Hihhih, aina vaan jaksaa toi otsikko huvittaa… 🙂

Mutta eipä mulla oikeestaan muuta kauheesti ollutkaan, kuin että hauskaa vappua!

Nakit on just valmiit, munkit ja muut herkut odottavat syöjiään. Perhevappu, sellainen meillä!

Tänään on tullut juostua asioilla, ja jonotettua kassajonoissa. Oikeestaan herkut ja sohva on  mitä parhain päätös tälle päivälle!

Puspus ja zinzin! Mä kilistelen Cola Zerolla, kilistelkää te millä lystäätte! Ja, olkaahan varovaisia!

Aurinkoinen, mutta himputin kylmä! Siinäpä tämän päivän sää, noin niin kuin tiivistettynä.
Kaivoin viikonloppuna viime keväänä hankkimani nahkatakin taas käyttöön. Sillä kun saa jotenkin niin nopeasti luonnetta ihan tavallisiin mukaviin vaatteisiin. Eli, ei se sittenkään ollut vikahankinta, vaikka niin viime keväänä pelkäsin!

Mutta hei, asiasta perunoihin, tai paremminkin blogiin!
Vastailin tänään kommentteihinne, olin nimittäin pahasti jäljessä tuosta hommasta. Tulikuitenkin mieleen, että kun aika ajoin laitatte kyssäreitä noihin vanhempiin postauksiin, niin mikäli nyt jonkun kommentti ei ole saanut vastausta, tai se on suodattunut roskaposteihin, niin kyselkää ihmeessä uudelleen. Ja, siis tarkoitan nyt lähinnä noita “minkä merkkinen teidän kamina on?”  tmv. Koitan toki olla skarppina ja vastailla viesteihinne, mutta joskus niitä menee ohi, tai jostain syystä viestit eivät saavukaan perille!

Rästihommia osunut muutenkin tälle päivälle. Kotitöitä, kauppareissua ja ruokapreppausta. Toisin sanoen, viime päivien jälkien siivousta, ja tulevien päivien helpottamista!

Taustalla viimepäivien savotaa. Puita, puita ja puita… Kivasti kuitenkin alkaa luonto vihertää, ja aurinkokin tuntuu taas mukavammalta. Ehkä se kevätväsymys tosiaan kaipasi vain pientä käsittelyä ja hetkellistä itseensä uppoutumista!

Mutta nyt ruokaa rasioihin ja salikamat valmiiksi. Illalla sitten lattioiden siivoilua, kun pikkuväki on saatu rauhoittumaan sänkyihinsä!

Aurinkoista iltaa, ja kivaa vappuaattoon valmistautumista! Meillä ei tosin kyllä ole simaa eikä munkkeja, mutta kaipa tuo tulee juhlittua ilmankin!

Koska viime viikkoon tuli kuusi salikertaa, ja reilu kymmenen tuntia aerobista, olin ajatellut pyhittää tämän maanantain levolle ja herkuttelulle.
Päivän urheilusuoritukset piti olla Fitnesstukun paketin haku postista, ja uusien salihanskojen ostaminen paikallisesta urheiluliikkeestä.
No, toisin kävin! Tänään treenattiin todellista crossfittiä!

Musta on hauska lukea blogeista bloggaajien erilaisia treenivinkkejä, ohjeita beban pyöristämiseen ja sixpäkin takomiseen. Niinpä laitan teillekin kuvasarjan tälläisestä kokokehon supertreenistä! 🙂
Ei tarvita saleja ja kalliita jäsenyyksiä, vain maasto, ja kunnolla puutavaraa!

Nosta, kanna, rämmi ja heitä! Jos ei tällä saa kroppaa kesäkuntoon, niin ei sitten millään! 🙂

Ja, nyt maistuu kuulkaas pitsa!

