Meillä oli eilen aika kiireinen ja aikataulutettu päivä. Molemmilla aikuisilla työjuttuja, molempien lasten muskarit, ja illalla vielä dagiksen vanhempainilta. Tiedättehän niitä päiviä, kun ikään kuin lennossa vaan vaihdetaan lastenhoitovuoroja, ja huudetaan suusta ne pakolliset raportoitavat. Päivä sujui okein hyvin, ihan niin kuin tavallinen arkipäivä nyt yleensäkin sujuu. Illalla minun oli tarkoitus mennä päiväkodin vanhempainiltaan, ja miehen oli määrä kuljettaa Niilo muskarissa. Anoppi tuli hoitamaan Klaara ja olimme siinä kukin omille menoillemme lähtemässä, kun mies tokaisi hetken puhelintaan näprättyä, että “Taisin muuten just ostaa pianon”.
Olen tottunut siihen, että taloudessamme asuu useampiakin instrumenttejä, ja varmaankin vain mutisin jonkinlaisen “just joo” -tyylisen vastauksen, sillä bassot ja kitarat on yleensä saatu mahdutettua talouteemme ilman minkäänlaisia ongelmia. Pianon hankkimisesta on toki puhuttu ja se on molempien mielestä ollut ajankohtaistakin, mutta lähinnä on mietitty vielä, että minne se sitten laitetaan, ja että ensin pitää saada paikat kuntoon jne…
Reilu pari tuntia meni päiväkodilla, ja laskin kotiin ajellessani, että mies on varmaan laittanut lapsetkin jo aikoja sitten nukkumaan. Heti ulkorappuja noustessani näin kuitenkin kohtalaisen suuren yllätyksen pilkistävän välihuoneen ikkunasta. Ei hitto, pari tuntia poissa ja meillä on piano! Mutta tiedättekö mitä?! Mulla on onneksi niin ihana mies, että mun ei tarvitse pelätä, että kotiimme muuttaisi joku kamala rumilus, joka ei sovi minnekään. Itse en pahemmin pianoista mitään ymmärrä, mutta jos ulkonäöstä puhutaan, en usko, että paljon kauniimpaa yksilöä olisi mistään löytynyt!

Tosin nyt se sitten nököttää tuolla meidän väilihuoneessa, joka tällä hetkellä toimittaa lähinnä varaston virkaa. Ei kuulemma mahtunut seuraavasta oviaukoista, pitää koitaa toista kautta. Kunhan joku jaksaisi nostaa. Tästä huoneesta on kyllä aikanaan tarkoitus tehdä juurikin se yhdistetty työ-/musiikkihuone, mutta valitettavasti piano ei tuohon uunin eteen voi jäädä.

Meillä molempien työt ja harrastukset tulevat jatkossakin mahtumaan kotiimme niin tilallisesti, kuin sisustusmielessäkin. Olisi kuitenkin kiva lukea myös muita tarinoita. Onko kotona jouduttu vääntämään kättä ja venymään sisustuskriteereissä toisen kalastus-, metsästys- tai autoharrastuksen nimissä? Entä onko kompromisseja löytynyt, vai pidetäänkö hirvenpäät ja ompelunurkkaukset visusti kunkin omissa nurkissa?

Mutta nyt mä kiiruhdan laittamaan paikkoja kuntoon, sillä ihana ystävä tulee kyläilemään viikonlopuksi! Mutta kukas sitä nyt ei tykkäisi siivota elävän musiikin tahdissa…

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!