Voi kai sitä pitää jopa persoonallisena, että säilyttää vauvanvaatteita olohuoneessa. Itseäni tilanne lähinnä huvittaa. Kuljen pitkin taloa ja etsin tavaroita. En vieläkään muista missä mikäkin huonekalu on, ja aina ei tule edes mieleen ajatella kuistia, jonne on myös mahdutettu ihmeellinen määrä tavaraa. Kolme huonetta on jouduttu tyhjentämään remontin alta, ja juostuani yläkerran ja alakerran väliä jonkin aikaa, alan jo pikkuhiljaa muistamaan, mihin kunkin puhtaat vaatteet tuli viedä. Palaan väkisinkin mielessäni vuoden takaiseen. Ajatella, että muutosta tulee juuri kuluneeksi vuosi!
Pitkäjänteisyyttäni on usein arvosteltu – tai lähinnä sen puutetta. Voin kuitenkin mielestäni rinta rottingilla todeta, että pitkäjänteisyyttä löytyy luonteestani mielin määrin. Eihän tätä hullutusta muuten jaksaisi. Vaikka myönnän, että nyt kun remontti on taas alkanut etenemään, olonikin kevenee. Viis kaaoksesta kun tietää, että suunta on lopulta oikea!
Vaikka omat tehtäväni ovat lähinnä catering puolella ja lastenhoidossa, remppafiilis alkaa iskeä jo minullekin. Kädet tosin syhyävät sisustamaan, oikomaan paikkoja ja yksityiskohtia. Mutta kaikki aikanaan, niinhän se menee!
Viime syksynä hankitut huonekuuset nauttivat tälläisen vanhan ja vetoisen talon ilmasta. Mustat ruukut löysin alennuksella puutarhamyymälästä. Ne ovat kevyttä lasikuitua, mutta todella vakuuttavasti kivitavaran näköistä sellaista. Sisään sujahti saviruukku aluslautasineen vaivattomasti.
Tänään aion kaiken vastapainoksi kuitenkin uhmata syksyä ja lähteä juoksemaan! Jossain kohtaa pitkäjänteisyyteni on ansainnut pienen tauonkin.
Tunnelmallista syysiltaa itse kullekin!
Onko muutosta jo tosiaan vuosi! Oho. Kyllä se aika juoksee nopiaan! Ei kai omakotitalosta tule ikinä oikein valmista kun aina joku paikka kaipaa taas uusimista – tai ainakin sisustuksen tai järjestyksen muuttamista
Ihanaa ja kamalaa varmaan yhtä aikaa.
Mikäs on syysilmassa juostessa tuulen ja pikku sateen kanssa kilpaa. Asennekysymyksiä <3
Oliskohan muuten joskus ohjelmassa taas sellainen joku kiva lukijatilaisuus kuten Helsingin KappAhlissa kerran? Se oli mukavaa!
Mä mietin tuota kappiksen lukijailtaa juuri yksi ilta, ja mietin, että jotain vastaavaa pitäisi järkätä!
Mä olen nyt tähän syksyyn ladannut sellaista asennetta, että hitto soikoon, satakoon vaikka mummoja, minä en siitä kärsi. Tossu kulkee sitäpaitsi kevyemmin kun on raitis ja vilpoinen ilma
Ihanaa ja kamalaa todella. Ihanan kamalaa, jos niin voi sanoa!
Kyllä täällä välillä on tarvittu aika hurttiakin huumoria, että tilanteeseen pystyya sennoitumaan oikein, mutta ajattelen, että nauretaan näille jutuille sitten joskus kun elämä on tasapaksua, ja mikään ei muutu! 
Tämä ei nyt liity mitenkään aiheeseen…
Olisin kysynyt Mulberryn Alexasta, kun se on itselläni pian hankitalistalla.
Onko sun laukku Oversized kokoa? Kertoisitko plussat ja miinukset?
Kiitos! <3
Heips!
Kyllä, omani on Oversized kokoa.
Varmaan se suurin miinus on tottua laukkuun, joka pitää “avata” ja sitten kaivaa tavarat sieltä. Lisäksi kun kuljissä on ne kiristykset, laukku on hiukan pussimaisen mallinen, ja välillä sieltä on tosi vaikea löytää mitään. Mutta niinhän naisten laukuista yleensäkin. Välillä vain tuntuu, että kolmas käsi olisi paikallaan, kun avaat laukkua ja hamuilet tavaroita. Kookkaaseen laukkuun tulee myös sullotuua tavaraa aika paljon, ja ohut remmi helposti satuttaa hartioita. Itse olen myös pelännyt laukun pinnan vaurioituvan kun kuljetan vauvan turvakaukaloa ja kaikkia kauppakasseja samaan aikaan. Tältä on kuitenkin säästytty.
Plussana ulkonäkö ja se koko. Siinäpä ne syyt, miksi laukun hankin. Tietysti itselleni oli tuo värikin mieleen, mutta en nyt tiedä, minkä väristä olet itse ajatellut, joten jätetään se toissijaiseksi.
Tsemppiä remppaan! Tuo huonekuusi on aivan supersymppis tapaus. Täällä sama juttu, juokseminen tuntuu ihanalta vastapainolta lapsi- ja kotiarkeen
Huonekuusi on kyllä symppis. Mä tykkään tuosta vihreydestä, vaikka täytyy myöntää, että kesäisin nuo kuuset lähinnä ärsyttää.
Kyllä toi juokseminen vaan tyhjentää mukavasti päätä! Ihana nollata hetkeksi ja olla ihan vaan oman kroppansa vietävissä!
Ihana tuo kuusi kyllä on ja sinnikkäästi olet sen kesän yli säilyttänyt
Oman kuusen kanssa leikin eipäs juupas leikkiä huhtikuulle, kunnen kiikutin sen bioon harmitellen samalla että hyvä kuusi menee ihan hukkaan. Olisi saanut kuolla helmikuussa kuten kuusen kuuluu 
Ehkä tämän vuoden yksilön annan vihertää niin pitkään kun se haluaa 
Lenkkeily sateella on aivan parasta. Happi kulkee ja jalat myös
Lenkkeily iloa, täällä puetaan myös tossut kohta jalkaan 
Lenkit syyssäässä on niin parasta. Koirat vähän hangoittelee vastaan, mutta mä nautin. Ilmassa on jotenkin niin paljon happeakin sateella, että sen ihan tuntee.
Meillä alkaa myös kodinhoitohuoneen remontti, vaikka ollaan vasta 1,5 vuotta asuttukin uudessa talossa. Yhtään ei huvita, mutta pakko kai se on
Mukavia remppa hetkiä!
Heissan Emilia,
Ja aina yhtä ihania postauksia ja kuvia sinulta. Olen jo pitkään seurannut blogiasi ja huonosti olen jättänyt viestejä. Mutta siitä huolimatta säännöllisesti seurailen häkellyttävän kauniita kuviasi ja tällä kertaa uudesta, ihanasta maalaistalostanne. Kiitos, että jaat palan elämästäsi meille muillekin.
Itse olen myös innostunut tänä syksynä aloittamaan omaa “päiväkirjaani”, jonne olet tervetullut Emilia myös kurkistamaan <3
Lämpöisin terveisin Kirsi Naantalista
ps. voitkohan ystävällisesti vinkata minulle, miten olet upean ja tyylikkään facebook merkin saanut blogisi oikeaan laitaan taiteiltua