Sisustelua maanantaiaamun iloksi!
Makuuhuone, kuten kaikki muutkin huoneet kodissamme, on vielä täysin keskeneräinen. Seinät kaipaavat maalia, ja lattian- sekä katonraja listoja (jotka tosin ovat nekin tuossa vintillä täysin valmiina ja ainostaan kiinnitystä vaille). No, tämä on sitä ikuisuusprojektia; Silmä tottuu keskeneräisyyteen!
Makuuhuoneen tunnelma ei vajaan vuoden aikana ole juurikaan muuttunut, ja järjestyskin on pysynyt jotakuinkin samana. Mitä nyt Leanderin kehto roikkui katossa jonkin aikaa. Kuvia makuuhuoneesta löydätte tervetuloa meille-, odotellaan-, sopu sijaa antaa- ja nukkuu nukkuu nurmilintu -postauksista.
Vanhan Rouvan te blogini vanhemmat lukijat jo tunnettekin, se on siis tuo vanha kaappi, jolla on suloinen ruusuesiliina yllään. Huonekalun alkuperää jo hiukan pohdittiinkin eilisen sununtailta -postauksen kommenttiboksissa. Meillä kaappi kuitenkin kätkee sisäänsä taloutemme liinavaatteet. Myös Ikean rautasänky hankittiin jo edelliseen kotiin, ja hankintaan olemme olleet tyytyväisiä. Ainoana miinuksena se pieni ikävä seikka, että kesänajan sänky on täytynyt pitää hieman etäämmällä päädyn takana olevista ikkunoista, jotta tuulettaminen onnistuisi. Varsinaisia yöpöytiä meillä ei ole koskaan ollutkaan, mutta oma, kahdesta laatikosta pinoamani koroke, on toiminut oikein hyvin. Pidän kuitenkin sängynpäädyssä myös pientä Tine K:n korikassia erilaisille rasvoille ja muille tarvittaville tavaroille, jotten tahrisi laatikoita käsi- tai jalkavoiteisiin. Hagedornhagenin korentotaulu odottaa nostamista tuohon laatikkopinoni yläpuolelle, mutta kivahan se on tuossa lattianrajassakin.
Suuri kori sängyn päädyssä toimii päiväpeitteiden ja ylimääräisten tyynyjen säilytyksessä yön ajan ja mahtuupa siinä oleilemaan myös päiväunipeittoni, joka tosin on ollut kovin vähällä käytöllä viimeaikoina. Makuuhuoneen verhoasia jäi alkuinnostuksen jälkeen pahasti kesken, ja tangolla roikkuukin nyt vain pari ylipitkää pimennyskangasta. Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan pitkistä ja runsaista silkkiverhoista, jotakin saman sävyistä kuin sängyllä olevat Tine K:n silkkityynyt.
Haaveissa on myös suuri kattovalaisin, mutta silläkään ei ole kiirettä, sillä huone on yhä sähköttä. Niitäkin juttuja pitäisi taas alkaa pohtia. Siinäpä se, makuuhuone tästä suunnasta katsottuna.
Mutta nyt tämä mamma valmistautuu kampaajakäyntiin! Superia viikkoa teille jokaiselle!
Kiva! Olenkin odotellut, että postaisit jossain vaiheessa tälläistä sisustusaiheista, joissa näkyy tila hieman laajemmassa kuvakulmassa.
Kaunista! Ja pikku hiljaa hyvää tulee!!
Juu, pikkuhiljaa tosiaan!
Eipä noita keskeneräisiä rojujen täyttämiä nurkkia oikein tee mieli kuvailla. 
Kaunis makuuhuone teillä
Erityisesti pidän pimennysverhojenne väristä. Mistä olet ne hankkinut?
Pimennysverhot on ostettu paikalliselta Tokmannilta!
Lähinnä ajattelin niittä toisten verhojen alle, mutta tuo harmaa sävy nyt onneksi menee “väliaikaisesti” näinkin. Polyesterikangas sinänsä ei ole mikään kovinkaan nätti….
Kiitos vastauksestasi, koskien kaappia. Jotenkin tulee siitä mieleen vieläkin vanhempi aika, ihan kuin keskiaikainen kirkkomaalaus. Tyyli on naivin kömpelö.
Ihana tuo teidän sänkynne, mun täytyykin käydä Ikean sivuilla kurkkaamassa, olisko siellä jotain samantapaista…
Samaa sänkyä tosiaan taidetaan yhä myydä! Ihana se joka tapauksessa on!
