En ole pullantuoksuinen äiti, vaikka se niin ihanalta kuulostaakin. Olen itse asiassa leiponut viimeaikoina todella vähän. Pulla ja leipä ovat oikeastaan ainoita, joiden leipomisesta pidän. Kakut ja muut tarkkaan mitattavat taikinat ei ole mun juttu.
Leipomattomuutta voin perustella monellakin seikalla. Tavalliset kiire ja laiskuus ovat varmaan ykkösenä, mutta toisaalta ajattelen, että mikäli meidät olisi luotu jatkuvaan pullansyöntiin, kasvaisi pulla puissa tai pensaissa, eikä sitä ylipäätään tarvitsisi kenenkään leipoa. Kun sitten leivotaan, käytetään kunnolla voita ja sokeria, ja ollaan sitten lopun edestä syömättä. Pullasta ei ole kevennettyä versiota, se on sitten jo sämpylä. Toisaalta arki sisältää myös ne päivät, joina perheelleen haluaa haistattaa jotain ihan muuta kuin tuoreen pullan tuoksua.

Niin tai näin, tänään aamulla laitettiin taikina kohoamaan ja leivottiin kasa kanelipullia. Miksei laskiasipullia, syy on ihanien kanelipullavuokien, jotka sain ystävältäni. Voiko noita vastustaa!
Puolen litran taikina riittää hyvin. En omista yleiskonetta ja vaivaus hoituu käsivoimin. Tällä leipomisen määrällä se ei ole koskaan tuottanut ongelmaa, mutta tietysti Kitchenaid olisi tervettullut tähänkin keittiöön. Muita koneita en huoli, koska ne ovat rumia, ja vaatisivat säilytystä kaapissa. Ja sitä kaappitilaa kun ei ole.

No, ei ehkä pullantuoksuinen äiti tai vaimo, mutta eipä tuossa maanatai aamuna papiljotit päässä pullaa leipoen ihan feministiolokaan ollut. 🙂 Varsin hauska aloitus viikolle!

Tulipas kuvapläjäys! Pahoittelen…
Reipasta viikon aloitusta kaikille!

***

>Varsinainen asioiden hoito päivä! Hiukset on saanut päivitetyn lookin (joo, tummempaa!) ja onpas tässä tullut hoideltua muitakin asioita. Enemmän ja vähemmän mukavia, ihan laidasta laitaan.
Tänään on mielialakin käynyt molemmissa ääripäissä. On masentanut, kiukuttanut ja harmittanut, mutta toisaalta olen ollut innoissani ja iloinen. Ihmeellinen päivä. Ehdoton päivän pelastus oli Hanniksen sähköposti, josta sain oikolukealukea Niilon huoneesta tehdyn jutun, ja nähdä meiltä otetut kuvat! Hyvä mieli! Kaikki ei olekaan niin kakkaa, kuin olin ajatellut.
Busy mother’s organizer tuli joululahjana mieheltäni. Aika ihana mulle, jolla muistilappuja on miljoona miljoonassa eri paikassa, ja kaikki aina hukassa. Nyt tärkeät jutut löytyy yksistä kansista. Siitä miten busy yhden lapsen kotiäiti on, voi tietysti olla montaa mieltä.
Helmililjoja piti muuten vain ikuistaa. Ne on sitten kauniita! Hypistelinpä tänään jo kaupassa siemenpusseja. Josko tuohon ikkunalle laittaisi esiviljelyt, kun valon määrä alkaa lisääntyä. Ainakin jotain yrttejä ja tuoksuhernettä.
Mutta nyt joku kiikutti eteeni viinilasin. Taidan siirtyä sohvalle hyvät naiset!
Meillä on jo viikonloppu, mutta teille muille toivottelen mukavaa torstai iltaa ja energistä loppuviikkoa!

