Pyydän anteeksi radiohiljaisuuttani, en aio selitellä sitä mitenkään; Olen pitänyt lomaa – ottanut aikalisän. Kesä on ollut omalla tavallaan raskas, suorittamisen ja tekemisen täyteinen ajanjakso, ja nyt koin, että oli aika puhaltaa peli poikki. Muutama päivä poissa tietokoneelta (ainakin osin), ja keskittyminen ihan oikeaan elämään antoi kivasti voimia. Olen nauttinut ajasta lasten kanssa, saanut ja antanut jakamatonta huomiota, nauttinut läsnäolosta ja yhdessäolosta. Olen kuunnellut naurua ja nauranut, katsellut hymyä ja hymyillyt.
Muutaman päivän kesäloman jälkeen tunnen pientä kankeutta; Bloggaajan ramppikuume iskee niin helposti taukojen jälkeen. Mutta eiköhän tämä tästä taas käyntiin saada, tekemällä kuinkas muutenkaan. Vielä eilen ajatuksissani oli korkea seinä, jonka läpäiseminen tai ylittäminen tuntui miltei mahdottomalta. Tänään päässä syntyy jo ideoita, ajatuksia joiden jalostaminen käytäntöön kuuluu seuraavien päivien askareisiin. Olette toivoneet jonkinlaista päivitettyä esittelypostausta, ja sen työstämisen aion aloittaa tänään. Tulevina päivinä kurkistetaan myös näiden mustien rasioiden sisälle.
Mukavaa perjantaita myös teille!
Nouseva Myrsky -tuotteet blogin kautta saatuja.
Radiohiljaisuus on varsin ymmärrettävää… samaa on ollut liikkeellä täälläkin. Tuntuu niin typerältä stressata blogista, jonka pitäisi kuitenkin olla iloa tuottava harrastus. Kesä on minusta hassua kyllä aina raskain vuodenaika – oli omaa taloa ja pihamaata taikka ei! Pidän paljon enemmän syksyn säännöllisyydestä ja pimenevien iltojen lepohetkistä.
Jännä nähdä, mitä rasiat pitävät sisällään. Nimi ainakin lupaa hyvää:)
Hyvin samoja tuntemuksia blogin suhteen on minullakin. Yritän muistuttaa itseäni ilon säilyttämisestä, sillä jos tekemisen ilo häviää, ei bloggaamisessa ole juuri järkeä. On hyvä pysähtyä ja ottaa aikaa muulle, jos tuntuu, että blogi muuttuu suorittamiseksi. Parin päivän etäisyyden ottaminen laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Pidän kesästä ja kevään valosta, mutta totta, minäkin saan arkeeni voimaa syksyn tuomista rutiineista, päivärytmistä ja säännöllisyydestä. On vaikea keikkua kesän vapaudentunteen rajalla, kun kuitenkin elämä on velvollisuuksia vuodenaikoihin katsomatta.
Sännöllisyyttä ja rytmiä siis sinne. Ainakin hyvää unirytmiä toivon teille, vauva-arki kun sujuu paremmin, jos voi luottaa siihen päivittäiseen omaan hetkeensä.
Olipas Emppu tää taas niin hyvin kiteytetty, että kommentoin tähän. Niin just, jos ilo katoaa, niin ei missään oo mitään järkeä! Bloggaillussa tai muussakaan.
Ja ihana saunapostaus tuossa aiemmin♥
Kiitos Teija! ♥
Kyll’ä sitä iloa pitää tekemisestään saada, ei muuten jaksa mitään!
Pieni loma tekee aina hyvää, oli se otettu mistä vain
Aamen, juurikin näin!
En ihmettele yhtään käynnistymisvaikeutta, mun vuoden tauon jälkeen teettää tuskaa saada aikaiseks yhtään mitään julkaistavaa =) Ja näin kesällä en kerta kaikkiaan viitsi istua koneella. Kännykällä kyllä selaan muitten päivityksiä, mutta en vaivaudu päivittämään omaa sivuani, koska kuvat on niin ala-arvoisia sillä…
Innolla odotan kuvia kodistanne, ja noista mustista lootistakin…
Mulle ainakin tulee aina tauon jälkeen hiukan uskon puute, että mitä niin kummallista ja erityistä muka mun elämässä on, että se jotakuta kiinnostaisi. Mutta se menee ohi, kun hommaan ryhtyy, alkaa kaikki taas kulkea omalla painollaan! Tsemppiä siis sinnekin, tosin mitä sitä kesää tuhlata koneella, jos ei nappaa! Ehtii sitä sitten syksylläkin!
Juu älä vaan lopeta!
Muistelen, että sinulle (kuten varmasti muillekin pitkän linjan bloggareille) on tullut taukopohdintoja ennenkin, ja onneksi olet aina jatkanut! Parempi pitää hengähdystaukoja kuin lopettaa kokonaan… Ehkä se on sinun kerronta- ja kuvaamistapasi, mikä on kiinnostavaa? Koska periaatteessa kenenkään bloggaajan elämässä ei voi eikä tarvitse koko ajan tapahtua mitään järisyttävän mielenkiintoista. Sinä vaan osaat jotenkin tuottaa iloa postauksillasi, oli sitten kyseessä tavalliset päivän puuhat tai talon hankinta. 
Kiitos siis!
Kiitos, Kaati, ihana tsemppiviesti! Vaikka eipä tämä ollut mikään taukopohdinta, kunhan vain myönsin hiukan pitäneeni omaalomaa.
Sellainen pikkuisen koulusta lintsannut olo! 
Ihan totta, eihän sitä kiinnostavaa ja erikoista voi oikeasti olla kenenkään elämässä joka päivä, eikä blogit siihen perustukaan. Se on vain sellainen hassu fiilis joka iskee parin päivän tauon jälkeen. Joutuu kysymään itseltään, että mitä hittoa mä muka tänään sinne laitan. Mikään ei tunnu tarpeeksi kivalta tai jotain.