PS. Kun nyt on niin in julkaista kaikenmaailman arkikuvia, niin nämä täysin käsittelemättömät realitykuvat vois ajaa täällä bolgissa nyt senkin asian! Tätä se on. Nimittäin todellisuus! 🙂

Muutama räpsy tältä aamulta.
Pienen breikin jälkeen ihan tavallisiakin asioita näkee taas uusin silmin. Tästä on ehdottomasti tulossa parempi viikko! Tarkoittakoon se kohdallani sitä, että aion vakaasti viimein istuttaa ne tuoksuherneet ja mårbackat, ostaa ne hemmetin orvokit ja siivota pääsiäsikoristeet pois. Kyllä, olen todellakin ollut viimeisen viikon hitaalla! 🙂

Ja, se olisi sitten vappuviikko! Mitään kummempia suunnitelmia ei ole, täällä maalla vappu on pikkuisen rauhallisempi juhla, kuin suurissa kaupungeissa. Koska säätiedotuskaan ei lupaile ihmeitä, vietetään vappu varmaankin ihan kotosalla ja aika arkisissa merkeissä. Niilolle on tietenkin tärkeää, että kotia jollakin tapaa koristellaan, ja itselleni ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Vaikka olen näiden juhlapyhien kanssa hiukan laiska, nautin siitä, että arkiruokaputki saadaan jollakin tapaa katkaistua. Vappu jo mielessä- ja vappusyötävää -postauksissa pari vinkkiä vappujuhlien ja -piknikin tarjoiluun. Kenties hemmottelen itseäni myös Fresita -pullolla! 🙂

Mutta nyt multakaupoille ja istutuspuuhiin. Iltapäivälle on tiedossa kynsihuoltoa, joten sitten ei ihan heti viitsi kynnenalusia liata! 🙂

Energistä uutta viikkoa!

Aurinkoista sunnuntaita!

Tämä viikonloppu on mennyt jokseenkin sellaisessa itsensä kasaamisessa. Olen yrittänyt nautiskella auringosta ja lämmöstä. Koittanut ymmärtää väsymystä ja aloittanut taistelut sitä vastaan. Onko auttanut? Luullakseni aika paljonkin! Fillarinsatulassahan se eilinen jotakuinkin meni, mutta samapa kai tuo, mitä sitä tekee, jos siitä kuitenkin saa hyvän mielen! Kaipa se vaan vaatii siedätyshoitoa, että pääsee tähän valoisaan ja lämpimään kunnolla mukaan.

No, tänään kuitenkin aurinko tuntuu taas kaverilta ja olokin huomattavasti reippaammalta. Kevään lapsi on jälleen elementissään, tai ainakin taistelee pyrkiessään siihen!

Punaiset pöksyt ja punaiset kynnet. Jos ei näillä olo piristy, niin sitten ei oikein millään. Tämä päivä pyhitetään nautiskelulle ja rennolle menolle. Ensi viikolel luvattiin taas jo pilvisempiä päiviä, joten otetaan ilo irti auringosta!

Seuraavaksi täytyy uhrata ajatus ruokahuollolle, mutta jääkööt aivotoiminta tänään sille tasolle. Totaalinollaus tekee välillä todella hyvää! 🙂

Suloista sunnutaita ihanat!

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä kevätväsymys -juttua. Mun mielestä on ihan normaalia olla väsynyt ja veto pois syksyllä, kun pimeys ottaa vallan ja kylmyys puskee luihin ja ytimiin, mutta keväällähän kaikki menee toisin, aurinko antaa valoa ja lämpöä, olon kuuluisi olla energinen.

Mutta;
Tänään kärrylenkillä aloin oikein todenteolla pohtia viime päivien vetämätöntä oloa. Voiko olla mahdollista, että kevättä rakastava “kevään lapsi” väsyykin kaikkeen valoon ja vehreyteen? Olen viimeisen viikon ollut kuin junan alle jäänyt, laiska ja mukavuudenhaluinen. Vai voiko syy löytyä siitepölystä, joka vuosi vuodelta tuntuu rasittavan enemmän ja enemmän?

