Aurinkoista sunnuntaita!
Tämä viikonloppu on mennyt jokseenkin sellaisessa itsensä kasaamisessa. Olen yrittänyt nautiskella auringosta ja lämmöstä. Koittanut ymmärtää väsymystä ja aloittanut taistelut sitä vastaan. Onko auttanut? Luullakseni aika paljonkin! Fillarinsatulassahan se eilinen jotakuinkin meni, mutta samapa kai tuo, mitä sitä tekee, jos siitä kuitenkin saa hyvän mielen! Kaipa se vaan vaatii siedätyshoitoa, että pääsee tähän valoisaan ja lämpimään kunnolla mukaan.
No, tänään kuitenkin aurinko tuntuu taas kaverilta ja olokin huomattavasti reippaammalta. Kevään lapsi on jälleen elementissään, tai ainakin taistelee pyrkiessään siihen!
Punaiset pöksyt ja punaiset kynnet. Jos ei näillä olo piristy, niin sitten ei oikein millään. Tämä päivä pyhitetään nautiskelulle ja rennolle menolle. Ensi viikolel luvattiin taas jo pilvisempiä päiviä, joten otetaan ilo irti auringosta!
Seuraavaksi täytyy uhrata ajatus ruokahuollolle, mutta jääkööt aivotoiminta tänään sille tasolle. Totaalinollaus tekee välillä todella hyvää! 
Suloista sunnutaita ihanat!
Vau mitkä pöksyt.
Mua harmittaa kun en voi pitää omia punaisia farkkujani koska ne ovat jääneet liian isoiksi. Ongelma kai se tämäkin, positiivinen sellainen. 
Ehkä mä koitan pestä ne liian kuumassa, auttaiskohan!? 
Mun ongelma on tällä hetkellä se, että mulla on vaatehuone täynnä vaatteita, joihin en mahdu!
Housut vielä just ja just menee, mutta paidat ja jakut, no chance!
Mutta mä pidän sitä myöspositiivisena ongelmana. Kauheeta se olis, jos treenit ei missään näkyisi!
Kyllä se totaalinollaus aina hyvää tekee. Joskus olen vain pohtinut, että se pitäisi ehkä tehdä välillä jossain muualla kuin kotona, sillä täällä tuntuu kaikki työt kaatuvan päälle… Itse heräsin aamulla kaameaan päänsärkyyn ja se kyllä vie pohjan kaikelta siltä hommalta, joita on ajatellut tehdä. Nytkin mietin, että jospa hetken huilaa ja sitten taas jatkaa.
Tsemppiä sinne ja paljon!
Välillä tuntuu, että se nollaaminen on vaan niin vaikeeta, kun olen lapsissa kiinni lähes 24/7. Salilla käynti onkin just siitä syystä se mun henkireikä. Sinne menen yksin, ja saan se oman hetken omien ajatusten kanssa.
Välillä olis kieltämättä ihanaa vaikka siivoilla ihan rauhassa. Puuhastella koti ja blogijuttuja ilman kiirettä. Tämä kevät vaan tuntuu olevan sitä aikaa, kun se oma tila on kortilla enemmän kuin koskaan.
Tsemppiä meille!
Varmasti paras lääke on, että tekee semmoisia asioita, mistä tykkää ja mistä saa hyvän mielen! Joskus on myös tehdä irtiotto arkeen muutamaksi päiväksi. Itse saan hirvittävästi energiaa viikonlopuista mökillä, kun pääsee hetkeksi eroon niitä kotona odottelevia arkisia askareita.
Todellakin, välillä pitää antaa itsensä nauttiakin! Mulla irtiotot on olosuhteiden pakosta tosi pieni ja lyhyitä, mutta parempi sekin kuin ei mitään!
Miten upeat pöksyt! <3 <3
Tunnistan kyllä hyvin tuon kevätväsymyksen. Huomaan, että minut lamauttaa toisinaan myös se, kun on hurjan paljon kaikkea kivaa ja tärkeää, mitä pitäisi saada tehtyä just nyt! Yhtäkkiä pitäisi töiden lisäksi ehtiä puutarhatöihin, vähän remppaamaan, juoksulenkille lämpimään iltaan, lasten kanssa retkelle ja grillaillakkin olisi kiva..
Tämä kaikki aiheuttaa sitten vastareaktion ja huomaan hautautuvani täkkien alle sohvalle piiloon, kun en saa aloitettua yhtään mitään! ;D Mutta kun muistaisi, että vähempikin riittää!
Nollaus ja hiljentäminen tekevät varmasti hyvää! <3
Voi, mä tunnistan tosta itseni ihan täysin!
Kun stressi iskee, mun reaktio on sama! En osaa enää tarttua mihinkään! Kamala tunne ja sitten siitä tuleekin oikea noidankehä.
Kun pelin puhaltaa hetkeksi luvan kanssa poikki, ja aloittaa, ikään kuin, puhtaalta pöydältä, saaenergiat taas oikeille uomilleen!
Tsemppiä arkeen!
Sulla on ihanan pirtsakka asukin!!
Ehkä kaikki alkaa siitä, että tunnistaa ja myöntää väsymyksen. Hyvä, että tunnistit merkit heti. Sitten vain himmailemaan. 
Tai jos pyörällä sotkeminen kohentaa fiilistä, niin sitten sitä. Ehkä tärkeintä on, että olisi mahdollista saada keskittyä siihen, mikä tuntuu hyvältä, jos on tukijoukkoja lähellä.. Pieni irtiotto ruokahuollosta ja lastenhoidosta, keskittyminen itseenkin tekee niin hyvää.. Helposti uppoaa johonkin kotisyövereihin.. Minä olen niin onnellinen, kun tällä kertaa vauva-aika on ollut aurinkoista! Pelkäsin alakuloa tosi paljon, onneksi pelko ei alkanut toteuttaa itseään.. Nyt 3 kk:n neuvolassa täytettiin mielialakysely, ja olin niin onnellinen saadessani täyttää ihan erilaisen rivin, kuin viime kerralla! 
Aurinkoista viikonjatkoa Emilia!
Mä olen taistellut masennuksen kanssa jo niin monta vuotta, että jätettiin neuvolassa mokomakin kaavake ihan täyttämättä. Silti mustakin oli ihanaa huomata, että tämän toisen kanssa mieli ei ajautunut siihen samaan kuoppaan, kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä itselleen osasi olla armollisempi!
Mutta olen myös sitä mieltä, että ne pienet notkahdukset kuuluvat elämään. Jos aina olisi kuin duracel pupu ja hymy huulilla, epäilisin jo jotain pahempaa!
Aurinkao sinne! Pidetään mieli kirkkaana ja annetaan itsellemme armoa! Me ollaan ihan riittävän hyviä äitejä!