{ pyöreät pakarat ja litteä vatsa }

25.3.2014

Multa on kovasti pyydelty treenipostausta ja motivaation nostatusta, joten sukelletaan taas hetkeksi aiheeseen!

Tällä hetkellä olo on hyvä ja fiilis loistava, mutta täytyy kyllä myöntää, että tammikuun jälkeen on ollut myös päiviä, kun tuo fiilis on ollut vähän hakusessa ja motivaatio myös. Oikeastaan mulla oli tossa maaliskuun puolivälissä tosi kova puristus itseni kanssa. Piti mietiä, että mihin tässä mennään, ja mistä syystä.

treeni 8

Ehkä suurin syy tähän pieneen kamppailuun on ollut painonnousu. Ok, tiesin toki koko ajan, että tähän tullaan ja tämä olotila on edessä, mutta silti se veti jotenkin mieltä alas. Vaikka treenit tuli hoidettua, jo salille lähtiessä fiilis oli vähän sinne päin, ja se johtui puhtaasti siitä, että en nähnyt itseäni kovinkaan kauniina tiukoissa treenivaatteissa. Olo on ollut suoraan sanottuna fläsä! Pariin otteeseen mietin, kehtaanko tehdä tätä postausta ollenkaan omilla kuvilla, mutta kun se linja on valittu, pysytään siinä!

Sitten on toinen juttu, nimittäin stressi. Se ei ole syönyt motivaatiota, tai johtunut edes treeneistä, vaan kaikesta muusta, mitä nyt elämässä yleensäkin on arkea kuormittamassa. Mulla on ollut kova stressi, paljon tekemättömiä hommia ja omasta mielestäni liikaa juttuja meneillään. Yöunet on kärsineet, ja välillä olen oikeesti vain purskahtanut itkemään, kun tuntuu, että ei saa henkeä ja mihinkään ei enää osaa tarttua. Tässä kohtaa oli pakko jättää parit treenit väliin, koska kroppa kaipasi lepoa myös. Stressaantuneena, paitsi palautuminen on hidasta, myös loukkaantumisriski kasvaa. Ei ole mitään järkeä mennä painojen alle, jos on ollut samoilla silmillä 48 tuntia. Mielummin jättää yhden treenin väliin, kuin ottaa sen riskin, että loukkaantuu, ja harrastukseen tulee pitkä tauko.

treeni 9

Koska, en nyt jaksa tähän yhteen postaukseen ujuttaa kaikkea informaatiota ruokavaliostani tai treeneistä, voitte lukaista aiemmin tänä vuonna kirjoittamani postaukset alla olevien linkkien kautta.
treeni & ruoka osa 1
treeni & ruoka osa 2
treeni & ruoka osa 3

Ja hei, heti nyt tähän väliin, että joo, mä tiedän, mulla ei ole ylipainoa, eikä paino-ongelmia. Kyse on nyt lähinnä fiiliksestä, ja siitä, että oma kroppa on muuttunut siihen tahtiin, että pää ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Kyllähän kaikki tietää sen olotilan, kun vaatteet puristaa ja kiristää, ja olo on vieras. Vaa’assa en silti ole edes käynyt, eli nyt on kyse tosiaankin fiiliksestä!

No, mä olen nyt kuitenkin saanut psyykattua itseni taas raiteille ja hymyilemään enemmän. Osasyynä uusi ruokavalio, jossa kaloreita on nyt karsittu sen verran, että plussat on poissa, sekä pieni päivitys treeniohjelmaan. Edelleen mennään sillä viisijakoisella, ja treenijako muutenkin on pysynyt samana. Nyt viiden salitreenin lisäksi, viikkoon pitäisi mahduttaa vielä viisi aerobista treeniä! Toisaalta, jos noista vatsamakkaroista haluaa eroon, niin sitten vaan, reippaana tyttönä, tossua toisen eteen! Onneksi viisi aerobista saa ujutettua ihan kivasti viikkoon, kun tekee siitä 2-3 treeniä lyhyenä intervallina.
Silti syödä saa kyllä ihan kunnolla, viidestä ateriasta ei todellakaan ole tarkoitus luopua missään vaiheessa! Rasvaa poltettaessa tasainen syöminen nousee vielä tärkeämpään rooliin, sillä aineenvaihduntaansahan kukaan ei halua hidastaa!

kotitreeni

Asioilla on kuitenkin puolensa. Olin esimerkiksi asettanut itselleni salilla joitakin tavoitteita. Se ja se kilomäärä ylös ensi kesänä. No, moni tavoite on mennyt rikki jo nyt alkuvuoden aikana, ja uusia tavoitteita on pitänyt alkaa miettimään. Eli, jos nyt sitä höllöäkin on kerääntynyt, niin kai siellä allakin on lihaksissa jotain edes tapahtunut! Ajatellen nyt ihan siltäkin kantilta, etten ole niinkään keskittynyt liikkeen, vaan lihaksen treenaamiseen.

