Eletään elokuun kolmatta, ja täällä on jo nyt satanut varmasti enemmän kuin koko heinäkuussa yhteensä! Olin eilen päivällä yksin kotona, ja kuuntelin kahteenkin otteeseen ukkosen jyrinää. Ulkona satoi lehtiä, kuin oltaisiin syyskuun lopussa ja väkisinkin siinä syksy tuli mieleen.

Koko heinäkuu meni todellakin kesästä nauttien ja se tarkoittaa myös sitä, että ne kaikki pienet remonttijutut, jotka oli ajatuksena tehdä kesällä, jäivät tekemättä. Mitään morkkista ei asian suhteen koeta, mutta kurssin korjaus on paikallaan, ja niinpä täällä on nyt pari päivää maalipensselit sutineet. Vihdoin, kohta neljän vuoden jälkeen, rapun seinä ja katto saavat ylleen tasaisen valkoisen maalin. Myös naulapyssy on paukkunut ja puuttuvia listoja on saatu paikoilleen. Ai että, mutta tuntuu vaihteeksi hyvältä!

Tippuvista lehdistä huolimatta kesä on yhä täällä, ja sateen jälkeen aurinko lämmittää mukavasti. Niinpä jatkan mekkoilua, eräänlaista söpöilyä. Samaan kategoriaan kuuluvat myös tuoksuherneet, jotka kuuluvat kesään yhtä tiivisti kuin jäätelö. Olen pikkutytöstä asti rakastanut tuoksuhernettä, siinä on jotain niin älyttömän kaunista. Lapsuuden kodissani äiti kylvi tuoksuherneet aina leikkimökin kuistin viereen, ja siinä ne kipusivat tukilankojaan pitkin kuistin kaunistuksena. Täytyykin muistaa ensi keväänä kylvää näitä ihanuuksia vieläkin enemmän.

Nuo vanhat Fiskarsit löysin muuten kirpputorilta, jossa kävin viime viikolla äidin kanssa. Olen pitänyt kirppiskierroksista tietoisesti muutaman vuoden tauon, mutta nyt repesi. Pitäähän sitä itselleen joitakin pieniä iloja suoda.

Tämän viikon to-do-listalle kuuluu remppajuttujen lisäksi lasten vaatekaappien ja vaatevarastojen läpikäynti, muutama senkin laatikko ja keittiön komeron siivous. Ikään kuin valmistautumista arkeen.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Toivottavasti tänään säästytään sähkökatkoksilta.

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

En oikein pysty vieläkään käsittämään, miten heinäkuu voi olla noin nopeasti ohi. Tuntuu, kuin aika olisi juossut erityisen nopeasti. Ei sillä, pidän yleensä kovasti elokuusta, ehkä jopa helteistä heinäkuuta enemmän, mutta elokuu tuo mukanaan aina myös sen kesäelämästä irrottautumisen, arjen ja lopulta myös syksyn.

Koska heinäkuu tuntui tänä vuonna jotenkin erityisen ihanalle, piti oikein listata mielessään elokuuhun siirtymisen hyviä puolia, tai ainakin asioita, joista kannattaa nyt ottaa kaikki ilo irti! Listalleni pääsivät ainakin puutarhan kukista nauttiminen, kypsyvät omenat, kaalilaatikko ja muut satokauden herkut, illan hämärät, joihin kynttilät tuovat tunnelmaa ja villasukat (tosin käytin niitä päivittäin myös heinäkuussa).

Hortensian kukinnot alkavat jo menettää väriään, mutta ovat kiitollisia ja kestäviä maljakossa. Tämäkin yksilö on viihtynyt leikkona jo pari viikkoa. Nyt jos koskaan kannattaa hyödyntää se, mitä kukkapenkissä on saatavilla. Syyskuussa valikoima pienenee huomattavasti. 🙂

Tunnelmallista elokuun ensimmäistä!

