Törmään aika usein kysymykseen “miten sä ehdit?”. Paitsi, että siihen törmää täällä blogissa, kuulee kysymyksen silloin tällöin ihan oikeassakin elämässä. Yleensä vastaus on hyvinkin yksinkertainen; En mitenkään!
Pari viikkoa sitten, ajankäytöstä tuli juteltua enemmänkin blogisiskojen kanssa. Jokainen oli törmännyt samaan ihmettelyyn; Miten aikaa voi riittää kaikkeen. Työt, siisti koti ja lapsiperheen arki vielä jotenkin on ymmärrettävissä, mutta että aikaa on vielä niin paljon blogille tai harrastuksille! Tässä kohtaa moni alkaa jo epäröidä.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta ajattelin hiukan tarttua asiaan ajankäyttö.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, ei ole olemassa supernaisia tai -äitejä. Elämä voi joskus olla epäoikeudenmukainen, mutta aikaa ajatellen, se kohtelee meitä kaikkia täysin tasapuolisesti. Meille jokaiselle annetaan tasan se 24 tuntia per vuorokausi. On sanomattakin selvää, että kukaan ei voi tuossa ajassa hallita täydellisesti kaikkea. On nukuttava, huolehdittava perushygieniasta, ja mahdollisesti töistä ja lapsista, syötävä jne… Mutta se, mikä jää jäljelle, on kaikki jokaisen oman harkinnan alla.
Löysin tutkimustiedon, joka kertoo suomalaisten katsovan keskimäärin liki 21 tuntuia televisiota viikossa. Päivää kohti telkkarin töllötystä kertyy keskiverto suomalaiselle 2 tuntia ja 58 minuuttia. Pelkästään jo tässä kohtaa voin todeta säästäväni useampana päivänä viikossa liki kolme tuntia johonkin muuhun. Omalla kohdallani tuo aika valuu varmasti liikunnan ja blogin sekaan, joskaan ei sekään ihan joka päivä edes riitä.
Mutta mistä se aika sitten otetaan? Että, miten ihmeessä jollakulla voi olla aina siisti koti, aikaa liikunalle, blogille, harrastuksille ja ystäville!? Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei mitenkään!
Jokainen pienten (ja vähän suurempienkin) lasten äiti, tietää, että käsite siisti koti on hetkellinen olotila. Se on ohikiitävä hetki, joskus vain silmänräpäys. Itse olen ainakin sitä mieltä, että mikäli haluiaisin kotini olevan tiptop kunnossa jatkuvasti, en voisi tehdä juuri muuta kuin siivota. Mutta kuka jaksaa siivota koko ajan!? En minä ainakaan. Niinpä koti näyttää kodilta. Joskus tavarat on hetken omilla paikoillaan, joskus villakoirat ja likatahrat poissa simistä. Näiden molempien yhdistelmä on sitten jo aika harvinainen.
Meillä on vaatekasoja leväällään pitkin kotia. Ruokapöytä pitää silloin tällöin sananmukaisesti raivata, että pinta-alaa saadaan lautasille. Viime viikolla unohdin pyykit koneeseen kolmeksi päiväksi. Sänkyjä en ole taas jaksanut pedata liki viikkoon ja eteinen on täynnä kenkiä, hanskoja, huiveja jne. Ai miksi? No, koska ulkona on ollut niin hieno sää, että olen mielummin nauttinut lasten kanssa siitä, kuin oikonut paikkoja sisällä. Olen käynyt mielummin salilla ja lenkillä, kuin silittänyt, pyykännyt tai pessyt ikkunoita. Sitä se on, ainaisia valintoja arki täynnä! Väliin mahtuu toki päiviä, jolloin pitää vain myöntää villakoirien määrä, pyykkikasojen suuruus ja paikkojen sotkuisuus. Silloin jätetään omat harrastukset vähemmälle ja hoidetaan ne ikävät velvollisuudet.
Muiden bloggaavien äitien kanssa jutellessani, minut teki surulliseksi lähinnä se, että jokainen meistä oli jollakin tapaa törmännyt äitiytensä arvosteluun juuri ajankäytön nimissä. Toisaalta, mietin kenen tulee edes mieleen ajatella, että blogin kirjoittaminen, tai vaikka itsestään huolehtiminen, otettaisiin ensimmäisena pois ajasta, jonka äiti viettää lastensa kanssa!