treeni 11

Seuraavan kuukauden prokkiksena mulla on itselläni pakaratreeniin keskittyminen, sillä musta tuntuu, että peppuosasto kaipaa vähän rankempaa kohtelua. Projektina myös kevyt rasvanpolton aloitteleminen ja syviin vatsalihaksiin panostaminen.  Toisin sanoen, pyöreämmät pakarat ja litteämpi vatsa! Mutta, koko kroppaahan tässä koko ajan treenataan, eli en mä todellakaan ala joka päivä kyykkäämään. 🙂

treeni 12

Musta on aika surullista, miten paljon kaikkiin treenipostauksiini tulee kommentteja siitä, miten järjetöntä on rääkätä itseään, tai liikkua hullun lailla. Surullista siksi, että on ikävää, jos joku kokee liikkumisen itsensä rääkkäämiseksi, vaikka kyseessä on omasta kehosta huolehtiminen, ja harrastus joka antaa ihmiselle paljon. Kerron vain omasta treenistäni, enkä suinkaan ole usuttamassa teitä kaikkia tekemään samaa heti perässä. Liikunnan riemun löytämiseen kehoitan kuitenkin kaikkia. Jokaiselle löytyy varmasti se oma laji, oli se sitten kävely, jooga, sali tai mikä tahansa. Ja, siinä missä jonkun tärkein harrastus on käsityöt, sudokut tai leipominen, toisille se vain on liikkuminen. Eikä sitä kuulkaas kannata sen hullumpana pitää!

En tiedä, oliko tämä postaus nyt mitenkään kovin motivoiva, mutta jonkinlainen päivitys nyt kuitenkin. Itseäni tämä ainakin motivoi sinne lenkille! 🙂

Liikunnallista viikkoa, ihanat!


45 Responses to “{ pyöreät pakarat ja litteä vatsa }”

  1. Mari Vee says:

    Kiva postaus tämä(kin). Älä välitä noista ikävistä kommenteista. Liikunta ja urheilu on terveellistä ja mielestäni teet sitä ihan terveellä tavalla. Urheillessa kun pitää tulla pientä hikeä pintaan ja vähän tuntuakin, jotta tuloksia tulee. Vaikka nykyisin tämä fitnessbuumi on välillä jopa älytön, niin ei se tarkoita sitä, että kaikki, jotka treenaavat ja siitä postaavat olisivat menossa kisoihin tai muutakaan. Mielestäni on hyvä, että liikunnassakin tekee itselleen jotain tavoitteita ja sinulla kun ei ole ylipainoa niin se voi olla sitten sitten jotain muuta kuten parempi ryhti, paremmat käsivoimat, muodokkaampi takamus jne… Ja muutenkin liikunta on sinänsä kiva harrastus, että siitä saa juuri niin vaihtelevaa, koska lajeja on valtavasti. Eli rääkkäämminen on tosiaan ihan väärä sana sille, että tulee hiki pintaan ja saa liikunnan iloa. Itse rakastan kunnon syketreeniä ja joku sitä kutsuu rääkiksi, mutta itse nautin siitä kun hiki virtaa eikä missään vaiheessa olo ole mitenkään pain huono vaikka hengitys puuskuttaakin treenin sukeosioissa. Ihanaa viikon jatkoa. Tähän loppuun vielä, että olet aivan ihanan oloinen ihminen ja niin aito suruinesi ja murheinesikin, koska niitäkin kuuluu elämään ja on ihailtavaa, että tässä blogissa kerrot myös niistä. Ja lisäksi olet todella kaunis!!

    • Kiitos tästä ihanasta ja tsemppaavasta kommentista!
      Olen kanssasi samaa mieltä. Liikkumiseen kuuluu ainakin pieni hikoilu ja hengästyminen, mutta samaan tapaan kuin moneen muuhunkin harrastukseen itsensä ylittäminen, tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen, sekä lajissa kehittyminen.
      Näitä kaikkia mä pidän tärkeänä omassa harrastuksesani. Olen liikkunut aina, mutta pitää löytää uusia kimmokkeita ja tavoitteita, jotta mielekkyys säilyy!
      Jokaisen ei tarvi olla fitness-missi, vaikka käy salila. Mulle riittää, kun ylitän itseni, ja kilpailen itseni kanssa. Koskaan en ole surullisena tai masentuneena salilta kotiin lähtenyt! 🙂

      Ja, että en irjoittaisi rehellisesti, että mullakin on hunoja päiviä, olis vähän kuin sahais omaan jalkaansa. En halua luoda kuvaa siitä, että olisin joku yli-ihminen. Meillä kaikilla on huonot päivämme. Toisilla useammin kuin toisilla, mutta aivan varmasti jokaisella joskus! 🙂

