ollaan. Ehkä viiminen mahdollisuus, joten pakkohan se on käyttää!

Eilen hiukan vatsassa velloi. Olen tottunut kolmen viikon ajan jakamaan ajatukseni heti aamusta toisen aikuisen kanssa. Samoin vastuun ja kotityöt. Silti innolla odotan syksyä. Rutiineja ja arkea.

Otsikon keksiminen tähän postaukseen tuotti vaikeuksia. Toisaalta “Värikynät keittiössä” pitää oikeastaan sisällään aika paljon.

Kesästä jäi päälimmäisenä mieleen helle. Liian kuuma minulle, koko kesä oli sellaista selviytymistä. En ole mikään auringonpalvoja. Toisaalta kunnon kesän jälkeen talvi tuntuu paremmalta. Ihanat neljä vuodenaikaa!

Meillä kesä meni myös ajatellessa. Suuria asioita ja suuria kysymyksi leijaili ilmassa. Leijailee yhä. Mihinkään ei ole valmiita vastauksia tai ratkaisuja. Minä olen enemmän soitellen sotaan -tyyppiä, ja miehellä on jalat turvallisesti maassa. Hyvä näin. Tiedä missä muuten oltaisiin!

Nyt pitää vain osata olla kärsivällinen. Pitäisi opetella. Asiat kai ratkeavat ajallaan.