Ollaanhan me yhdessä pannulla paistettu ties mitä, kokattu alasti ja puserrettu kirsikkatomaatteja nyrkeissämme niin, että siivoamista on ollut keittiön lisäksi myös olkkarin puolella Mutta nyt me myös maustetaan ruokaa. Joo, minä ja Jamie. Oliverin Jamie.
Mies on tosiaan tehnyt itsestään tavaramerkin, sitä ei käy kiistäminen. On paistinpannua, kodinkonetta, keittokirjaa, ruokaohjelmaa ja koululaisten pelastusoperaatioita. Nyt on myös mausteet, tuoreet yrtit. Mutta mä tykkään tuosta Jamiesta. Pidän siitä ruuanlaittotyylistä, ja ohjeet on kivoja. Noin niin kuin sovellettuna omaan makuun. En jaksa tuijottaa keittiössä keittokirjaa. Ruoka tehdään kokkaamalla, nälkä hankitaan lukemalla keittokirjaa.
Olen jopa niinkin heikko luonne, että kun paikallisen marketin tiskistä löytyy Jamie Oliverin yrtit, kapsahdan heti. Ei puhettakaan, että tänä vuonna timjamit kasvatettaisiin itse. Mitä järkeä, kun Jamie on tehnyt sen puolestani! Ja joka kerta maustaessani uunikasviksia, tunnen kuin tekisin hommaani tuon ässää söpösti sihauttelevan ammattilaisen kanssa. Voitte kuvitella, että porkkana maistuu paljon paremmalta!

Ensi vuonna ostan siemenet ja multaa. Kokkaan sitten vaikka alasti.