>Halusin kertoa teillekin,

14.8.2010

>

että minusta on tämän päivän aikana tullut kahden pikkuisen ja suloisen vauvan täti!
Siskoni synnytti terveet kaksoset; Tytön ja Pojan, kuten oli odotettukin.
Lieneekö kohtaloa, että tiedon saadessani nuo pikkuiset töppöset seisovat kaupan hyllyssä, aivan vieressäni, kuin odottaen ostajaansa. 

Me täällä ihastellemme vauvojen kuvia, ja toivomme kaikkea hyvää elämän ensipäiville!
Teen itse nyt viikonlopun yövuoroa, ja palaan bloggerin pariin taas viikolla, kun rytmit on käännetty, ja univelat kuitattu.
Kaikille oikein ihanaa viikonloppu!


>{sen voi jo huomata}

12.8.2010

>

Keittiön ikkunasta saa aamuisin katsella kunka koululaiset pyöräilevät kohti opinahjoaan. Isommat päämääränään keskustan yläkoulu ja lukio, pienemmät pyöräilevät toiseen suuntaan kohti alakoulua. 
Mustikat ovat lihonneet ja pullistuneet sateiden myötä. Smoothiemarjat noukkii nyt nopeammin kuin pari viikkoa sitten. Omenat alkavat jo kypsyä, ja omenapuun voi aistia pelkästä tuoksusta aamulenkin varrelta. Viljapellot muistuttavat sävyillään hiusten värjäystarpeesta. Vehnänvaalea oli sittenkin parempi kuin tämä mutaisen ruskea.
Eilen illalla, kun lähdmme iltalenkille, olin jo vähällä kääntyä takaisin vaihtamaan pidempää lahjetta. Ilmassa oli jotain viileää ja syksyistä. Tosin muutaman kilometrin, ja ylämäen, jälkeen olin valmis luopumaan lopuistakin vähistäni. Keli on kuulaudestaan huolimatta nihkeä ja kostea. Ei ollenkaan niin raikas, kuin toivoisi.
Mutta silti, kaikesta trooppisuudestaan huolimatta, ilmassa leijuu jo pieni pala syksyä. Illalla sytytellään kynttilöitä ja pieniä valoja. Mielen valtaa pesänrakennusvietti, ja edessä on uusi puhdas sivu. Syksystä alkaa uusi vuosi. Minulle tärkeämpi kuin kalenterivuoden vaihtuminen. Yhtälailla toiveita, lupauksia ja muutoksia.

Kiitos Elsa ihanasta palkinnosta!

{ värikynät keittiössä }

11.8.2010

Siinä se sitten oli ja meni. Nimittäin kesä. Tänään palasi arki kuvioihin. Mies lähti töihin, ja me jäätiin Niilon kanssa kotiin. Henkilökohtaisen syksyni ensimmäinen päivä on tänään. Nauttikaa toki muut vielä kesästä ja kesäisistä keleistä.

Kesän ajan pompoteltiin ajatusta hoitovapaani jatkamisesta ainakin vuoden loppuun. Siihen asti, kunnes saadaan päiväkotipaikka.
Taloudellisesti on sama onko opiskelija vai kotiäiti. Päädyttiin tähän; Kotona ollaan. Ehkä viiminen mahdollisuus, joten pakkohan se on käyttää!
Eilen hiukan vatsassa velloi. Olen tottunut kolmen viikon ajan jakamaan ajatukseni heti aamusta toisen aikuisen kanssa. Samoin vastuun ja kotityöt. Silti innolla odotan syksyä. Rutiineja ja arkea.
Otsikon keksiminen tähän postaukseen tuotti vaikeuksia. Toisaalta “Värikynät keittiössä” pitää oikeastaan sisällään aika paljon.
Kesästä jäi päälimmäisenä mieleen helle. Liian kuuma minulle, koko kesä oli sellaista selviytymistä. En ole mikään auringonpalvoja. Toisaalta kunnon kesän jälkeen talvi tuntuu paremmalta. Ihanat neljä vuodenaikaa!
Meillä kesä meni myös ajatellessa. Suuria asioita ja suuria kysymyksi leijaili ilmassa. Leijailee yhä. Mihinkään ei ole valmiita vastauksia tai ratkaisuja. Minä olen enemmän soitellen sotaan -tyyppiä, ja miehellä on jalat turvallisesti maassa. Hyvä näin. Tiedä missä muuten oltaisiin!
Nyt pitää vain osata olla kärsivällinen. Pitäisi opetella. Asiat kai ratkeavat ajallaan.
VÄRIKÄSTÄ ARKEA KAIKILLE!
Ja loman jatkoja lomalaisille! PS. Tuo lukijagadget tuossa sivun laidassa taitaa vihjailla, että jonkinlaisen ekstra-arvonnan aika olisi pian.

Pitääkin aloittaa suunnittelu!


>Humanity & Fairtrade

03.8.2010

>

Kuulostaa ehkä todellisuutta hohdokkaammalta, mutta tässä mun tämän päiväiset ilonaiheet.
Sain viimein oman Humanity for all -rannekoruni. Tätä olen haikaillut jo pitkää! Mikään koruihminen kun en ole, tälläinen simppeli nahkanauha on just se “mun juttu”!

Eilen illalla käväistiin Lidlissä, ja löysin reilunkaupan cappuccino jauheen. Aika hyvää, ja vie muuten sen suurimman makeanhimon mennessään. Kuppi kuumaa maistuu taas pahimpien helteiden väistyttyä.

Iloiseksi saa myös se, että voi vihdoin käyttää tavallisia kesävaatteita ohuiden hellemekkojen sijaan. Sopii mulle paremmin kuin hyvin!

No nyt tuo pikku pörriäinen heräsi, ja me lähdetään koko perhe pyörälenkille. 
Iloa teidänkin päiväänne!

***

>Kun on aikaa

02.8.2010

>

Sitä ehtii nautiskella ihan erilaisista jutuista kun on aikaa.
Voi ihastella uusia kodintekstiilejään, ja kokeilla missä niille olisi paras paikka. 
Hypistellä ja pyöritellä. Suunnitella ja toteuttaakin.
Voi lähteä pikaisesti käymään Ikeassa, ja hakea sen jalkalampun, 
jota jo viime talvena kaipasin käsityövalokseni.
Voi hetken aikaa vain tuijotella ikkunasta ja ikkunalle. 
Sulkea todellisuuden hetkeksi mielestään, kun tietää, että paikalla on joku toinen, 
joka kyllä huolehtii. 
Kun on aikaa, voi nähdä kuinka pesun tarpeessa koira voi olla. 
Ja voisi myös pestä koiran.
Kun aikaa jää jopa yli, voi siivota vaatekaappinsa. 
Ainakin puolet siitä. 
Sitten tulee ilta, ja huomaa, että arki on taas päivää lähempänä. 
Sähköpostit lukematta, ja bloggailukin yksipuolisesti retuperällä. 
Mutta arki koittaa, tahtoi tai ei.


Villejä veikkauksia, mitkä on mun pukeutumisen päävärit?  🙂