      Tsemppiä syketreeneihin! Ajattelin itsekin alkaa hiukan seurailemaan sykkeitä ja kehittämään kestävyyttä, sillä juoksukunto on hiukan viime keväästä päässyt kärsimään. Onneksi kevät on täällä ja tänäänki sai startata aamulenkille viideltä, eikä ollut enää pimeää! Jes, mä tykkään!!! 🙂

  2. LPP says:

    Vitsit sä näytät kyllä upealta!
    Jatka samaan malliin ♥

  3. Looking good sister!! 🙂

    Great minds think alike…vai miten se nyt meni? Postasin nimittäin juuri tänään ihan samasta aiheesta. Olen itse treenannut salilla parisen vuotta, mutta siihen tuli pidempi tauko opintojen takia. Nyt olen kuitenkin palannut takaisin hikoilemaan punttien pariin. En tajua tuota “rääkkäys”-sanan käyttöä, jokainen tehköön omat valintansa ja minä valitsen tehdä itselleni hyvän olon. Minulle se tulee salilla hikoilusta, kunnon kohoamisesta, kipeistä lihaksista ja muuttuvasta kropasta. Olen toista viikkoa minulle personal trainerin laatimalla ruokavaliolla ja kyttään lähinnä ruoan laatua ja määrää vs. treenin määrä. Painonpudotusta en tarvitse, mutta rasvaa löytyy joka kropasta pois tiristettäväksi ja niitä hiton mahamakkaroita! Tiedän tosiaan tuon “läskin olon” joka syntyy vain ja ainoastaan omasta fiiliksestä. Se, että joku sanoo että sähän olet niin laiha, ei auta asiaa. Vaakaa en minäkään tuijota, oma olotila on parhain mittari, vaikka kilo jos toinenkin tässä projektissa saattaakin lähteä. Tsemppiä sulle, olinkin jo odottanut treenipostausta pitkästä aikaa! Jatketaan me hiki-siskot treenausta hyvällä mielellä!!! 🙂

    http://checklistbyblond.blogspot.fi/2014/03/lisaa-liikuntaa-ja-terveellista-ruokaa.html

    • Aamen! Noistahan se hyvä olo just tulee! Mutta ymmärrän jos kaikki ei tykkää. En mäkään varmaan jaksaisi pitsiä nyplätä, mutta en mä sitä hulluna pidä! 😀

      Joo, tämä kilojen tulo on vähän niin ja näin. Ei sitä varmaan muut heti huomaa, mutta kun omat farkut alkaa kiristää ja mikään vaate ei istu niin kuin ennen, niin johan se ahdistaa. Mutta jospa se olisi nyt mullakin sitten se kiristelyvaihe ainakin jollakin atsolla alkamassa. Kiloja ei tarvitse lähteä, mutta senttejä voisi tosiaan ainakin vyötäröltä karistaa! 🙂

      Tsemppiä treeniin ja ruokailuun!

  4. hannah says:

    Oot ihan mahtavassa kunnossa! Itsekkin olen aina ollut kovin liikunnallinen ja tykkään treenata niin että tuloksia näkyy ja hiki virtaa. Mulle liikunta/treenaaminen on niin sanottu” henkireikä” jaksan arjessa paremmin ja olo on sisältä päin hyvä. Toki levätä pitää ja kunnella omaa sisintään ja tehdä asioita mitkä itsestä hyvältä tuntuu.Jatka samaan malliin!

    • Kiitos! 🙂
      Henkireikä tosiaan! Sitä se liikunta on. Hetki itsensä kanssa, ja mulle tärkeetä on myös se, että joutuu keskittymään johonkin niin, että kaikki kotihuolet ja arjen stressit pitää jättää vaan pukkariin. Mä nautin, kun saan olla omassa seurassani ja omien tunteiden ja tuntemusten kanssa. Jos salille lähtee välillä vähän ärrimurrikka äiti, niin kyllä se sitten jo kotiin tullessa kyselee, että leivotaanko sämpylöitä! 😀

  5. Saga says:

    Ihan mielettömän motivoivaa. Olet kyllä loistava esimerkki siitä, mitä kovalla työllä saa aikaan. Näytät niin upealta. Mä satuin myös kirjoittelemaan mun treeneistä juuri eilen. Mähän aloitin treenamisen uudelleen viime kuussa viiden(!!!) vuoden tauon jälkeen. Ja vitsit miten makeelta se on tuntunut. Aiemmin (ennen lasta) treenasin aika paljonkin ja nähtävästi se saavutettu lihas ei ihan täysin ollut kadonnut, sillä painoja on saanut lisäillä aika hyvällä tahdilla. Tsemppiä treeneihin!