Tällä viikolla kaikki luonnon herääminen ja vehreys on lähinnä suututtanut. Ikään kuin luonto ottaisi varaslähdön, enkä ehtisi hypätä mukaan. Toisaalta, ulkoillessa silmät ja nenä vuotavat kuin seula, ja nenänpielet kuivuvat niistämisestä.
Ehkä syy on hiukan molemmissa! Ehkä varsinaisen talven puuttuminen sotki kehoni luonnollisen vuosirytmin, ehkä pitäisi kokeilla allergialääkettä?

Olin eilen salilla harvinaisen myöhään, lähdin kotiin vasta kymmenen jälkeen. Jotain outoa kuitenkin tapahtui, mikä laittoi mut miettimään tätä valoasiaa. Nimittäin, mä nautin siitä illan pimeydestä ja kylmyydestä! Tuntui ihanalta, ja jotenkin vapauttavalta, olla pimeässä, ja ajaa pitkillä ajovaloilla!

Onko siellä ehkä muita kevätväsymyksestä kärsiviä? Musta olis kiva kuulla, tunnistaako joku ajatuksiani, ja miten kevätväsymys selätetään. Onko se jokavuotinen riesa, vai ehkä vain satunnaisesti iskevä olotila?

Oli miten oli, toivotan kaikille kuitenkin aurinkoista ja keväistä perjantaita! Yritetään ainakin nauttia siitä!!!

Istuvat housut -postauksessa kirjoitinkin noihin vuodenaikojen välikausiin liittyvästä ongelmastani. On siis sanomattakin selvää, että nämä aurinkoiset ja lämpenevät päivät ovat enemmän kuin tervetulleita ihan jo pukeutumisenkin kannalta. Tällä viikolla olenkin hellinyt itseäni kaivamalla vaatehuoneen kätköistä kaikki liian lyhyet housuni. Kun paljaat nilkat saavat näkyä, on pukeutumisen mahdollisuudetkin ihan eri sfääreissä!

Klassiset mustat housut ovat varmaan jonkinlainen vaatekaapin kulmakivi, mutta samaan aikaan kun moni pakkaa noita tummia pöksyjä talviteloille, minäpä riemuitsen mustien housujen kaudesta.
Päivä tiivistettynä -postauksessa slimmimpi malli farkkupaidan kanssa, ja tänään asiointiin skarpimpi kokonaisuus mustavalkoisena.

Ja, tiedättekö!? Mä olen niin hemmetin turhamainen, että vaika kotitöitä olisi muutenkin ihan sairaasti, mä aion silti silittää itselleni myös pinon byysia! Silityspinon päälimmäisenä keikkuvat kirkkaanpunaiset housut. Kyllä kevät vain on ihanaa aikaa!!!

Kivoja ajatuksia heititte tuonne edelliseen postaukseen. Palailen niihin myöhemmin. Nyt olis vuorossa niitä “velvollisuuksia”. Pyykit, tiskit ja villakoirat rivakasti ojennukseen, niin illalla saa sitten hyvin mielin ottaa sitä omaa aikaa!

Kaunista kevätpäivää!

Ps. Joo, otsis on ollut muutaman päivän taka-alalla. Se pyöräilykypärä ei ollutkaan ihan paras mahdollinen kaveri tälle tukalle! 🙂

Törmään aika usein kysymykseen “miten sä ehdit?”. Paitsi, että siihen törmää täällä blogissa, kuulee kysymyksen silloin tällöin ihan oikeassakin elämässä. Yleensä vastaus on hyvinkin yksinkertainen; En mitenkään!

