Eilinen inspiroituminen auttoi!
Taas on intoa ja virtaa, ideoita ja suunnitelmia. Tylsää maalaamista toki eniten on edessä, mutta sitäkin jaksaa, kun näkee mielessään isompia kokonaisuuksia ja valmiita sisustusjuttuja!
Näissä tunnelmissa siis tänään!
Energistä torstaita!
Tsemppiä jokaisen arkeen!
olen pitkään pitkään lukenut blogiasi. Ihailen esteettistä silmäässi ja kauniita kuvia millä saat vangittua tilaneen, M U T – T A, mikä meitä/teitä äitejä vaivaa kun elämä tuntuu olevan hirveää suoritumista, vaikka “ollaan vaan kotiäitinä” koetaan jotain ihme alemmuuskompleksia ja saadaan harmaita hiuksia kun kaikki pitäisi olla kun katalogissa. Elämässä loppujen lopuksi on monella aikas hyvin. (toisilla) terveet lapset, terveyttä riitää, ihana aviomies ja kaunis koti, mutta silti urputetaan koko ajan ja tulee mielen näin some-aikana, että jos laitettaisiin viikoksi tai päiväksi kaikki tietsikat kiinni (Hei, kuka pystyy tähän – minä voin tunnustaa pystyväni, en ole facessa, en kirjoita blogia ja omaan ns. vanhan kännyn, jolla ei tarve mennä netiin). Tuntuu jotenkin tosi ahdistavalta katsoa sivusta ns. kiireisiä uraohjuskotiäitejä, katsastappa ainakin pääkaupnkiseudun äiti ympärillesi esim. julkisissa liikenteessä, niin siinä ne herrantertut koittaa kertoa vanhemmille päivän päiväkotikuulumisia, mutta äiti haroo sitä pirun puhelinta *¤%#¤%¤%&. Toivon kaikille äideille vähän enemmän armollisuutta itseä kohtaa, jos ei jakseta, niin pistetään hei oikeasti peli poikki. Ei se kunto romaha eli mie en romaha, jos nyt jättää ne spinning-tunnit hei välillä väliin tai ei päivitä tätä blogia tai lakkaa kynsiä, lapset on hei kerran pieniä..
Suon Siiri
Öö, oonkohan mä vähän tyhmä, kun multa meni nyt hiukan ohi tää pointti?
Tai siis tajusin, mitä tarkoitit, mutta jotenkin ihmettelen, miten tää avautuminen liittyy mitenkään sisustusinspiksen laantumiseen, tai vanhan talon remontointifiilareihin? Tai miten tää kommentti ylipäätään liittyy tähän tai edelliseen postaukseen??!!
Ok, jos voi huonosti, pitää pysähtyä. Mutta, ei kai nautiskelu, inspiroituminen ja haaveilu nyt niin kauheeta ole? Eikös se ole sitä elämästä nauttimista?
Jos pipo kiristää, tai elämä tuntuu lamaannuttavalta, suosittelen puhaltamaan pelin poikki. Hetki kivoja juttuja, ja mieltä piristäviä tekoja, auttaa. Raitis ilma ja hetki vaikka lempparikirjan seurassa, jos lehdet ei kiinnosta.
Ja, jos olo on ihan musta, pitää osata myös pyytää apua!
Muista rentoutua! ❤
Ymmärrän pointit, mutta ei kyllä Taida tähän sopia tähän juuri tuo kommentti. Mutta osittain kai aika monet äidit nykyään säheltää aika paljon netissä minä myös mistä en ole ylpeä. Paineita on kaikkialle ja halua tehdä montaa asiaa. Omaa kivaa saan myös netin kautta ja joskus tuntuu ettei omaa aikaa ole tarpeeksi. Huono-omatunto soimaa kyllä liiankin usein. Välillä täytyisi olla sähköt hetken pois että tajuis pysähtyä. Mutta ei suinkaan kaikkien äitien kohdalla ole näin. Tuollaista purkautumista voisi kohdentaa ehkä muualle kuin tänne blogiin. Sulla ainakin vaikuttaa Emilia olevan elämän arvot kunnossa joten ehkä tuo oli tarkoitettu yleisesti ihmisille ja lukijoille?!
Lämpimin terveisin Anu
Joo, toivon, että tässä nyt oli lähinnä kyse yleisestä mediakulttuurista ja ajankäytöstä, toki sitäkään ihan kauheasti voi yleistää, jokainen puhukoon omasta puolestaan.
Itse en koe mitään some-ongelmaa, blogi on samalla mulle työ ja harrastus. Tosi rakas sellainen. Mutta myönnän, että esim. omassa fecessani en jaksa olla kovin aktiivinen. Blogi riittää mulle tässä. Ja kyllähän se on selvä, että netti korvaa nykyään esimerkiksi sisustuslehtiä, eli sama kai se on selaako pinterestiä vai Avotakkaa. 🙂
Ja kiitos, Anu, mustakin tuntuu, että elämä ja elämänarvoni ovat nykyään oikeinkin kohdallaan. Rentous elämään ja sellainen jonkinlainen armeliaisuus itseään kohtaan on tullut vuosien myötä.
Ja hei, kiva kuulla susta! Ihanaa kevättä teille. Nautitaan orastavasta vehreydestä ja koko ajan pitenevästä päivästä! 🙂
muotoilin ehkä vähän huonosti, tarkoitin lähinnä kun olen seurannut kauan blogiasi – mitenkään nyt tähän postaukseen liittymättä, tuntuu, että sinun postauksista saanut tosi usein sen kuvan, että sinä et aina voi hyvin, mahdutat paljon ohjelmaa, jumppaa, remonttia, vahdit painoasi, etkä välttämättä voi hyvin
voin olla väärässä.
Itse voin mainiosti, minua ei stressaa jumpalla käynti/käymättömyys, en koe huonoa omaa tuntoa jos kämppä on mullinmallin, laitan asiat tärkeysjärjestykseen. En myös vahdi painoani tai mittaa kaloreita tai syömistä. Syön terveellisesti ja järjellä, hei kerran täällä eletään!
Kiitos huolenpidostasi!
Koen kuitenkin olevani oikeinkin voimissani tällä hetkellä. Osansa varmasti liikunnalla ja monipuolisella ruokavaliolla. Pidän itsestäni huolta, ja se antaa energiaa arkeeni. 🙂
Hei Emilia,
Jätän sanaseni siitä, että näytät ihanalta ja myös armollisemmalta kuin aiemmin. Olet myös poikkeuksellisen rohkea ja vahva, kun olet uskaltanut kertoa myös vaikeuksistasi ja heikkouksistasi. Niiden kanssa kun jokainen meistä kamppailee enemmän tai vähemmän.
Ja pinnallisena mielenkiinnon kohteena kuulisin mielelläni lisää klipsivahvennuksista, voisitko postata niistä, minulle ihan vieraita, mutta kiinnostaa kovasti!
T. Stella