    http://niittykulma.blogspot.fi/2014/03/treenipaivitys.html

    • Ihan hurjasti tsemppiä sinne! Kyllä kroppa ihmeesti muistaa, että se on tehnyt jotain aiemminkin! 🙂
      Motivaatio ja tavoitteet korkealle -ja hymy huuliin! Siitä se tulos syntyy! 🙂

  6. Anne-Maria says:

    Wau, mitkä habat! 🙂 Älä välitä tyhmistä kommenteista – niitä tulee aina, hamaan hautaa. Aloitin “kehokuurin”, koska haluan laihtua vähän ja saada itseni muutenkin parempaan kuntoon. Kommentti oli “eikö vanhempana ole parempi, että on vähän pyöreä. Ei näy rypyt niin hyvin”… Että silleen, mummeleiden pitäisi olla pehmeitä ja pyöreitä. Meinaan silti laihduttaa 😀

    • 🙂
      Joo, tuntuu, että aina on tyyppejä, joilla on selvä tieto siitä, miten muidenkin pitäisi elää. Hassua, kun itse en aina ole varma omalla kohdallanikaan. Silti oon sitä mieltä, että jokainen kuitenkin tuntee itse itsensä parhaiten!

      Tsemiä siis sinne prokkiksen pariin! Aurinkoista mieltä!!! 🙂

  7. Haisuvanukas says:

    Juurikin mietin tässä, että pitäisi jaksaa lähteä Body Combattiin, mutta en MILLÄÄN jaksaisi (lieneekö jotakin kevätväsymystä ilmassa, koska yleensä otan kaikki mahdollisuudet liikkua riemusta kiljuen vastaan). Mutta sun kuvista välittyy se ihana fiilis, mikä siitä liikunnasta aina tulee. Joten enköhän minäkin laita treenivaatteen niskaan ja polkaisen Spiraalille. Ei ne reidet ainakaan täällä tietokoneella istuen pienene 😀

  8. Merja says:

    Upealta näytät! 🙂
    Liikunta on minulle sitä “parasta omaa aikaa”, mie voin hyvin, kun pääsen liikkumaan. Tavoittelen hyvän olon lisäksi hieman timmimpää kroppaa, tervettä ja kaunista vartaloa, sellaista, missä minun on hyvä olla. Hyvällä matkalla ollaan, mutta tekemistä vielä on. Liikun kuitenkin hyvällä fiiliksellä; salia, lihaskuntojumppia, hyötyliikuntaa (työmatkakävelyä)… Liikunta on ihan parasta! 😀
    Ihanaa kevättä ja stressitöntä liikkumista! 🙂

  9. Ambit says:

    Sanottakoon ensinnäkin että tiedän kyllä tunteen kun itsestä tuntuu että on paisunut kuin ilmapallo (itsestäni tuntuu täsmälleen samalta juuri nyt!), mutta älä huoli, kuvista sitä ei tosiaan huomaa! Lihasmassaa on sen verran että oot kivan atleettisen näköinen 🙂

    Toisekseen, hyvä postaus, täyttä asiaa. Itsekin tässä hukun kouluduuniin. Kuntosalia en ole nähnyt neljään päivään ja ketuttaa niin vietävästi. Tämä ja ensi viikko vielä, sitten helpottaa, tosin koulustressin rinnalle ponnahtaa työharjoittelu, että ojasta allikkoon… Tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.

    • Ounou, nyt stressi poikki! Tai no, helppohan se on täältä huutaa…
      Mitenkä jos ottais tunnin aikaa liikunnlle. Voi kuulostaa kiireessä pahalta, mutta itse olen huomannut että sitten se tehokkuus nousee, ja tunnin saa kirittyä helposti takaisin. Joko kunnon kanttuvei-tunti, tai sitten rauhallinen hölkkä auringossa.

      Mä tosiaan toivon, että nauraisit mielummin, vaikka on se vain niinkin, että välillä pitää päästää oikein kunnon hysteeriset itkut ja sitten koota itsensä kasaan. Testattu on, ja kuule joka kerta se vaan toimii! 🙂

      Aurinkoa sinne – joka muodossa!

  10. Tiuhti says:

    Oijoi! Mä olen aina pitänyt naisellisen lihaksikasta ja urheilullista vartaloa kaikkein kauneimpana ja kiinnitin näissä kuvissa ensimmäisenä huomiota sun hauiksiin, näyttää jo nyt erittäin hyvältä – vahvalta, mutta myös pehmeältä. Tykkään! Eikä muissakaan osissa vikaa ole, mutta hauikset nyt vain vei huomion ensimmäisenä.

    Itse en tämän hetkisessä elämäntilanteessa yksinkertaisesti ehdi harjoitella yhtä paljon, kuin sinä, mutta kyllä näistä kuvista saa taas lisää inspiraatiota ottaa pyörän alle huomisellekin työmatkalle. Onhan sekin jo jotain, kun polkee aamulla ja iltapäivällä 8 km. suuntaansa ja illalla edes vähän ppainojen kanssa, kun lapset nukkuu tai on pihalla leikkimässä..