Jos saisin vuorokauteeni lisää tunteja, käyttäisin ne mitä todennäköisemmin nukkumiseen, lehtien ja kirjojen lukemiseen, sohvalla löhöilyyn, käsitöihin ja puutarhaan. Näistä kaikista kun olen joutunut nipistämään kysyessäni itseltäni, miten mieluiten käytän sen jäljelle jäävän oman aikani. Tällä hetkellä tulen kuitenkin paljon iloisemmaksi blogista ja liikunnasta. Mutta, mikäli jonain päivänä huomaan, että kutominen, telkkarin katsominen ja lukeminen ovat parempaa ajanvietettä, on mulla vapaus tehdä asiat toisin.
Aika on todellakin muovailuvahaa. Jokainen pyörittelee sitä haluammallaan tavalla, ja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Usein tuloksena on jono pieniä palloja, määrä josta koostu yksi kokonainen vuorokausi. Mutta se vahan määrä, se on meille kaikille sama!
Tuoksuherneet ja mårbackat ovat odottaneet istuttamista jo jonkin aikaa. Eikä kyse ole siitä, ettenkö ole ehtinyt iskeä niitä multaan, vaan siitä, että olen vain valinnut tehdä jotakin muuta. Aika kun ei millään riitä kaikkeen!
pusero ja huivi : Lumoan : blogin kautta saatuja
Kivaa pohdintaa! Aikaa on tosiaan kaikille sama määrä ja ihan itsestä kiinni miten sen käyttää. Suurimmaksi osaksi ihminen tekee itse itselleen sen kiireen.
Olen itse viettänyt viimeiset puolitoista vuotta erittäin hektistä elämää; teen arkisin kahdeksasta neljään töitä ja samalla suoritan parhaillaan (tosin viimeisiä kuukausia viedään!!) ihan eri alan tutkintoa tehden välillä toisen työpäivän tuon klo 16 jälkeen toisaalla. Hommat jatkuvat kotona tietokoneen ääressä myös viikonloppuisin. Olemme lukio-ikäisen vanhempia, joten varsinaista lapsiperheen elämää emme enää vietä ja nyt onkin ollu hyvä hetki suorittaa 1,5 vuotta kestävä ammatinvaihto-operaatio. Lisäksi harrastan aktiivisesti liikuntaa, enkä voisi kuvitellakaan, että siitä luopuisin! Tyttärelle on annettava aikaa ihan vaan juttelemiselle, joskus läksyissä auttamiselle, hevosharrastukselle ja kuskaamisille sun muille. Huusholli on siivottava, pyykit pestävä, kaksi koiraa hoidettava ja sapuskat väännettävä joka päivä, niin ja blogiakin kirjoitan melkein päivittäin 🙂 Kyllä se aika aina löytyy kaikkeen, välillä pitää vaan vähän priorisoida asioita ja välillä, kuten totesit, jotain jää tekemättä. Useimmiten siksi, että olen valinnut käytää aikani toisin 🙂
Juuri näin! Pitää priorisoida, ja karsia. Miettiä, mikä on tärkeää ja mikä pakollista ja tasapainoilla kaiken tuon keskellä.
Jokainen viikko ei ehkä mene juuri niin kuin on suunnitellut, tulee esteitä ja kuoppia. Mutta muovailua ei voi lopettaa. Pitää tehdä aikaa, sitä kun ei voi mistään vain ottaa!
Todella hyvä ja ajatuksiakin herättävä teksti 🙂
Kiitos, Johanna!
Koitetaan muovailla itsellemme jooustavampaa arkea! 🙂
Hyvä kirjoitus. Samojen asioiden kanssa täälläkin painittu ja koska työskentelen kotoa käsin, joudun miettimään ajankäyttöäni myös töiden kannalta.
Välillä on suljettava silmät keittiön sotkulta, että saisi työt tehtyä deadlinen rajoissa. Toisaalta, joskus voi karata kesken päivän kivaan blogiin tai vaikka salille. Se tosin tarkoittaa sitä, että joudun tekemään töitä illalla pojan mentyä nukkumaan. Elämä on valintoja – meille jokaiselle.
http://niittykulma.blogspot.fi
Just näin! Sama juttu se on mulla. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Kuten näihin kommentteihin vastaileminen! Kun ottaa aikaa itselleen, jää joku muu juttu tekemättä. Muta sitä se elämä on. Valintoja joka ikinen päivä! 🙂
Just näin! Ei ole superäitejä ei, on vaan erilaisia tapoja olla ja elää. Toislle rentoutuminen voi olla juurikin se telkkari ja toiselle se valokuvaaminen. Viime talvena juurikin näitä samoja juttuja pohdin hetken oltua aikakateellisena toisille. Tajusin, että voin valita tärkeysjärjestyksessä juuri ne mitkä mun lautaselle mahtuu, enempää en ota.. enempää ei kannata halutakkaan! 😉 Jos jotain haluaa lisätä, niin valitettavasti jostain päästä on karsittava tai sitten vaan odoteltava että elämässä on taas uudelle jutulle aikaa. 🙂 Tasapainoilu on välillä taiteilua kun nykyään valinnanvaraa olisi vaikka mihin… nyt on onneksi hyvä tasapaino, joskin flunssa priorisoi vaikka minkä tekemisen ohi. Toivottavasti ei kauaa!
