Hei, ihanat!
Eikö olekin rentouttavaa upottaa sormet taikinaan! Itse nautin, sillä tuollaisen pullataikina ja sen käsittely on liki terapeuttista. Melkeinpä pidän leipomisesta jopa enemmän, kuin siitä itse itse valmiista leivonnaisesta. Tai no, ainakin yhtä paljon… Harvemmin kun ne herkut kuitenkaan jäävät syömättä.
Mutta tiedättekö, yleensä tulee kuitenkin valokuvattua sitä itse valmista tuotosta ja se taikina jää harvemmin ikuistamatta. Tällä kertaa piti kokeilla näinpäin! 🙂
Oli se sitten leipomista, tai mitä tahansa mielekästä puuhaa jolla pääsi helpoiten nollaat, toivottavasti ehdit tehdä sitä tänään.
Rentouttavaa torstai-iltaa! ♡
Opin leipomaan kötsantunnilla ylä-asteella,pullaa,pipareita ja pizzaa tulee leivottua:)
Varsin hyödyllinen taito. 🙂
Olen kyllä ihan samaa mieltä! Vaikka ihan mielelläni syön kyllä aina ne leipomisen lopputuotokset niin yleensä juuri ryhdyn leipomaan koska tekee mieli leipoa. Ei siis välttämättä syödä niitä leipomuksia vaan vaan puuhata ja mittailla aineksia ja vaivata taikinaa. Mun mielestä se on kamalan terapeuttista 🙂
Ihan sama minulla. En koskaan ryhdy leipomaan sen itse lopputoksen vuoksi (paitsi tietty lasten synttärit ym.), vaan ihan vain koska haluan leipoa. Monesti ilmoitankin, että haluisin leipoa, ja kyselen sitten, että mitä muut mahdollisesti haluaisivat syödä. 🙂
Ehdottomasti kamalan terapeuttista! 🙂
Itse leivon, koska niin kiva tapa toteuttaa luovuutta, ja vaatii tietynlaista keskittymistä vain siihen. En niin pidä syömispuolesta, mutta tekeminen muille parasta! 🙂
Just näin! Ihana tyhjentää pää kaikesta muusta ja keskittyä tekemään jotakin.
Mä laittaisin leipomisen käsitöiden kanssa samaan ruutuun. Kyllä villasukkiakin voi ostaa, mutta moni haluaa neuloa ne itse. 🙂
Upeita kuvia! Hieno valo, tai tummuus, miksi sitä nyt voisi sanoa… Ihana tunnelma. ♡
Kiitos, Marika! ♡
Yksinkertaisetkin asiat voivat olla kauniita. 🙂
Samaa mieltä Marikan kanssa!
Kiitos. 🙂
Upeita kuvia!!
Kiitos! ♡