    • Kiitos, Tiuhti! 🙂
      Oi, tuollainen hyötyliikuntahan on mitä parhainta! Mun pitäisi myös pyytää, josko mies viitsisi tehdä fillariini keväthuollon. Ihanat säät on kiva viettää ulkosalla, ja varmasti on pirteämpi olo töissäkin, jos aamulla ampaisee tuollaisen matkan!

      Ihanaa kevättä ja liikunnan iloa! 🙂

  11. Mirjam says:

    Fiksua on varoa väsyneenä ja muutenkin. Itselleni kävi niin, että liiallisen painojen ahmimisen seurauksena sain todella pahan tulehduksen olkapäähän, ei auttanut kortisonipiikki eikä mikään. Olen ollut nyt sairaslomalla kuukauden, ja vasta nyt helpottaa. (Siis omasta työpaikastani sairaslomalla, ja kaikesta muusta siinä sivussa.) Vielä ei ole edes lähimailla salille palaaminen. :/ Onneksi voi kotona polkea kuntopyörää että säilyy edes joku roti tässä elämässä, mutta lihakset on kyllä katoamassa ja vauhdilla! 🙁

    Eli melkein pikkusen kadehdin sun upeita haukkareita 🙂 mut en liikaa kuitenkaan! Mut kannustan TODELLA olemaan varovainen väsyneenä ja muutenkin. Taisin oppia sen itse nyt pahasti kantapään kautta. Mut aurinko paistaa, en pysty enää murjottaan! 🙂 Oot upeessa kunnossa, nauti siitä äläkä piittaa kateellisten panettelusta. Ne ei tajua, että toi ei tosiaankaan tule ilmaiseksi vaan vaatii kovaa työtä, niin kivaa kuin se onkin!

    • Oi, olkapää on paha! Mulla meni joskus kymmenen vuotta sitten, ja muistuttaa itsestään edelleen. Lonkat menivät nekin parikymppisenä pilalle kymmenistä kortisoonipiikeistä. Noi kivut muistuttaa mua edellen joka päivä siitä, että kroppaa pitää kuunnella.
      Nykyisin liikunta on paras lääke noihin särkyihin, mutta maltti on tärkeintä. Yliannostusta kun ei voi mistään lääkkeestä ottaa.

      Toivottavasti saat olkapään pian kuntoon, ja vaiva ei ole sen pidempiaikainen. Sitten maltilla takaisin harjoituksiin ja lepoa kunnioittaen!

      Kiitos ihan hurjasti. Tosiaan joillekin on kovin tärkeää latistaa toisten fiilistä, jotta oma olisi parempi. Harmi, koska mä itse olen sitä mieltä, että hymy tarttuu ja hyvä mieli tulee aina takaisin! 🙂

  12. Onneli says:

    Hienoja tuloksia! Itselläni on ollut jo vuoden verran suunnitteluasteella treenien aloittaminen 😀
    Ethän piittaa kateellisen panettelusta. Mukavaa kevättä!

    Ps. mun blogissa on tämän viikon arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa ylellisen Yon-Ka -hoitolasarjan puhdistusgeeli, kasvosuihke ja päivävoide <3

    http://salosti.blogspot.fi/2014/03/arvonta.html

    • Voi kiitos! Ja tsemppiä vain siihen aloitukseen. Sanotaan, että ensimmäinen askel on se hankalin! 🙂

      Harmillista kateutta mahtuu maailmaan harmillisen paljon. Mutta koitetaan pysyä positiivisina! 🙂

  13. Anna says:

    Kiitos motivoinnista! Aiemmin kirjoitit, että jokainen joka vain haluaa, ehtii kyllä liikkua tms. ja mä kyllä tavoitin sen pointin ja oon itekin aika lailla samaa mieltä. Mutta nyt oikeesti jäin miettimään, että miten voi ehtiä tekemään viis salitreeniä ja lisäksi vielä viisi aerobista, oikeesti!? Siis tää ei oo mikään piikittely vaan ihan oikeasti kiinnostaa, että mistä sen ajan voi repiä! 😀 Mä ehin kyllä neljästi viikossa salille, mutta kymmenen liikuntakertaa viikossa kuulostais tosi paljolta. Mukava ois, jos ehtisin! Nipistätäkö yöunista vai mistä? Mä oon jotenkin ite niin semmonen rutiineita kaipaava, enkä uskalla esim. unia kovin lyhyiksi jättää, kun uskon, että sekin mulla kyllä näkyisi… Ja tuon ehtimisen lisäksi mietin, että miten kroppa ehtii palautua jos on niin monta urheilukertaa viikossa? Tuleeko yhtään lepopäiviä yms. eli miten jaksotat nuo? Mielenkiinnosta kyselen, kun ite olen tällä saralla vielä niin untuvikko. 🙂 Mulla on nimittäin aerobinen unohtunut nyt melkein kokonaan kun saleilu on alkanut. 🙁