Tallenna

Täällä jyristeli eilen ukkonen, kuten varmaan monin paikoin muuallakin. Mutta se tekikin hyvää. Sade nimittäin huuhtoi siitepölyjä alas, ja maa sai kaipaamaansa vettä. Lisääkin voisi tulla, vaikkakin kiva jos tulisi öisin. Yläkerran lämpötilakin laski heti parilla asteella, ja tänään ikkunoista on tullut raikasta ilmaa. Tuossa kun muutaman päivän ajan lämmin ilma vain seisoi paikallaan.

Meidän sunnuntai on kulunut naapurissa syntymäpäiväjuhlissa, mutta nyt on sellainen tunne, että illan voisi uhrata vaikka kotitöille, jotka taas helteellä kasaantuivat. No joo, oma lehmä tässäkin ojassa, nimittäin nyt kun sisällä ei enää ole kuin saunassa, ajattelin juhlistaa pimenevää iltaa kynttilän valossa. Se on muuten huomattavasti tunnelmallisempaa, kun siivoaa pöydiltä värikynät ja Hama-helmet pois ja tyhjentää lattiat Legoista. 😉

Valitsin rennon kesäiseksi synttäriasuksi valkoisen mekon, mutta lähtiessä meinasi tulla paniikki kenkien suhteen. Nimittäin nuhruiset kangastossut olivat vähän liian casual, kun kuitenkin olimme menossa juhliin. Onneksi vaatehuoneen ylähyllyn kenkävarasto pelasti, ja löysin vanhat nudet rusettisandaalit, jotka mätsäsivät pieneen laukkuuni.

Meillä on tässä naapurissa kyllä niin ihania koteja, että huhhuh! Tänäänkin pääsin käymään ehkä kauneimmassa koskaan näkemässäni vierashuoneessa. Ja kauniissa vanhassa hirsitalossa muutenkin. Tuli vähän samanlainen into sisustaa, kuin hyvää sisustuslehteä lukiessa. Ehkä tämä on myös osasyy siihen, että nyt haluaa laittaa kotona paikat järjestykseen.

Eli toivottelen oikein kodikasta ja rentouttavaa sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Lauantaita ihanat!

Ehkä muistattekin, kun juhlimme naisten kesken kesäiltaa muutama viikko sitten tässä meillä? (Postaus löytyy täältä.) No, eilen jatkettiin samalla syömättömän suklaan teemalla, ja vietimme iltaa ystävän mökillä. Koska kyseessä oli taas nyyttärityylinen illanvietto, ja minulle napsahti suolaisen leivän leipomin, pääsin jauhottamaan peukaloani. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä Oliivi-chorizo quiche, mutta suunnitelmien vaihtuessa piti kehittää keino jolla jääkaappiin jo hankitut oliivit ja chorizon saisi hyödynnettyä myös leivässä.

Lopputuloksena syntyi sarvet, joiden sisään paistoin punasipulia, hienonnettuja kalamata-oliiveja ja pieneksi pilkottua chorizoa. Leipien sisään rullaantui mös pieni annos mozzarella. Munalla voideltu pinta sai päälleen suolaa ja tuoretta rosmariinia.

Tässäpä siis oikein maukas leipävinkki viikonlopulle! Täytettyjen sarvien ohje löytyy Helpot juustosarvet -postauksesta.

Eilen tuli herkuteltua sen verran kokonaisvaltaisesti, että tänään ja ensi viikolla pitää kyllä ottaa kevyemmin. Tai no, aika harvoin sitä puolenyön jälkeen saa istua kahden upean suklaakakun ääreen.

Oikein suloista kesälauantaita, ja voikaa hyvin! ♡

Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna

Huh hellettä! Juuri nyt ei voi ainakaan valittaa Suomen kesästä. Lämpöä on riittänyt ihan yllin kyllin, ja yläkerran maakuuhuoneet ovat muuttuneet melkoisiksi lämpökammioiksi.