>

>Me ollaan humputettu Niilon kanssa pari päivää oikein kunnolla. Kotona on lähinnä käännytty, ja käännetty kylkeä. Tänään oli aika siivota tätäkin taloutta ja pestä hiukan lakanapyykkiä. Kiva aamu. Sitä paljon puhuttua “kotoilua” (kauhee sana!) parhaimmillaan. Siinä määrin tuli käytettyä lapsityövoimaa, että apulainen nukahti kesken hommiensa päiväunilleen.
Mun laukkaa mieli koko ajan keväässä ja kesässä. Mietin mitä viime keväänä ja kesänä tehtiin, mikä oli toisin, huonommin tai paremmin. Aika samaa soopaahan tämä vuodesta toiseen on, mutta kun oikein miettii, niin huomaa hiukan edistyneensä monessakin asiassa.
No, mutta nyt pitää mennä tekemään vähän paperitöitä (ja lopettaa keväässä haahuilu, ulkona on aika kivasti vielä pakkasasteita).
Palaan tunnustuksiin myöhemmin. Kommentteihinkin yitän taas vastailla, ja muutenkin muuttua paremmaksi bloggariksi. Siinä paremmaksi ihmiseksi muuttumisen ohessa 🙂 Ostin nimittäin feng shui kirjan, ja ajattelin valottaa maailmaani. Hetken luettuani huomasin, että tämä koko talo on väärässä asennossa, huoneet huonossa järjestyksessä ja muutenkin talo täynnä vääriä energioita. Se siitä sitten…


Kivaa keskiviikkoa!

****

>Täällä sitä ollaan; Yksin kotona. Eilen en osannut vielä tehdä yhtään mitään. Katselin illan kelloa, ja mietin, koska menisin nukkumaan. Aamulla sisäinen vekkari herätti tuttuun tapaan ennen kahdeksaa, mutta nautiskelin kiireettömyydestä, ja makailin sängyssä vielä tunnin verran. Kymmeneltä tuli “kukkalähetys”, keltaisia ruusuja. Lumitöitä ja pitkiä lenkkejä Alman kanssa. Siinäpä ne päivän suoritukset.
Kohta saan hetkeksi herraseuraa, T pääsee käväisemään kotona. Ajattelin kyhätä tulisen tacokattauksen. Kauhea nälkä, syöminen unohtuu kun on yksin. Punkkupullokin on, mutta valitettavasti vain minä voin juoda. Hih, hauska ilta tiedossa! Miten mahtaa käydä ruokakomeron siivouksen!?
Kova ikävä pikkumiestä, mutta kaikki on kuulemma mennyt mummulassa hyvin. Yritän nautiskella, huomenna jo nähdään.
Pelkkiä kotiräpsyjä. Kirjoituspöytä uudella paikallaan. Harmi, kun tämä hiljaisuus ei näy kuvissa.
Leppoisaa lauantai iltaa!

***

>

>Nyt alkaa kuulkaas taas tapahtua. T oli tänään kotona ja totesi, ettei ole ihmekään, jos tässä huudossa vähän väsyy. Tajusin että kaikki johtuu vain väsymyksestä. Hitto, mä olen ollut lopussa! Sovittiin Niilolle ensi viikonlopuksi mummulareissu ja saan olla ihan yksin. Koska mä olen ollut viimeksi yksin?! Vuosi sitten!
Kun tunnelissa näkyy valoa, se vaikuttaa välittömästi. Maalipurkki on jo liikkunut, kirjoituspöytä vaihtanut huonetta ja pesukoneessa myllää peitto ja dylonit! Ai että, mä olen varmaan noussut kuolleista!
Kokkailtiin tossa yhdessä ihan jäätävän hyvä pastakastike, ja tuntui, että ruoka maistui pitkästä aikaa hyvälle. Selitys sellittämättömään painonlaskuunkin löytyi. Päänsärky ja voimattomuus löysi syynsä. Palaset loksahtelee paikoilleen!
Mä olen kyllä kulkenut naamari väärinpäin jo ihan liian pitkään. Kiva hymyilläkin välillä!

