Elämä voittaa!
Sen totesin heti aamusta, kun auringonnousu häikäisi läpi keittiön likaisten ikkunoiden. Hyvä päivä, niin sen on oltava!
Ihan hurjasti kiitoksia teille ihanista tsemppiviesteistänne. Toistaiseksi näyttää, että tauti oli tässä, eikä uusi uhreja ole tulossa. Hyvä niin!
Eilen sormet kaipasivat pientä puuhastelua, ja päädyin askartelemaan keittiöön liitutaulun. Oikeastaan mulla oli tätä ajatellen ostettunakin purkki liitutaulumaalia, mutta en onnistunut löytämään varastosta valmiiksi sopivan kokoista rakennuslevyn palaa. Niinpä päädyin käyttämättä jääneeseen pinnoitettuun lastulevyhyllyyn, joka jäi vaatehuonerempan jälkeen tarpeettomaksi. Tuollaiseen pintaan ei tietenkään maalit tartu, mutta muistin, että mulla on rulla liitutaulutarraa jossakin.

Niinpä sutaisin teipin hyllylevyyn, ja kas, mulla oli aika iisisti ja siististi sopivan kokoinen liitutaulu keittiössä.
Tämä tosin saa olla nyt tälläinen väliaikainen ratkaisu, pidän maalipinnasta teippiä enemmän, siinä on sellainen aidompi karheus. Musta taulu tuo kuitenkin kivasti kontrastia keittiöön, ja mun mielestä tuo paikka oikein huusi jotakin tummaa! Ja eiköhän tällekin sitten joku paikka keksitä!

Sairastelujen jälkeen on kiva taas laittaa kotia ja paikkoja kuntoon. Juhlan kunniaksi kävin hakemassa perunanarsisseja ja helmililjoja. Tai, oikeasti ne vain tarttuivat mukaani kauppareissulla. Ruokajututkin pyörivät taas normaaliin tapaan mielessä, ja sormet syhyävät jopa leipomaan! Salillekin tekisi jo kovasti mieli, mutta katsotaan, kuinka puhti riittää.

Mulla on tänään myös vähän sellainen itseni hemmottelupäivä. Kävin nimittäin kynsihuollossa ja pääsin pitkästä aikaa ihan yksin! Tosi luksusta arjen keskellä! Itse ainakin koen tälläisiä palveluja ostaessani maksavani paitsi siitä, mitä saan mukaani, myös siitä hetkestä jonka saan pyhittää itselleni.

Mutta nyt ruokaa! Vatsa kurnii, ja se on vissiin ainakin ihan terve merkki!

Ihanaa keskiviikkoa! Aurinkoa ja iloista mieltä!