Sain edellisiltana jonkin ihmeellisen allergiakohtauksen. Korvat, nenä ja suu pistelivät ja tuntui kuin poskiontelot olisivat olleet täynnä lasivillaa. Eilisen päivän sain jotenkin pidettyä itseni kasassa, kunnes illan uintireissulla oireet taas voimistuivat ja aivastin yhdeksän kertaa peräkkäin. Kaupassa käynnistä ei tahtonut tulla enää mitään. Tänään onkin sitten kokeiltu vähän parempaa allergialääkitystä, vaan tuppaavat väsyttämään oloa aivan älyttömästi! Yleensä allergiani on vain vuotavaa nenää ja silmiä, mutta nyt en käsitä mistä ihmeestä tuo helvetillinen olo tupsahti. Varsinkin kun oireet pahenevat siellä, missä pujoa ja heinää on huomattavasti vähemmän.

Väkisinkin jäin miettimään, mitä keho haluaa viestiä näillä viime aikojen ylireagoinneillaan. Aivan kuin sillä olisi jotakin suurempaa sanottavaa.

Tänään olen koittanut olla mahdollisimman paljon sisätiloissa, mutta illalla olisi lasten urheilukilpailut, joihin haluaisin niin kovasti lähteä mukaan. Taidan ottaa riskin ja kokeilla, mennään sitten vaikka kahdella eri autolla.

Pieni katkennut tammenoksa viehättää vihreydellään. Pala kesää maljakossa – sisällä.

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

Tänä kesänä olen löytänyt sisältäni todellisen mekkotytön. Sanotaanko, että ehkä myös pienen siivun naisellisuutta, joka on uinunut jossain syvällä sisälläni.

Mekkoiluni on aina aikaisemmin kariutunut siihen, etten ole vaateteollisuuden vaatimissa mitoissa. Helmat jäävät liian miniksi, ja vyötärölinja asettuu rinnan alle. Koska puoliväliin säärtä ulottuva helma on kai tällä hetkellä muodissa, päätin unohtaa vyötärölinjan ja nauttia mekoista. Niin monet itkut olen 32-vuotisen elämäni aikana vuodattanut kehoni vuoksi, eikö välillä voisi vain nauttia elämästä!?

Ja tänään on nautittu! Hullaannuttu auringosta ja lämmöstä helmat hulmuten ja bikineissä hyppien. On täytetty uima-allasta ja tyhjennetty kaivo (jälkimmäinen tosin ei ollut suunnitelmissa). On hypitty järveen, syöty vadelmia, ja mustikoita. Värjätty sormet ja suut jälkimmäisellä, pussattu ja halattu.

Elämä voi joskus olla kuin ukkospilvi, mutta toisinaan se hellii kuin kesäpäivän lempeä tuulenvire. Mun sydämessä paistaa nyt aurinko!

Ihanaa iltaa. Voikaa hyvin!

Hei, ja terveisiä puutarhasta!

Viime aikoina on ollut niin paljon kaikenlaista, että pihatyöt ovat jääneet vähän taka-alalle. Eilen illalla kuitenkin tuli sellainen tunne, että asioihin on pakko tarttua ja heti. Pari kottikärryllistä tulikin kitkettyä Niilon avustuksella, ja tänään jatkettiin heti aamupalan jälkeen.

Pidän vanhoista näyttävistä perennoista, mutta osa kasvaa sellaisella voimalla, että isompia on pakko välillä poistaa maasta. Sormustinkukkaa (ihan ehdoton lempparini) leviää joka paikkaan ja tänään yritin enempiä siirrellä takaisin kukkamaihin, vaikka pidän kyllä sellaisesta rennosta otteesta, että kukkia saa kasvaa myös vapaasti siellä täällä.

Pilvimassa alkaa sirtyä pois taivaalta, ja iltapäiväksi onkin luvattu melkoista paistetta. Hommat on tehty, joten nyt on aika nauttia!

Leppoisaa kesäsunnuntaita!

Hei!