Jos peiton värjäys onnistuu, laitan kuvia. Samoin maalauksista. Ja pöydästä uudella paikallaan. Tapetin menekki on laskettu, työhuone on kaaoksessa ilman kalusteita. Haluaisin siivota ruokakomeron. Ja pestä kylppärin. Siivoominen on ihanaa! Olin vallan unohtanut. Seuraavaks pitää kai heivailla joulukuuset ulos. Vai mitä olette mieltä 🙂 Homma riittää!

Pojat teki mulle ihanan lumiukon ikkunan taakse. Porkkananenä ja kaikki. Ukko vaan meni ja suli, ennen kuin ehdittiin kuvata. Koneeltä löytyi tulppaanikuvia. Eli niillä nyt toistaiseksi.

Energiaa uuteen viikkoon!

>Mitään ei tapahdu. Mutta eihän aina tarvitsekaan tapahtua. Olla möllötän jo ties monettako viikkoa, ja pureskelen kynsiäni. Miljoona projektia lojuu keskeneräisenä pitkin taloa. On Dylonin värijauhetta ja uudistusta kaipaava peitto. Miten voikin olla niin työlästä mitata vain se puoli kiloa suolaa, ja heittää kamppeet pesukoneeseen. Mutta näköjään voi. Nostin tapsanpäivänä liitutaulumaalipurkin keittiön pöydälle. Arvaatkaapas vain missä se purkki nyt on. Just siinä samassa paikassa – tietysti.
Blogin suhteen olen ollut ihan täysin yhtä saamaton. Oma kannettavani kulki tiensä päähän, ja pöytäkoneen vieressä tapittaminen (puhumattakaan keskittymisestä) on aika lailla hankalaa. Tosin, kun oikein mietin, niin konetta kai käytinkinn vain lähinnä bloggailuun. Ja sitten on kirjat! Pitkästä aikaa olen tarttunut kirjoihin ja lukenut päikkäriajat ja pikkutunneille aamuun. Kostautuuhan tuo tietysti suraavana päivänä. Kotityöt tekemättä ja silmien ympärillä mustat rinkulat.
Puolentoista vuoden jahkailuni tapettejen kanssa on vienyt uskon päätöksentekotaidoista. Olen viimein ymmärtänyt, että vika ei ole yksin minussa; Olen naimisissa samanlaisen jahkailijan kanssa! Miten voikin mieli muuttua aina parin viikon välein, ennen kuin yhtään tapettikerrosta on edes seinässä?! Pääasiahan on, että syntipukki on löytynyt ja sormi ei osoita vain ja ainoastaan minua.
Haettiin tänään Gammalsvenska kirja rautakaupasta. Sieltä viimeinen “päätös”, ja yksi kiva apilatapetti jäi mieleeni “harkintalistalle”. Noi Durot on vissiin jotenkin esiliisteröityjä. Mitenkähän on, millaisia ovat laittaa? Onko kokemusta?
Pikkumies painui juuri pahnoille, ja isompi on matkoillaan, joten miesseuraksi taitaa jäädä lauantai illalle Sean Connery. From Russia with Love, you know? 🙂 En valita. En sitten yhtään! Hitsinpimpulat vain, kun ne joulusuklaat meni ja loppui!


Kunhan räpsin -kuvia päivältä, kun aurinko tunki kuurankukkien läpi sisään. 


Kauheen kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Niitä uusia kujeita sitten joskus toisella kertaa 🙂

>Olipäs päivä! Aamupäivällä keksittiin Nannan parin euron lamppuvinkistä lähteä ajelemaan Clas Ohlsonille (lähimpään on reilun tunnin automatka), ihan silläkin verukkeella, josko tuo ikiliikkuja edes autossa hetken nukkuisi. Eipä ole enää tasaisesta hurinastakaan apua, mutta lamput ja johdot saatiin, joten ihan turha reissu ei tullut. Parin euron lampuille tietysti tuli hiukan enemmän kokonaishintaa kun lasketaan matkakin siihen päälle. Joskus on kuitenkin kiva tehdä jotain spontaania. Piristävä juttu!