http://kotiani.blogspot.fi
Niin totta! Lautaselle mahtuu vain tietty määrä! Olishan se kivaa, jos vois ja ehtis tehdä kaikkea, mutta kun se ei vaan ole mahdollista. Ei kenellekään. Priorisointi ja karsiminen, siinäpä ne avaimet yksinkertaisemmillaan ovat!
Toivottavasti flunssa on jo selätetty! 🙂
Niin totta joka sana!
Meillä ei esimerkiksi käydä leffoissa tai ulkona syömässä juurikaan koskaan, kaikki tämä aika matkoineen voi laittaa liikuntaan, blogiin ja perheeseen.
Arjen pieniä valintoja. 🙂 Hyvä kirjoitus.
Näinpä juuri! Meillä ei ole ikinä telkkari vain päällä. Täsmäkatson jonkun tietyn ohjelman, jos haluan. En halua mainoksia tai kavasurffailua.
En ehdi lukemaan naistenlehtiä, saati kirjoja, vaikka haluaisin. Olen kuitenkin valinnut elämääni ne jutut, jotka koen tärkeimmiksi, ja näillä mennään! 🙂
Aamen! Nyökkäilin jo alussa ja oma vastaukseni samaan ihmettelyyn on ollut se, etten katso televisiota.. Ja tosiaan, varsinkin sellaiset ihmiset, jotka eivät harrasta blogeja, luulevat jotenkin, että koti on aina siisti, elämä on aina täydellistä jne., jos blogissa on nättejä kuvia. Ja niinhän se on, että välillä tuntuu, että kaikki aika menee paikkojen oikomiseen, minkä vuoksi jätänkin sen välillä suosiolla sivuseikaksi! 🙂 Ja nyt kun lämpimät alkavat ja sisällä tulee viihdyttyä vähemmän, niin kotikin tulee näyttämään entistä enemmän taistelutantereelta! 😀 p.s. aivan ihana kuvitus!
Yleinen harhaluulohan on, että se, mikä ei näy blogissa, ei ole olemassa! 🙂
Nyt kun ulkoa tulee oltua enemmän, niin meillä koti on ihan kauheessa kunnossa. Käydään vain kääntymässä ja jätetään vaatteet ja tavarat hujan hajan. Tää on ihan jokavuotinen ilmiö, mutta mä olen sen kanssa aika sinut. Olen kuitenkin mielummin ulkona! 🙂
Hyviä ajatuksia ja näin se elämä menee… valintoja tehden. Ja oi mikä huivi! Kieli vyön alla odotan toukokuuta ja Lumoan verkkokaupan kevätpäivityksiä…:)
Ihana huivi tosiaan! Ja värit ovat kaikki niin utuisen hurmaavia! 🙂
Hyvin kirjoitettu. Aikapulan kanssa painii varmaan jokainen. Olisi niin kiva tehdä kaikenlaista, mutta valintoja on pakko tehdä. Itsekin olen välillä ihmetellyt miten jotkut bloggarit ehtivät kirjoittamaan ja kuvaamaan päivittäin. Itse en tähän kykene, mutta kyseessä on oma päätökseni. Töiden jälkeen en konetta avaa vaan annan aikaani perheelle ja liikunnalle. Lasten nukkumaanmenon jälkeen on hieman bloggausaikaa, mutta siitä ajasta kilpailee myös muutama TV-sarja ja kirjat. Niinpä bloggaan kun ehdin, sen verran kuin ehdin.
Juuri näin, jokainen valitsee itse, miten vapaa-aikansa käyttää.
Aika moni työkseen koneella istuva muuten kertoo samaa! Illalla ei enää halua tapittaa tietokoneen ruutua vaan mieli kaipaa muuta virikettä! 🙂
Aika usein kuulen minäkin kommentin “miten ehdit bloggaamaan?”. Ehkä tuo ihmettely johtuu siitä, että toisille ihmisille tekstintuottaminen kävisi todella työstä, ja ajatus siitä, että pitäisi kertoa jotain (rennosti) vaikka omasta päivästä, saisi lähinnä vaan kauhunväreet kulkemaan kehossa 🙂
Kun harrastus on mieluinen, ei minuutteja tai tunteja lasketa, paitsi ehkä siinä mielessä, että aina ei vaan ehdi. Ne pahuksen velvollisuudet kun tuppaavat rajoittamaan vapaa-aikaa.