Pari viikkoa sitten, ajankäytöstä tuli juteltua enemmänkin blogisiskojen kanssa. Jokainen oli törmännyt samaan ihmettelyyn; Miten aikaa voi riittää kaikkeen. Työt, siisti koti ja lapsiperheen arki vielä jotenkin on ymmärrettävissä, mutta että aikaa on vielä niin paljon blogille tai harrastuksille! Tässä kohtaa moni alkaa jo epäröidä.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta ajattelin hiukan tarttua asiaan ajankäyttö.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, ei ole olemassa supernaisia tai -äitejä. Elämä voi joskus olla epäoikeudenmukainen, mutta aikaa ajatellen, se kohtelee meitä kaikkia täysin tasapuolisesti. Meille jokaiselle annetaan tasan se 24 tuntia per vuorokausi. On sanomattakin selvää, että kukaan ei voi tuossa ajassa hallita täydellisesti kaikkea. On nukuttava, huolehdittava perushygieniasta, ja mahdollisesti töistä ja lapsista, syötävä jne… Mutta se, mikä jää jäljelle, on kaikki jokaisen oman harkinnan alla.

Löysin tutkimustiedon, joka kertoo suomalaisten katsovan keskimäärin liki 21 tuntuia televisiota viikossa. Päivää kohti telkkarin töllötystä kertyy keskiverto suomalaiselle 2 tuntia ja 58 minuuttia. Pelkästään jo tässä kohtaa voin todeta säästäväni useampana päivänä viikossa liki kolme tuntia johonkin muuhun. Omalla kohdallani tuo aika valuu varmasti liikunnan ja blogin sekaan, joskaan ei sekään ihan joka päivä edes riitä.

Mutta mistä se aika sitten otetaan? Että, miten ihmeessä jollakulla voi olla aina siisti koti, aikaa liikunalle, blogille, harrastuksille ja ystäville!? Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei mitenkään!
Jokainen pienten (ja vähän suurempienkin) lasten äiti, tietää, että käsite siisti koti on hetkellinen olotila. Se on ohikiitävä hetki, joskus vain silmänräpäys. Itse olen ainakin sitä mieltä, että mikäli haluiaisin kotini olevan tiptop kunnossa jatkuvasti, en voisi tehdä juuri muuta kuin siivota. Mutta kuka jaksaa siivota koko ajan!? En minä ainakaan. Niinpä koti näyttää kodilta. Joskus tavarat on hetken omilla paikoillaan, joskus villakoirat ja likatahrat poissa simistä. Näiden molempien yhdistelmä on sitten jo aika harvinainen.

Meillä on vaatekasoja leväällään pitkin kotia. Ruokapöytä pitää silloin tällöin sananmukaisesti raivata, että pinta-alaa saadaan lautasille. Viime viikolla unohdin pyykit koneeseen kolmeksi päiväksi. Sänkyjä en ole taas jaksanut pedata liki viikkoon ja eteinen on täynnä kenkiä, hanskoja, huiveja jne. Ai miksi? No, koska ulkona on ollut niin hieno sää, että olen mielummin nauttinut lasten kanssa siitä, kuin oikonut paikkoja sisällä. Olen käynyt mielummin salilla ja lenkillä, kuin silittänyt, pyykännyt tai pessyt ikkunoita. Sitä se on, ainaisia valintoja arki täynnä! Väliin mahtuu toki päiviä, jolloin pitää vain myöntää villakoirien määrä, pyykkikasojen suuruus ja paikkojen sotkuisuus. Silloin jätetään omat harrastukset vähemmälle ja hoidetaan ne ikävät velvollisuudet.

Muiden bloggaavien äitien kanssa jutellessani, minut teki surulliseksi lähinnä se, että jokainen meistä oli jollakin tapaa törmännyt äitiytensä arvosteluun juuri ajankäytön nimissä. Toisaalta, mietin kenen tulee edes mieleen ajatella, että blogin kirjoittaminen, tai vaikka itsestään huolehtiminen, otettaisiin ensimmäisena pois ajasta, jonka äiti viettää lastensa kanssa!

