Tätä kumpua on nyt tainnut tulla tänne blogiinkin jo yli äyräden, mutta kuten kaikki tiedetään, jossain kohtaa tämäkin aihe on (ainakin tältä erää) loppuun käsitelty.
Ajattelin koota vielä joitakin ajatuksiani äitiyspukeutumisesta, sen helppoudesta ja omasta mielikuvituksesta.
Kuten aihetta täälläkin on aikaisemmin puitu, vauvamasun koko on melko yksilöllinen juttu. Toisille äitiysvaatteet ovat turhake, toisille tarvehankinta. Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan – ainakin jossain määrin.
Elämme yhteiskunnassa, jossa odottavan äidin ei edes oleteta piilottelevan masuaan, vaan vauvavatsasta saa, ja kuulukin, olla ylpeä – sitä voi huoletta esitellä. Vyötäröä korostetaan, eikä mikään yhteiskuntanormi pakota odottavia äitejä kaapuihin. Hyvä näin. Pallomahan vapaa esittely myös mahdollistaa “tavallisten” vaatteiden käytön melko pitkään. Itse olen pyrkinyt hyödyntämään kaiken jo kaapista löytyvän, ja päälle mahtuvan, nyt raskausaikana. Housujen suhteen olen kuitenkin joutunut taipumaan täysin äitiysvaatelinjojen puolelle. Vaikka erilaisin etupanelein onkin nykyisin mahdollista venyttää housunvyötärö myös vauvamasun ympärille, ratkaisu ei toiminut itselläni. Yksinkertaisesti tarpeeksi pitkiä yläosia on vaikea löytää raskausaikana, ja turvaudunkin usein mekkoihin jo ihan mammahousujen kanssa. Erilaisia teeppareita ja toppejakin myydään nykyään artikkelina mekko, ja ainakin itselläni nämä toimivat usein paremmin kuin varsinaiset äitiyspaidat, jotka jäävät lähes kaikki napapituisiksi. Jos siis on muutenkin pitkän naisen vaikeaa löytää sopivia vaatteita, ei se ainakaan raskausaikana helpotu!

Äitiyshousuissa ja -farkuissa on nykyisin kiitettävästi lahkeenpituutta. Moni merkki myös valmistaa housuja eri pituisina, kuten esimerkiksi Vertbaudet, jonka valikoimista nämäkin farkut löytyivät. Itse koen myös äitiyshousut korkeine kangasvyötäröineen mukaviksi. Ymmärrän toki, että moni kesällä äitiyshousuja käyttävä on asiasta toista mieltä, ja onneksi kesämallistoissa on alettu ratkaisemaan tuota ongelmaa matalammalla vyötärönauhalla.
Mitä taas tulee yläosiin, on tämä paitis (Vertbaudetin myös) aino varsinainen äitiyspuseroni, joka suostuu ylettymään yli vatsan. Melko tavallinen ja mitäänsanomaton paita kaipaa kuitenkin seurakseen piristystä, ja ongelman olen ratkaissut vyön käytöllä. Lindexin Holly&Whyte -malliston ruskea vyö tulee varmasti saamaan jatkokäyttöä myös myöhemmässä vaiheessa.
Yleisesti ottaen olen viimeaikoina pyrkinyt välttämään turhia vaateostoksia, ja ajattelemaan jokaisen hankinnan kohdalla myös myöhempää käyttöä. Monesti siitä “tavallisesta” mallistosta löytyykin ne parhaimmat pukimet, ne joille on käyttöä vielä vatsasta luopumisen jälkeenkin. Toisaalta, luulenpa, etten tälläkään kertaa halua ihan heti luopua äitiysfarkkujen mukavuudesta. Kuten sanottu, lämmin vyötärökaitale on talvella paitsi mukava, myös kätevä. Ja ottaahan se taas aikansa opetella sulkemaan housuista vetskari!

Kuten näkyy, kuvat ovat jo parin viikon takaa, postauskin jemmaan kirjoitettu. Tällä hetkellä kuistin ikkunoita koristavat kuurankukat, eikä vihreästä maisemasta voi juuri puhua. Vauvamasu ei ole enää pyöreä kumpu, vaan lähinnä pömpöttävä alavatsa. Vauva on jo niin alhaalla, että masu oikeastaan tuntuu lähes olemattomalta tuon pystyvatsa-ajan jälkeen. 🙂

Lumista keskiviikkoa teille!