Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kuulunut sen suuremmin maanantai aamujen vihaajiin. En oikeastaan ole koskaan jaksanut edes mielessäni kirota viikon ensimmäistä aamua. Kun, joka tapauksessa, maanantai saapu tasaisin väliajoin, koen jopa energian haaskaamiseksi noiden aamujen manaamisen; Ne tulevat ja menevät – yhtä varmasti kuin perjantai iltapäivä.
Tänään joudun melkein pyörtämään puheeni positiivisesta ajattelusta ja energioiden haaskaamisesta. Hitto, miten pari pimeän sateista päivää voikin syödä ihmistä näin paljon! Kaipaan valoa ja aurinkoenergiaa (sitä perjantai iltapäivääkin) enemmän kuin koskaan.

Tälläisinä päivinä pitäisi voida vetäistä peitto korviin ja jatkaa ihanan tiedotonta unitilaa. Mutta, koska arki on todellista, itsensä on vain koottava ja päivään on herättävä – satoi sitten vettä tai pieniä mummoja.

Ja hei: Huomenna on jo tiistai, ja säätiedotus lupaa aurinkoa! Lämmitän aamuglögit ja nakkaan pari piparkakkua suuhun. Tässä vaiheessa elämää kun on jo aika monesta maanatai päivästä selvinnyt, menee tämä yksikin varmasti omalla painollaan.
Ehkä se positiivinen ajattelu on sittenkin enemmän mun juttu.
Valoa ja energiaa maanantai aamuunne. Miten ikinä sitten aiottekin sen järjestää….



