Nappasin ennen lähtöä muutaman kuvan kivoista uusista väriläiskistä. Muistatteko sen meidän ison virkatun päiväpeitteen?! No, joka tapauksessa se joutui Alman hampaisiin, ja suoraan sanottuna meni aika rujoon kuntoon. Koska äitini on virkannut peiton, ei hänelle jäänyt kauheasti vaihtoehtoja, ja niinpä peitto suuntasi nyt joulun jälkeen korjauskäynnille. Sopimuksena on, ettei peitolla ole kiirettä takaisin. Hätä ei kuitenkaan ole päiväpeiton kokoinen (enkä puhu nyt äidistäni); Makuuhuoneessa majailee nimittäin uusi ihana täkki! Peitto on vanha, ja löytyi sukulaisten vintiltä. Täysin käyttämätön ja siisti. Joku oli sen aikanaan huolella pakannut. Valmistajan pahvinen lappukin roikkui yhä paikallaan, kunnes Alma repi senkin riekaleiksi. (Huolestuttava kaava!)
Eilen nappasin Indiskasta mukaani suloiset posliininupit, jotka näillä minuuteilla ovat paikallaan keittiön ja työhuoneen komeroissa. Huoneissa on vanhat kiinteät paikalleen rakennetut kaapit, ja niiden vetimet oli ihan vain miehen rautakaupasta pikaisesti nappaamat. Molempiin huoneisiin ollaan ajateltu piristävää Hyasintti -tapettia, ja siksi halusin jotain pientä ja vihreää jo kokeeksi.

Univelkaa on vieläkin, mutta mieli on pirteämpi. Kiitos ihanista kommenteistanne ja hyllyvinkeistä! Niistä oli apua!
Nyt menen laittamaan saunan lämpimäksi, ja keitän kaakaota. Mukavaa lauantai iltaa!

>Ai eikö tää bloggeri päivitykkään itsestään!? Kohta viikko edellisestä postauksesta; Hupsis!
Olen käynyt hiljaista kamppailua itseni kanssa. Tehnyt päätöksiä, jotka tiedän järjellä ja sydämellä oikeiksi, mutta joista joudun mielestäni maksamaan liian kovan hinnan. Yrittänyt ymmärtää ja olla ajattelematta, kummassakaan onnistumatta. Lisäksi meillä vaeltaa öisin Herra Hakkarainen, ja jokainen voi vain kuvitella, miten arki sujuu 2-vuotiaan kanssa joka ei nuku. Tunnen itseni rättiväsyneeksi – sekä henkisesti, että fyysisesti. Ihan noin vain syitä hiljaisuuteen luetellakseni.
Mutta; Eteen päin, sanoi mummo lumessa, ja täällä sitä taas keikutaan. Pitää vain kestää se karu totuus, että kaikkea ei voi saada, ja sen kanssa on elettävä. Loppujen lopuksi se elämä kuitenkin on tässä ja nyt, eikä vasta sitten joskus.
Etsiskelin inspiksiä työhuonetta ajatellen, mutta pari söpöä ruusukuvaa tarttui matkaan. (Kokemuksia ikean expedit hyllyistä otetaan vastaan!) Oma kamera taitaa olla jo pölynkin peitossa. Ruusuista muistui mieleen kesä, ja kukapenkit. Melkein olin jo unohtanut, mitä tuolla lumen alla onkaan!
Mitäs sitä naamaansa enempää kurtistelemaan, kevätä kohtihan tässä mennään! Huomenna kaivan kameran esiin. Kuullaan ja nähdään! Mukavaa perjantai iltaa kaikille!