Jos saisin vuorokauteeni lisää tunteja, käyttäisin ne mitä todennäköisemmin nukkumiseen, lehtien ja kirjojen lukemiseen, sohvalla löhöilyyn, käsitöihin ja puutarhaan. Näistä kaikista kun olen joutunut nipistämään kysyessäni itseltäni, miten mieluiten käytän sen jäljelle jäävän oman aikani. Tällä hetkellä tulen kuitenkin paljon iloisemmaksi blogista ja liikunnasta. Mutta, mikäli jonain päivänä huomaan, että kutominen, telkkarin katsominen ja lukeminen ovat parempaa ajanvietettä, on mulla vapaus tehdä asiat toisin.

Aika on todellakin muovailuvahaa. Jokainen pyörittelee sitä haluammallaan tavalla, ja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Usein tuloksena on jono pieniä palloja, määrä josta koostu yksi kokonainen vuorokausi. Mutta se vahan määrä, se on meille kaikille sama!

Tuoksuherneet ja mårbackat ovat odottaneet istuttamista jo jonkin aikaa. Eikä kyse ole siitä, ettenkö ole ehtinyt iskeä niitä multaan, vaan siitä, että olen vain valinnut tehdä jotakin muuta. Aika kun ei millään riitä kaikkeen!

pusero ja huivi : Lumoan : blogin kautta saatuja

Musta tuntuu, että mä oon hiukan hitaalla. Tiedättekö, ajatus ei kulje ja pää lyö vain tyhjää.  Unohdin ne orvokitkin, kun käytiin asioilla. No, mutta ehkä tää on vielä sitä lomavaihdetta, tai olen vain yksinkertaisesti huono vaihtamaan moodia toiseen. 🙂

Mä olen tänään istua tapittanut tuossa lastauslaiturilla. Miettinyt mitä kaikkea pihalla pitäisi tehdä, ja mitä kaikkea olisi kiva tehdä. Jossain kohti listat myös sivuavat toisiaan.
Ja, jos oikein tiivistää, niin tossa mun tuijottelussa tämä päivä aika pitkälti olikin. Josko huomenna jo pää lähtisi käyntiin! 🙂

Mutta mikäs tuossa istuskellessa. Ihan paras paikka nauttia orastavasta kesästä!

Palailen kommentteihinne myöhemmin, nyt mä pakkaan repun ja fillaroin salille.

Suloista iltaa!

Oman pihan valkovuokot, auringonpaiste ja aamuvarhaisen satakielen laulu.
Onni on kiinni pienistä asioista, hymyistä, sanoista ja katseista.

Tuntuu, kuin olisi ollut lomalla. Vaikkei pääsiäinen noin juurikaan eronnut arjestani, sain silti lomamoodin päälle. Kun tuntuu, että koko maailma lomailee, sitä on helpompi itsekin vaihtaa otetta löysemmäksi. Ja, lomailun jälkeen arkikin tuntuu taas kivalta!

Poimittiin eilen muutamat valkovuokot omasta pihasta. En raaskinnut ottaa enempää, olivat vielä tuolla metsänreunassa niin kovin pikkuisia. Valkovuokot ovat kuitenkin selvä merkki kesän lähestymisestä. Kuten sekin, että istuin eilen auringossa shortsit jalassa, grillattiin makkaraa ja käytiin jäätelöllä. Ja, jotenkin tuo aurinko ja lämpö muuttaa ihmistä hetkessä. Ihan kuin meidän suomalaisten koko sielunmaailma muuttuisi. Ihmiset muuttuvat sosiaalisemmiksi ja hymyilevät enemmän. Hyvä niin!

Ehkä sitä jo pitäisi uskaltaa istuttaa muutamat orvokit. Miettiä muitakin puutarhajuttuja – ja kasvimaata. Toivelistalleni laitoin myös mukavan aurinkotuolin. Ehkä sen voisi nostaa tuohon hiekkalaatikon viereen, ja elää siinä toivossa, että tulevana kesänä ehtisi edes hetken istua myös aloillaan! 🙂

Me taidetaan mennä taas ulos! Jos mahdollista, tehkää samoin!

Aurinkoista arkeen paluuta!