Onpas kylmää. Viima menee läpi vaatteiden, ja kylmä änkee väkisinkin vanhaan taloon. Tässä kaminan kyljessä viihtyy vallan mainiosti kuuma glögi seuranaan.
Polttopuita on saanut viime päivinä kantaa ihan kiitettävästi, me kun sillä puulla vallan lämmitellään. Kuumat suihkut on saanut unohtaa, lämpimät patterit ovat tässä kohtaa tärkeämmät. Puiden kantaminen on kuitenkin ihan hyvää liikuntaa, päätin nimittäin viikonloppuna, että mitään sen raskaampaa en enää raahaa minnekään. Viime viikolla nousi vielä sängyt ja kaapit, mutta nyt on sanottava stop, ja koitettava vain olla. Hurjan vaikeaa!
Puhdetta riittää myös ulkona, sillä pihaan tuiskaa lunta ihan joka puolelta. Alla olevassa kuvassa näkyy (juuri ja juuri) vatsani takaa joki, ja tuosta suunnasta tuiskuaakin nopeasti mukavan lastin suoraan ulko-ovelle.

Katselin muuten eilen Jamie Oliverin jouluohjelmaa, ja teidättekö, mikä iski? Siis hirmuisen nälän lisäksi. No ihan hirveä puutarhakuume tietenkin! Suunniteltiin jo puulaitaisia kasvimaita, kaalilajikkeita ja kaikkea yrteistä juurikkaisiin. Niilo on kesästä saakka höpöttänyt kasvimaataan; Porkkanaa ja perunaa. Niitä siis ainakin. Itse olen puhunut muutaman onnellisen kanan puolesta, mutta asia on jäänyt hautumisasteelle. Jossain kohtaa taisi eilen karata niinsanotusti mopo käsistä, sillä mies mietti jo sian hankkimista! Mutta talvella on kiva sunnitella pihajuttuja ja haaveilla kesästä. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, mutta pelkät ajatuksetkin jo lämmittävät.

No, mutta nyt kenenkään ei ainakaan tarvitse haaveilla valkoisesta joulusta; Mitä todennäköisemmin sellainen kuitenkin tulee. Hyvä niin! Kylmyydestä ja lumitöistä huolimatta pidän kuitenkin talvesta. Mikä tahansa voittaa syksyn koleuden ja kosteuden – ja sen pimeyden. Kohtahan tässä mennään jo valoa kohti!


Viikko jouluun, ja limput on yhä tekemättä, lahjat paketoimatta ja kuusi kaatamatta. Ei kuitenkaan stressiä. Sitä on ollut jo ihan tarpeeksi. Päivä kerrallaan, se on nyt mun mottoni.

Stressittömiä joulunaluspäiviä teillekin!