    • Eihän se 10 liikuntasuoritusta tarkoita kymmentä tuntia! Nopea aerobinen intervalli on esim. n. kymmenen minuutin kovasykkeinen treeni heti salin jälkeen. Eli vaikka juoksumatolla (tai miten sit tykkääkiin) 3 minuutin spurtti, minuutin tasaus jne… Ei vie hirveästi aikaa ja kuitenkin huoltaa tota sydän ja verisuonipuolta.
      Meillä on lisäksi koira ja kärryikäinen lapsi, joten tuleehan sitä liikuntaa siinäkin.
      Itse tykkään aamulenkeistä, mutta olen samaa mieltä, yöunia ei pidä jättää vähälle. Kyllä se on sit mentävä ennen kymmentä nukkumaan, jos meinaa aamulla aikaisin lenkkeillä.
      Mula on kans noi syketreenit jäänyt vähemmälle, ja huomaan, että juoksukunto on salin myötä huonontunut. Mutta kai sekin on mahdollista herätellä sieltä talviuniltaan. 🙂

      Kyllä mulle tulee ihan vapaapäiviäkin. Tai no, arkiliikunta on sekin liikuntaa, mutta kovaa ei jaksa jokapäivä kukaan mennä! 🙂

  14. tumma says:

    liian tumma meikkivoide sulla

  15. daeph says:

    Motivoivia kuvia 🙂 Tekstistä taas en oikein osaa tulkita.. Tulkitsen sitä varmasti ristiriitaisin fiiliksin, koska olen pohtinut viimeaikoina salitreenin tarkoitusta ja tavoitteita omalla kohdallani.

    Meillä on joiltain osin sama tilanne, ruuhkavuodet, vähän aikaa itselle ja samaan aikaan palava halu tehdä koko ajan jotain, saada aikaan 🙂 Minä aloitin saliharrastuksen joskus kymmenisen vuotta sitten. Tavoitteellisempaa treenausta siitä tuli joskus 2008 jälkeen ja aloin syödä mm. raejuustoa ja rahkaa kuten asiaan kuuluu, unohdin loitontajalaitteet ja siirryin tangon alle. Raskausaikana en käynyt salilla vaan harrastin rentoja ryhmäliikuntatunteja.

    Nyt olen palannut salille ja huomaan että ilmapiiri on muuttunut, nimittäin ulkonäkökeskeisemmäksi. Silloin saliharrastuksen alussa sellaisille itseään peilaaville tyypeille vaan hiukan hihiteltiin, vielä 2008 – 2009 tuntui, että isoilla painoilla treenaavat tytöt oli harvinaisia ja silloinkin se juttu oli ne painot, ei niinkään peilikuva. Nyt on meininki toisenlainen. Ilmiö on kummallinen. Noin yleistäen tuntuu siltä, että salilla käy iso joukko ihmisiä joiden tavoitteena on paremman näköinen kroppa. Ei paremmin toimiva tai terve, vaan nimenomaan paremman näköinen. Kuin käyntikortti. En tiedä kuinka paljon tällaista ajattelua sekoittuu omaan treenaamiseeni, mutta tiedän ettei puhdas ulkonäöllinen tavoite voi kantaa minun kohdallani kovinkaan pitkälle. Kuvittelen käyväni salilla eniten siitä syystä, että se tekee päälle ja kropalle hyvää. Mutta onko se tosiaan näin, sitä olen joutunut pohtimaan.

    Kommentin punainen lanka on varmaan jossain rivien välissä, en oikein osaa ilmaista ajatustani kovin täsmällisesti kun sen työstäminen on omassa päässä vielä vaiheessa 🙂

    • Ihan en itsekään pysty samaistumaan tekstiisi, mutta ero on varmaan siinä, että en ole koskaan nähnyt salilla isoilla painoilla treenaavia tyttöjä, enkä muutenkaa tätä kuvailemaasi muutosta.
      Käyn itse salilla maalla. Ei pukukaappeja, ei saunatiloja, ei todellakaan lapsiparkkia tai hienoja cardiolaitteita. On vain joskus 1980-luvulla vanhaan pankkiin tungetut salivehkeet ja kaikki mummosta vaariin käy samassa paikassa. Ilmapiiri on hyvä, tosin 90 prosenttia treeneistä saa vetää kyllä yksin. Pieni kylä! 🙂
      Eli mun pointti on se, että sulje silmät niiltä muilta. Näe se, mikä liikuttaa sua ja mikä on sulle se juttu. Antaa muiden mennä omaa uomaansa! 🙂 Ei ole mitään järkeä verrata itseään muihin. Ei hyvässä tai pahassa. Korkeintaan vertaa itseäsi itseesi. Tuliko treenistä hyvä olo? Helpottiko hartiajumit? Jos vastaat kyllä, olet oikeassa paikassa! 🙂