Tästä lauantaista tuli omalla kohdallani kotipäivä, sillä uusi kosteusvoide (en keksi muutakaan syytä), muokkasi ulkonäköäni yön aikana oikein kunnolla. Jos olen joskus valittanut silmäpusseista ja turvotuksesta, niin nytpä tiedän mitä ne oikeasti ovat. Ei tarvitse kuin katsoa nenänvarttaan, ja turvotuksen voi nähdä itsekin. Toivottavasti tämä menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Plaaah, ei ole naisen elämä helppoa! 🙂

Ottaen huomioon tilanteen, olen oikeastaan varsin tyytyväinen, ettei suuret helle-ennustukset pitäneet tälläkään kertaa paikkaansa. Pilvisenä päivänä voi hyvällä omallatunnolla käyskennellä sisällä ja kotipihassa.

Hain eilen lapset kotiin, ja kylläpä vain koti täyttyi heti elämästä! Ei ne seinät, vaan ne ihmiset!

Kaunista lauantaita!

Tallenna

Olen viimeisten muutaman yön ajan nähnyt mitä sekavampia unia. Tosin sikäli kun kykenen muistamaan, on kaikki uneni olleet jossain määrin sekavia, kuten asiaan kuuluukin. Siitä huolimatta, että öitäni ovat värittäneet eräänlaiset elokuvanpätkät, tunnen nukkuneeni kunnolla, ja herääväni aamulla levänneenä. Joskus kuulee, että ihminen näkee (ja muistaa nähneensä) paljon unia stressaantuneena, mutta en koe olevani sitäkään. Mielentilani on varsin kesäinen ja keveä. Ja kenties siitä juuri on kysekin. Aivot ovat jotakuinkin narikassa, ja elämästä on rento ote, mutta alitajunta raksuttaa sitä ja tätä. Nimittäin on hassua, että ne kaikki pienet unelmat, haaveet ja tavoitteet, jotka välillä kumpuavat mieleeni päiväsaikaan, näyttelevätkin suurta roolia öisissä näytelmissä. Ja vaikka asiat tuntuvat vähäpätöisen pieniltäkin pitkin päivää, huomaan, että öisissä unissani kuljen hyvinkin määrätietoisesti kohti unelmiani ja tavoitteitani.

Niinpä tässä samalla kun pureskelen aamupalaani kaikessa rauhassa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni (hiljaisuus antaa mahdollisuuden ajattelemiselle), tulin pureskelleeksi uniasiaanikin ja totesin, että kenties kaikki ne pieniltä tuntuvat ajatukset ovatkin itselleni paljon tärkeämpiä, kuin haluan todellisuudessa uskoakaan. Eihän ne muuten näyttelisi niin suurta roolia yön aikana!?

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut unista tai varsinkaan niiden tulkitsemisesta. Jossain määrin pidän jälkimmäistä hömpötyksenä. Mutta jos otetaan esimerkki, että ajattelet päivällä “pitäisi lopettaa tämä kesäinen grilliherkuttelu, tai kolesterolini pomppaa pilviin”, ja yöllisessä unessasi kärsit sydän- ja verisuonisairauksista, voisi olettaa, että uni konkretisoi pelkosi ja samalla osoittaa halusi muuttaa elämisesi suuntaa ainakin ruokavalion osalta.

Nykyisin on kai kovastikin trendikästä tehdä jonkinlaista bullet journal -kalenterimuistikirjaa. Niinpä ajattelin, että voisin itsekin väsätä Moleskine -kalenterini väliin muutaman sivun verran ajatuksia selkeyttäviä listauksia. Niitä haaveita, unelmia, tavoitteita, ja pelkoja. Ehkä silloin kun asiat kirjoittaa ylös isompina otsikkoina ja jakaa osiin pienempinä välitavoitteina, ne saavat ansaitsemansa huomion.

Olisi kiva kuulla, harrastatteko te jonkinlaista ajatusten kartoittamista ihan kirjallisesti. Minä en nimittäin ole koskaan jaksanut vaivautua, mutta kenties tämä yksinäinen aamuhetki teki ihan hyvää! Ajattelin ainakin koittaa. 🙂

Kivaa päivää kaikille!