Yleensä, kun kysytään, että mitä toiselle kuuluu, vastaukseksi saa tavallisen “hyvää” tai “kiitos hyvää”. Harvemmin kukaan lähtee moiseen avautumaan, ja varmasti aika harvoin kysyjä sitä todellisuudessa haluaakaan. Kyse on hyvistä tavoista, fraaseista, joita heitellään ilmaan ilman sen suurempaa taka-ajatusta.

Koska viime viikko oli blogissa kovin hiljainen, ja postaukset ovat menneet arvontojen puolelle, ajattelin, että nyt voisi ihan oikeasti kirjoittaa siitä, mitä mulle kuuluu.
Ja, mullehan kuuluu ihan hyvää. Kaameaa räkätautiflunssaa lukuunottamatta, olo on aika jees, ja elämä mallillaan. Koska kuitenkin luikahdin pois blogin äärestä, moni varmaan arvaa, etten ehkä viikko sitten olisi vastannut ihan samalla tavalla.

Aloitetaan särystä: Monesti puhutaan, että kipu vie järjen, ja jatkuva särky tekee ihmisen hulluksi. Jossain määrin itsekin allekirjoitan tuon, mutta en ollut koskaan osannut kuvitella, millaista elämä todella olisi, jos jatkuva särkeminen oikeasti loppuisi. Muistanette varmaankin, kun kerroin ikävistä kivuista ja säryistä ei pelkästään maun vuoksi -postauksessa. Postaus käsitteli MSM-rikkiyhdistettä, jolla sain avun ikäviin kipuihini. Tuon postauksen kommentteihin tuli paljon asiallisia vastauksia ja vastaavanlaisia kokemuksia. Oli helpottavaa kuulla, että moni muukin kärsii noista oudoista kiputiloista. Silti Päivin kommentti oli se, joka noista tarrrasi kiinni tiukemmin. Olen jo pitkään haudutellut sisälläni ajatusta parantavasta ruokavaliosta, mutta matka mukavuusalueeni ulkopuolelle on pitänyt elintapani melko samanlaisina vuodesta toiseen. Kun jälleen luin, miten joku on päässyt eroon huonosta olostaan (ja ennen kaikkea säryistään) viljattomalla ruokavaliolla, päätin, että oli tullut aika kokeilla. En asettanut itselleni mitään loppuelämän pituista tavoitetta. Päätin puhtaasti vain koittaa. Pari viikkoa sitten siis karsin ruokavaliostani pois paitsi viljatuotteet, myös sokerin. Jostain syystä muutos ei tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En siirtynyt hiilihydraatittomaan ruokavalioon, vaan korvasin kotimaiset viljatuotteet kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla. Sisällytin silti mukaan myös perunan, riisin ja monipuolisen maissin. Ei mennyt kuin pari päivää, ja huomasin, että olen varmasti ihan oikeilla jäljillä.

Viikon kuluttua olin ajautunut tilanteeseen, jossa pääni meinasi haljeta. Puolet elämästäni on kulunut jatkuvan kivun alla, ja yht’äkkiä se olikin poissa. Vaikka tunne oli sanoin kuvaamattoman ihana, alkoi pääni sisällä kuitenkin humista. Olinkin ihan hirveän väsynyt ja huonovointinen. Kun puntaroin uutta olotilaani ja sen mahdollista syytä, tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei mikään voinut johtua syömättömästä pasta-ateriasta tai skippaamastani pullasta. Kun jatkuva kivun kanssa kamppailu oli ohi, pystyin pitkästä aikaa tuntemaan, millainen oloni oli muuten! Ja kyllä, oloni oli väsynyt ja vetämätön.

Niinpä viime viikko meni tilanteen tasaamiseen. Nukuin, nukuin ja nukuin. 12 tunnin yöunia ja neljän tunnin päikkäreitä. Liikuin, ja ulkoilin, tein asioita jotka puhtaasti tuntuivat hyvältä. Pitkästä aikaa sisälläni velloneet kysymykset ja ongelmat, joihin piti keksiä ratkaisu, eivät tuntuneetkaan enää umpisolmuilta. Osasin tehdä päätöksiä, ajatella loogisesti, ja järjellä. Loppuviikosta elämä näytti erilaiselta. Moni käytännön asia oli saanut uuden suunnan, ja olin tehnyt päätöksiä tulevaisuuden suhteen, joita olisi pitänyt osata tehdä jo aikoja sitten. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Arki tulee muuttumaan ja elämässä alkaa puhaltamaan uudet tuulet! Ehdottomasti suurin päätös oli hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa osaksi viikkoa. Asia, jonka näin pitkään lähinnä vain omana epäonnistumisenani, mutta johon mustavalkoisuuden sijaan on viime viikon aikana ilmestynyt myös harmaan sävyjä.

Eli sellaista tänne ihan oikeasti kuuluu. Ja, minä joka vastustin kaiken maailman gluteenittomia trendejä ja superfoodeja joudun näköjään pyörtämään puheeni. Never say never, tulipa taas todistettua! 🙂
Eikä ne viljattoman hyödyt todellakaan jääneet tähän. Vaikka ruokavalion suurin etu olikin kipujen lievitys, niin kyllähän tuo näkyy ihossa, ja vyötärölläkin. Jatkuva turvotus katosi ja selluliittikin sai kyytiä. Iho ei hilseile, eikä kutia. Eli, ei ihan heti tee leipää mieli! 🙂

Mutta kertokaa ihmeessä, mitä teille kuuluu? Eikä nyt sitten tarvitse vastata, että kiitos hyvää, jos ei siltä tunnu! 🙂