Voihan hätä ja hoppu. Aina se joulu jotenkin tulee yllättäin, samaan tapaan kuin talvi autoilijoille. Joka vuosi sitä päättää aloittaa valmistelut ja lahjahankinnat jo heinäkuussä, mutta pah, tässä sitä aina ollaan. Kaupat myyvät eioota, ja stressi repii hermoja.

Perinteeksi, tämän viimetipassa -meiningin lisäksi, on muodostunut myös jonkinlainen flunssaputki ennen joulua ja joulun aikaan, eikä tänä vuonna tehdä poikkeusta siinäkään. Varsin perinteisissä tunnelmissa mennään siis kohti joulua ainakin täällä.

Tämä viimeinen kokonainen arkiviikko on tuntunut monella tapaa tervanjuonnilta. Huomaa, että koko perhe alkaa olla loman tarpeessa, lapset väsyneitä ja aikuiset vielä väsyneempiä. Huomenna vielä haetaan se viimeinen joulufiilis koulun joulukirkosta, ja sitten annetaan sen mukavamman joulufiiliksen ja rauhoittumisen hiipiä mieliimme.

Viikonloppuna treffataan vielä siskoni perhettä, ja olenkin jo kovalla kiirellää aloittanut joululahjojen paketoinnit. Hommaa riittää kyllä vielä ainakin yhdeksi illaksi, ja se taitaa olla lauantai jolloin kaadan itselleni lasin punaviiniä ja laitan joululaulut soimaan.

Mustat pahvikuuset olivat heräteostos Ellokselta, ja tarttuivat tilaukseen, kun näpyttelin makuuhuoneeseen verhoja. Niistä verhoista en tiedä, tarvitaanko niitä vielä ennen joulua, mutta kuuset ovat ihan hauskat ja toimivat kivasti ryhmänä.

Pahoittelut surkeista kuvista. Täällä on pimeää kuin kumisaappaassa, eikä kuvaaminen juuri jaksa innostaa.

Kohti viikonloppua, kohti joulua ja kohti valoisampia päiviä!