  16. Onneli 2 says:

    Jossakin postauksessa kerroit vuorokauden kestemääristä ja lääkärinä hieman kauhistelen tuota juomaasi veden määrää (4-6l/vrk)! Hurja kokonaisnestemäärä, käsittääkseni edes ripuloivalle potilaalle ei tuollaisia nestemääriä/vrk laiteta. Vaarana on elimistön “laimentuminen”, eli hyponatremia (=matala natriumpitoisuus), joka voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin. Kuten kävi varoittavana esimerkkinä Karita Tykälle, hän oli liiallisesta vedenjuomisesta johtuvan hyponatremian vuoksi tajuttomana tehohoidossa (lehtitietoa) muutaman päivän. Toivottavasti sinulle tällaista vesimäärää suositellut ohjaaja tms. tietää nämä nestetasapainohäiriön riskit. Treenatessasi menetät natriumia myös hikoilun kautta. Suosittelen tarkastuttamaan nestarit (K, Na, Krea) Tk:ssa jos noin paljon aiot nesteyttää itseäsi.

    • Ja, jälleen kerran päästään siihen, että lukemalla hiukan enemmän saa vastauksen näihinkin juttuihin…

      Eli esimerkiksi sen, että mulle on käynyt kuin Karita Tykälle tykkänään. Joskus vuosia sitten, ja tiedän kyllä mitä on laimentaa kroppansa vedellä. Tiedän siis myös, milloin mulla on hyvä olla ja arvot kohillaan.
      Kaliumit, natriumit ja kreat on kuosissa, ja veri kuin teerveellä pukilla. Ei siis edes sitä ripulia.
      Tässä kun on opetellut sitä suolaa käyttämään ja kreatiiniakin ottaa lisänä, niin kyllä sitä vettäkin saa ihan hyvin juoda.

      Mua ihmetyttää lähinnä se, että jos Suomessa joku juo 4 litraa päivässä vettä, niin johan on haloo. Sitten tuolla on tyyppejä jotka vetää joka päivä viinaa ja lasinpesunestettä, eikä ketään kiinnosta, miltä veriarvot näyttää…

      Joo, ymmärsin, ettet jättänyt tätä kommenttia ilkeyksissäsi, mutta tosiaan kun aihetta ehdittiin jo käsitellä aikanaan kyllästymiseen asti, niin on itsellekin tämä juomisen selittely jo vähän puuduttavaa puuhaa. Anteeksi siis tämä hiukan kärkäs teksti. Ei niinkään sulle, mutta varoituksena vaikka seuraavalle. 😉

      • Onneli 2 says:

        Ei millään pahalla. En tosiaan ole niin tarkkaan blogiasi lukenut että olisin asian läpikäymisen havainnut. Hitaasti kehittyessään, siten oireita tuottamatta, hyponatremia voi yllättää. Ja on tosiaan vakavana hengenvaarallinen tila. Tuli siis mieleen varoittaa, kun tuollainen hurja knm tuolta tekstistä pomppasi silmään. Olisi tuntunut edesvastuuttomalta olla varoittamatta. Ihmettelen vaan tuollaista epäfysiologista nestemäärää, miksi juoda liikaa ja ottaa sitten lisäsuolaa? Miten kontrolloida oikea suhde ettei elektrolyyttihäiriöitä kehity?
        Turvallista treeniä sinulle!
        P.s. Kreatiniini on eri asia kuin kreatiini

        • Juu, ei, en pahalla tarkoittanut minäkään. Ja onhan se ihanaa, että jaksetaan huolehtia! 🙂 Toisinaan vain, liika on liikaa yhdestä aiheesta.
          Ehkäpä se on tämä urheiluratvitsemus jonkinlaista omaa tiedettään. Tai onhan se. Esim. Lihastohtorin blogi on musta hyvä, koska sielä ihan oikeasti löytyy moneen juttuun perustelut, ja teksti nojaa tutkimustietoon, ei vain salia harrastavien pimujen juttuihin.
          Tosin en minäkään nyt etsi ravinto-oppeja netistä tai blogeista, vaan ihan ammattilaisilta ohjeet ostan. Eikä se tarkoita sitä, että joisin 6 litraa vettä päivässä. Kyllä se neljä varmaan menee joka päivä rikki, mutta kuuden yli ei viitsi kukaan kai mennä, jos vedessä ei sitten ole jo jotain mukana.
          Ja ei, kreatiini ja kreatiniini eivät ole sama asia. Mutta kun tuota ensimmäistä ottaa lisänä, niin kannattaa huolehtia nestetasapainosta ja pitää kofeiinitasotkin kohtuullisina.