Hyvä pointti! Nimittäin, jos joskus esittelen kutomani sukat voit ihmetellä, miten olen ehtinyt, sillä multa se homa ei todellakaan käy ihan hetkessä! 🙂
Ja totta, kun tekee sitä, mistä tykkää, aikaa saa jotenkin aina ehtyä. Mutta velvollisuudetkin kutsuvat, ja se kai erottaa just ne kivat harrastukset siitä muusta arkiharmaudesta! 🙂
Olipa jälleen oivallinen ja ajankohtainen kirjoitus. Sitä alkaa näin kevään tullen saada enemmän energiaa mutta samalla alkaa jotenkin kertyä myös lisää tekemistä, tai ainakin olettaa että sitten pitäisi tehdä enemmän kuin talven pimeinä tunteina. Telkkarin ja tietokoneen äärellä istumisesta nipistämällä saa vuorokauteen yllättävän paljon lisätunteja. Kuten yllä moni muukin on jo todennut, se on usein oma valinta kuinka vuorokauden tuntinsa käyttää.
Juuri näin!
Keväällä eteen tulee erilaisia velvollisuuksia, kuin talvella. Meilläkin ulkotyöt(ne pakolliset) nappaavat ison osan päivästä. Mutta sitten pitää vain priorisoida, ja ymmärtää, että kaikkea ei ehdi millään! 🙂
Aika usein kirjoituksiasi lukiessa olen huomannut, että ajattelemme useasta asiasta samalla lailla. Jälleen tuli yksi postaus, jossa käsittelet aihetta, jota useanakin päivänä varsinkin lähiaikoina olen paininut… Ajankäyttö! Töissä kun käy ja on kouluikäisiä lapsia, joilla on harrastuksia, huomaa yksistään autolla ajamiseen menevän päivässä aikaa lähemmäs kaksi tuntia… Onneksi autossa odotellessa voi vaikka blogeja lukea ja vastailla… 🙂 Ajan hyötykäyttöä.
Onneksi välillä voi huushollikin näyttää karmealta, kun ei vain jaksa siihen keskittyä. 🙂
Ihanaa viikon jatkoa ja kiitos näistä postauksista! 🙂
Ajankäyttö on varmasti asia, joka laittaa meidät kaikki pohtimaan elämää valillä.
Automatkat ovat muuten yksi hyvä pointti! Esimerkiksi meille bloggaajille kun on tarjolla kaiken laista virikettä, jää ne multa suosiolla pois juuri matkustamisen vuoksi. En voi uhrata kuutta tuntia yhteen Helsingin matkaan kovinkaan usein!
Automatkoja on tullut mietittyä myös salin kannalta. Olishan se kiva käydä hienolla salilla, mutta jos mulla menis tunti salimatkoihin joka kerta, ei mulla olisi liikunnalle enää aikaa. Valitsen siis mielummin oman kylän, hiukan vaatimattomamman salin, ja vietän laatuaikaa siellä! 🙂
Aurinkoa sinne!!!
Aina nää kanssaihmiset saa uudelleen ja uudelleen hämmästäymään, että jokaiselle ei ole selvää se, että elämä on valintoja. Niinkuin ajankäyttökin. Vaikka ihan samaa sitä saa kuulla itsekin.
Omista arvoistahan siinä on loppuviimein kyse.
Aamen!
Mainio kirjoitus!! Luulen, että suurin osa bloggaajista on törmännyt samaan aiheeseen. Minulta on myös ihmetelty moneen otteeseen, miten aikani riittää bloggaamiseen. Se on todellakin minun omista valinnoistani kiinni, mihin asioihin haluan vapaa-aikaani käyttää. En katso tällä hetkellä juuri ollenkaan telkkaria, vaan mielummin käytän sen esim. postausten tekemiseen ja muiden blogien lukemiseen. Koen saavani tästä niin paljon iloa ja sisältöä tämän hetkiseen elämääni, ja jos tämä alkaa jossain vaiheessa tökkimään, niin sitten keksin jotain muuta. That’s it!
Juuri näin!
Elämä on valintoja, ja jokaisella on vapaus tehdä niitä ainakin joissakin puitteissa. Telkkari on aikavaras pahimmasta päästä, ja moni ei edes huomaa, kuinka tv vie arjesta ison osan!