Tykkään makuuhuoneenne tunnelmasta
Meidänkin makkari kaipaisi päivitystä. Meillä oli aiemmin iso makuuhuone, mutta neljännen lapsen kasvettua, teimme siitä yhteisen lastenhuoneen kahdelle nuorimmalle ja siirryimme itse pikkumakkariin. Yöpöydän virkaa tehneet vanhat tuolit eivät enää mahtuneet sängyn viereen ja omalla puolellani yöpöytänä toimii hatturasia, jonka päällä on pieni lamppu ja yöksi laitan siihen silmälasit ja usein jonkun hiussoljen. Sängyn päädyssä on rottinkikirstu liinavaatteille. Haaveilen valkoisesta metallisesta vaatetangosta/rekistä, jossa voisin säilyttää suosikkivaatteitani. Sellainen on siis etsintälistalla. Tine K:n korikassi on mulla vessan naulakossa kätkien sisäänsä kaikenlaista purnukkaa ja pussukkaa. Hyvä idea olisi hankkia toinen myös makkariin kuten sinulla 
Uusimpana “hankintana” makuuhuoneeseemme on 15 vuoden takaisista hääkuvistamme tehty iso valokuvakollaasi, joka on tarkoitus ripustaa sängyn päätyyn.
Mulla on valkoinen vaaterekki makkarissa, se on ikeasta ja maksoi kokonaista kympin verran!
Kannattaa katsoa!
Mä olen vähän sellainen pussukka/nyssykä/kori -tyyppi, ja joka puolella pitää olla tollasia kivoja kätköjä tarpeellisille tavaroille.
Tiedätkö, juuri pari päivää sitten selasin Ikean uutta kuvastoa ja sanoin miehelleni, että täällä nyt olisi sellainen valkoinen vaaterekki ja jäin miettimään millainen on livenä. Nyt saan kyllä rekin toooosi halvalla, kunhan vaan pääsen seuraavan kerran Ikeaan.
Mä ostin ton alunperin Klaaran mekoille ym. kun tytöllä oli vaatteilleen vain senkki, jonne kaikki olisi pitänyt kääriä. Nyt kun vaatekaapissa on paljon takotilaa, jäi rekki vähän niin kuin äidille. Ajattelin ostaa kyllä toisenkin, ihan vaikka vaateripustimessa kuivattaville pyykeille. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu kapistus!
hei
mistä olet löytänyt noin ihanan sävyiset pimennysverhot?? eikö ne olekin jotain “hailakkaa liilaa” vai vääristääkö tietokoneen ruutu värin?
Tuossa jo aikaisemmin kirjoitinkin, että verhot ovat ihan Tokmannin valikoimista. Harmaina ne myytiin, mutta kyllä niissä sellainen laventelin sävy kuitenkin on. Sanoisin, että aika tavalla siniliilaan taittava harmaa, mutta riippuu tietty valosta, jakankaan asennosta. Kangas on polyesteriä, eikä siis sinänsä mikään nätti. Näiden oli tarkoitus päätyä “oikeiden verhojen” alle.
Ihanan levollista ja kauniita yksityiskohtia!
Jäin miettimään, että missä ja miten Klaara nukkuu nyt, kun ei ehkä enää kehtoon mahdu. Muistelen, että joskus pohdit, että miten tytskä tottuu paikallaan olevaan sänkyyn..
terv. Maisa
Klaara nukkuu yhä kehdossaan. Pieni ja siro kun on, ei sängyn vaihto ole koon puolesta ollut vieläkään tarpeen. Klaara ei myöskään vielä nouse istumaan, joten kehdossa on ollut turvallista. Tyttö on kyllä oppinut nukahtamaan ja nukkumaan ilman keinutusta, ja sänky onkin ollut makuuhuoneen toisessa päässä, ikään kuin ollaan parilla metrillä harjoiteltu sitä, etten reagoisi keikuttamalla joka inahdukseen.
Perjantaina tosin mennään hakemaan huutonetistä huutamani pinnasänky, ja sitten alkaakin täysin paikallaan seisovassa sängyssä nukkumisen opettelu. Mutta en enää pelkää. Nyt kun ollaan oltu joku viikko keinumatta, siirto sujuu varmasti paremmin.
Hei,
meiltä löytyy ruokasalista yllättävän samankaltainen kaappi; voisi olettaa jopa olevan samalta tekijältä. Kuvio tosin ovessa on yhtenäinen ruusuköynnös ja alaosaan on kaiverrettu vuosiluku 1807. Meille antiikkikaupan myyjä sanoi olettavansa kaapin olevan kuitenkin vanhempaa tekoa eli jostain 1700-luvulta.
