Oli ihan pakko kiittää teitä vielä tuosta eilisen postauksen vastaanotosta!
Ihanan positiivisia ja rohkaisevia kommentteja jätitte, ne merkitsee mulle tosi paljon! Kuten varmasti voitte kuvitella, se vaati (varsinkin kuvien julkaisemin) itseltäni aika paljon rohkeutta. 🙂
Mulla on ollut tänään siivouspäivä. Siis sellainen oikea siivouspäivä! Olen tyhjentänyt huoneet lattiasta kattoon ja kuurannut kaiken mahdollisen. Urheilusta käy kuulkaa tämäkin! Itse asiassa, en edes muista, koska olisin viimeksi pessyt yläkerrassa lattiat. Joskus syksyllä! Huh, meillä on kyllä ollut tosi ****aista! Jotenkin vaan toi pimeys ei yhtään innostanut siivoamiselle, joulut ja muut juhlittiin hämärässä. Nyt viime aikoina on ollut vain niin kiire, etten ole muka ehtinyt siivota. No, niin ja näin, ilmoitin jo muutama päivä sitten kanssa-asukeille, että lauantaina mä käännän koko talon. Onneksi yöllä tuli lunta, ja pojat pääsivät lumitöihin! 😉
Siivouspäivän palkan ostin jo eilen. En nimittäin voinut jättää marketin tiskiin kahta nippua oransseja ranunculuksia, koska ajattelin, että tiukassa kumilenkkipaketissa niiden varret olisivat lauantaina jo ihan mössöä. Pari nippua tulppaaneja sekaan, ja siitähän tuli oikein kaunis kimppu!
Nyt vielä ruokaostoksille ja illalla on kuulemma sohvatreffit Netflixin kera. Sopii mulle!
Niin, ja toivomanne Netflix -postaus on muuten “jo” työnalla!
Ihanaa lauantain jatkoa teille!!!
Mietin, kun katsoin niitä sun (kauniita) kuvia, että mikä se on ollut sen tunne, kun oot ollu painamaisillas “julkaise”-nappia. Joskus on itsellä jäänyt sit lopulta painamatta, mutta se tunne kun sitä painaa.. Sydän käy kurkussa. Apua. Paniikki. ..Ei kun JES!
Mahtis kukkia taas, käännynköhän nyt kukkaisihmiseksi pikkuhiljaa!? 😉
Voi, siis se tunne on kyllä ihan mieletön. Näitä samoja fiiliksia on tässä vuosien kuluessa tullut jo koettua jokunen. Sydän hakkaa ja mieli on “odottava”. Mutta kun saa jutuilleen kivan vastaanoton, tietää, että henkilökohtaisuus kannattaa täällä bloginkin puolella! 🙂
Käänny ihmeessä kukkaihmiseksi! Se on mukavaa! 😀
Hyvältä näytät ja hyvältä näytit livenäkin 😉 Me&i:n synttäreillä. Saanko lainata noita paria me&i:hin liittyvää kuvaa mun blogiin (joissa näkyy noi meidän chonosit ja toi lainemekko)?
Kiitos! Ja hei, olisit tullut moikkaamaan! Tuntuu ihan hassulta, kun en tiedä ketä siellä yleisössä oikein oli! 🙂
Toki voit lainata kuvia, kunhan tietty asiaan kuuluvasti linkkaat ne tänne. 😉
Niin keväisen aurinkoiset kukat! Tästä samoin kuin tuosta eilisen liikuntapostauksen kuvista välittyy positiivinen energia tänne näytön toisellekin puolelle, kiitos sinulle siitä!
Kiitos, Martta! Mukavaa jos positiivisuus tarttuu! 🙂
Mun on pitänyt tulla monesti kommentoimaan siitä, että miten oot nykyään taas avoimempi täällä blogissasi. Mun mielestä se on todella hienoa, rohkeaa ja niin kivaa lukea! Jossain vaiheessa sulla tais olla sellainen vaihe ettet hirveästi kertonut oikeasti itsestäsi, ymmärsin että olit saanut niin paljon negatiivista kommentointia tänne että et enää uskaltanut…? tai sitten joku muu elämänvaihe vaikutti siihen.
Mun mielestä ainakin mun blogissa negatiivinen kommentointi on jäänyt ja jotenkin tuntuu että muissakin vähentynyt. Onko ihmiset oikeasti tajunnut miten kamalaa se on, vai mikä.
Niin tai näin, ihanaa lukea sun rehellisiä juttuja, vaikutat onnelliselta, ja sellaistahan on aina ilo lukea. Kauniit kuvat siihen päälle!
Edellisen postauksen kuvat sai aikaan reaktion “Vau, sähän uskalsit!” Ei sillä ettei olis syytäkin, upean näköinen nainen!;)
Jatka samaan malliin!:)
Joo, taidan olla tosiaan avoimemi, enemmän oma itseni. Mutta syy siihen, että jossain kohtaa en oikein ollut, taisi löytyä enemmän tuolta oman elämän puolelta. Oli kausi, kun en halunnut oikein olla avoin itsellenikään.
Negatiivinen kommentointi menee blogeissa vähän sykleittäin. Itse en ole sen jälkeen jaksanut paljon välittää, kun sain tietää, että kaikki skeida tulee yhdestä samasta osoitteesta. Eli jos jonkun harrastus on kommentoida negatiivisesti blogissani, ja sitten keskustella itsensä kanssa keskustelupalstoilla, en voi kuin sääliä.
Ja veikkaan, että tuosta samasta paikasta tulee muuten aika monen muunkin blogin negatiivinen ryöpytys!
Mutta kiitos Henna! Tämä kannsutava vastaanotto jutuilleni varmasti pitää mut tällä omalla linjallani! ❤
Nuo oranssinkeltaiset leinikit ovat niin täydellisiä!! Missään muissa kukissa ei ole noin ihanaa väriä eikä tuo väri välttämättä näyttäisi missään muualla noin hyvältä..
Edelliseen postaukseen viitaten, ei ikinä uskoisi että olet saanut kaksi lasta ja toisen vasta vuosi sitten! Minulle tuli ihan hirveät raskausarvet ja napakin räjähti ihan atomeiksi… Puhumattakaan näistä ajokoiran korvista, joita rinnoiksi kutsuttiin..
kylläpä tekee jo mieli jumppaan! Täytyy varmaan aloittaa ostamalla jotkut ihanan pirtsakat vaatteet ja kengät.. Sun treenikuvat on aika hyviä motivaattoreita! Ihanaa, että myös ruokavalio tuntuu olevan balanssissa! 🙂 energiaa viikkoosi
Joo, en itsekään ole liiemmin oranssin ystävä, mutta näihi kukkiin toi väri sopii kyllä ihanasti!
Mulla on myös raskausarpia, tuli molemmista. Muistan ne yöt kun vauvat kääntyi, ja aamulla vatsa oli kauheilla halkeamilla. Onneks arvet on aika alhaalla, ja onhan taas vuodessa haalentuneetkin!
Voi jees niitä ajokoiran korvia! Jos ennen sai kärkkyä isoa d-kuppia niin nyt riittää paljon pienempi. Kunhan vaan saa sen tyhjän nahan jonnekin! Käytänkin pääsääntöisesti kupittomia toppeja nykyisin. 😀
Energiaa ja jaksamista sinne! Vaunulenkeillä on hyvä aloitella liikkumiset!