  17. Suvi says:

    Ihanan pirteitä kevätkuvia ja näytät virkeältä! Itse en pystyisi tuommoiseen reenimäärään, olen enemmänkin se sohvalla löllöttelijä ja kutimet ovat käteni jatke. Nyt olen kuitenkin alkanut kulkea työmatkat (4km suuntaansa) kävellen metsässä, kyllä tämmöinen sohvaperunakin osaa silti hyötyliikuntaa arvostaa. Kroppa tuntuu heti kevyemmältä, seisomatyö tuntuu helpommalta ja uni ei paina heti silmää kotiin päästyäni. Kyllä urheilulla on monta hyvää seurausta, jokaisen on vaan löydettävä se oikea määrä ja tyyli itselle. Kyllä nyt tuntuu hieman pölhöltä kun ei ole aikaisemmin ulkoillut, edes hyötyliikkunut! Tästä se lähtee, hyvä olo ja itsetunnon kasvu varmasti auttavat jatkamaan 🙂 Tsemppiä sulle!

    • Juuri näin, Suvi! Jokainen voi löytää sen oman jutun ja itselle sopivan määrän. Ei kannata välittää liikaa siitä, mitä muut tekee. Kuuntelee vain itseään!
      Liikunnalla on niin paljon positiivisia vaikutuksia kroppaan ja päähän, että kannattaa ne kuitenkin hyödyntää….

  18. Minna says:

    Hei vaan!

    Saako antaa palautetta..? Positiivisuutesi ja iloisuutesi on tarttuvaa ja valokuviesi laatu ihan omaa luokkaansa. Rivien välistä ja kuvien kautta on mielestäni viime aikoina välittynyt kova suorittaminen ja täydellisyyteen pyrkiminen, jolloin lukija saattaa helposti kokea huonommuuden tunnetta, vaikket siihen varmasti pyrikään.

    Nautinnollista kevään jatkoa 🙂

    • Hei vaan!

      Taisit sitä jo antaakin.
      Niin se vaan on, että tässä maailmassa ei voi pyllistämättä kumartaa, ja kaikkia ei voi miellyttää. Eli jos suorittamisena lasketaan, niin tässä kohtaa olen kyllä nostanut kädet jo aikoja sitten pystyyn, ja lakannut yrittämästä. 🙂

      Viime kerralla kohtalainen kasa kysymyksiä, ja tällä kertaa palautetta positiivisuudesta. Kolmas kerta toden sanoo! 😉

      • Minna says:

        Oliko ne kysymykset jotenkin epäsopivia..?

        • Ei suinkaan! 🙂 Musta on kiva, että kommenteissa on myös “sisältöä”. Toki kaikki kommentit on ihania, mutta kun uusi lukija alkaa kirjoittelemaan kommentteja, ja niistä “huokuu” sellainen sukeltaminen mun blogiin, tulee itsellekin erilainen fiilis. Että joku on kiinnostunut, ja pohtii postauksiani. Oli aiheet sitten laidasta laitaan. 🙂

  19. Mirjam says:

    Kirjoittelinkin jo tuonna ylemmäs aiemmin, mutta tuli vielä lisäasiaa. 🙂

    Haluaisinko mä Emilian haukkarit? Kyllä.
    Olenko valmis tekemään noin paljon töitä niiden eteen? En.
    Olenko niistä kateellinen? Kyllä!
    Voinko antaa Emilian olla onnellinen haukkareistaan antamatta palautetta “ei millään pahalla mutta onko toi järkevää tms?”

    KYLLÄ!!!

    Jos tämän postauksen lukisi jostain naistenlehdestä, ei tulisi varmaan kenellekään katkeria aatoksia mieleen. Miksi niitä pitää antaa tulla kun lukee tämän jutun blogista? Eikö täällä voisi soveltaa sitä naistenlehden ajatusmaailmaa, että ottaa jutun asiallisena artikkelina, jossa puhutaan yhden ihmisen treeniohjelmasta ja esitetään sen aikaansaamia tuloksia ja ajatuksia?

    Mä uskon että valtaosa ihmisistä on pohjimmiltaan kateellisia yhdestä sun toisestakin asiasta, eikä sillä niin väliä. Mitä sitten? Aina jollain on hienompi haba, auto tai talo, kiltimpi tenava, huomioivampi puoliso tai suoremmat hampaat. Se on se mitä sillä kateudella TEKEE! Voiko sen kanssa iloita toisen hampaista tai talosta tai autosta, vai valitseeko alkaa ilkeäksi? Hienoon kaapuun verhotut tylytys-kommentit on nekin ilkeitä.

    Tulipas avauduttua. Kiitos ja hei. 🙂

Kommentoi