Morsiuskaapiksi tosiaan meidänkin kaappikin sopisi:-)
Oletko jo löytänyt salalokeron?
-Unna
Mitä!??? Salalokero??!! Onko teillä, kerro heti ja missä!!!!! Voi pyhäjysäys, voi kun löytäisin sellaisen!
Vitsit, ajattele, jos ovat saman tekijän! Ehkä ne on sisarukset!
Tuli hassu liikuttumisen tunne, mä oon vähän tälläinen hömppä! 
Meidän salalokeromme on heti oven päällä etuseinässä oleva lista jonne saa ujutettua käden mutta minne ei näe.
Ei siellä kyllä mitään ollut:-)
Kaapin alkuperästä en tiedä tarkempaa; jonkinlainen mielikuva on siitä että se on jostain pohjanmaalta. Ostimme sen 10v sitten antiikkikauppiaalta jonka liike sittemmin paloi. Samaan kuorman päätyi kaupanpäällisenä Husqvarnan pieni ompelukone ja valkoinen vähän joka suuntaan vinossa oleva valkoinen astiakaappi. Olen joskus ajatellut että hyvä kun tuli pelastettua ne sieltä…
Ihan kuin niillä joku sielu olisi….
-Unna-
Pakkohan niillä on sielu olla! Voi kun osaisivat vielä puhuakin!
Nyt Klaara nukkuu jo makuuhuoneessa, mutta aamulla pitää kyllä ensitöiksi kopeloida kaappia. Jos lokero löytyy samasta paikasta, on tekijäkin melko varmasti sama, tai kaapit ovat ainakin samalta suunnalta kotoisin. Hurjan jännää!!!!
Oli pakko käydä jo kopeloimassa. En kyllä löytänyt mitään!
Huomenna uusiksi valon kanssa! 
Kun oven avaa niin lokero tuntuu käteen heti oviaukon päällä. Mitä lienee aikanaan sinne jemmattu??
Kiva ajatella että kaapillamme on “kaksonen” jossakin:-)
Keskeneräisyyttä on vaikea sietää, ja sitä on vielä vaikeampi esitellä muille, kun omissa silmissään näkee jo sen lopputuleman. Lehmän hermoja kaipaillaan. Mutta se on tietysti valinta, kun näihin vanhoihin taloihin muuttaa. Ja keskenhän ne ovat aina…
Niinpä! Huomaan aina selittäväni vieraille, että tästä tulee sit sellainen ja tästä tälläinen. Ikään kuin puolustelen rumia nurkkia, että kyllä ne joskus hyvältä näyttää. Varmaan lähinnä uskottelen itselleni
Näyttää hyvältä keskeneräisyydestä huolimatta
Kiitos!
Ihanan rauhallisen näköinen makuuhuone , kaikki värit ym. on niin levolliset.Huomioni kiinnittyi myös kauniin harmaaseen lattiaan.meillä on tarkoitus maalata lautalattia harmaalla maalilla , mutta se just täydellinen harmaa on vielä hakusessa.Yksi oli jo kokeena ja testattiin pieni määrä verannalle ja se näytti luonnon valossa ihan vaaleansiniseltä :/
terkuin , Tanja
Samoinhan kävi meillä! Tosin, että maalattiin muutama huone, rappuset jne. Sitten katsottiin, ja meillä olikin siniset lattiat. Voi sitä itkua ja parkua silloin. No, toinen ja kolmas kerros vedettiin ihan maalarinvalkoisella, joka nyt näyttää munkin silmiin harmaalta. Eli suosittelen kokeilemaan!
Ah, niin mukava tunnelma huokuu kuvista, mitä sitten vaikka verhoasiat on vähän kesken ja taulu nojailee seinään lattialla, keskeneräisyys voi myös olla kaunista ja pakkoko taulun on aina naulassa roikkua.. =) Kuvissa kaikki on kuitenkin niinkuin pitääkin, paikoillaan, rennon letkeästi. Tykkään!
Juu, ei toi sisustelun keskeneräisyys niin paha ole, tarkoitin lähinnä tätä remppapuolta. Huokolevyjen päällä on vain tasoitetapetti, sähköt on vetämättä jne… Mutta kiva jos kuvista ei kaikki keskeneräisyys pistä silmään!