En tiedä teistä, mutta itse olen huomannut omalla asenteella olevan suuri merkitys siihen, miten päivät sujuvat. Otetaan esimerkiksi eilinen, jolloin päätin jo aamulla, että hei, tästä tulee hyvä päivä!
Niinhän siitä tulikin. Ei ehkä yhtään sen kummallisempi, kuin mikään muukaan päivä, mutta huomasin itsekin tarttuvani tähän oljenkorteen useammin kuin kerran. Kun joku asia meni poskelleen, oksua oli taas siivottavana ja pyykkikone temppuili, totesin itselleni, että nää on nyt näitä. En jaksa kuitenkaan murista, kun mulla on tänään tää hyvä päivä. Ja kuulkaas, kyllä sitä sitten illalla päivää ynnäillessään huomaa, että sillä omalla ajattelutavalla on aika iso merkitys!
Mä olen aina viihtynyt positiivisten ihmisten läheisyydessä. Esimerkiksi työyhteisössä yltiöpositiivareita monesti karsastetaan, energisyys koetaan ärsyttävä tai jotenkin teennäisenä. Mutta mä tykkään! Jos joku puhkuu energiaa ja positiivisuutta, valitsen paljon mielummin sen, kuin kuuntelen kahdeksan tuntia valitusta siitä, miten kaikki on pepusta ja huonosti. Ihan totta, negatiivisuus syö lopulta ihmisiä siitä ympäriltä. Kukaan ei jaksa sellaista negatiivistä pilveä yläpuolellaan jatkuvasti. Entä jos sen sijaan, että marisisi “vasta keskiviikko…”, toteaisikin, että “hei jee, jo keskiviikko!”.
Mutta, jaksaako sitä sitten aina olla positiivinen? En mä ainakaan jaksa. On niitä päiviä, kun hokee itselleen, että tämä ei kyllä niin ole mun päiväni, ja tää on just tätä mun tuuria. Jos jo valmiiksi ajattelee, että mätkythän se verottaja mulle nyt lähetti, kun tää päivä on muutenkin ihan hanurista, niin johan se mätkykirjekin ketuttaa kahta kauheammin. OK, ei se koskaan kivalta varmasti tunnu, mutta asioita voi katsoa niin monelta kantilta. Jäädä piehtaroimaan siihen epäonneen ja negatiiviseen ajatteluun, tai katsoa eteenpäin ja todeta, että tästäkin selviää.
Ja, mä muuten uskon siihen että ihminen selviää melkein kaikesta. Ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä, ja kaikella on tarkoituksensa. Ai miksi uskon? Elämä on opettanut!
Uskon myös siihen, että ihminen voi omalla ajattelullaan, ja myönteisellä suhtautumisella, vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Esimerkiksi työhaastatteluun ei kannata mennä asenteella “ihan turhaa, en mä tätä paikkaa kuitenkaan saa”. Sitä vastoin kannattaa kokeilla taktiikkaa “mä niin saan tän duunin! Mä olen hyvä, ja kyllä ne sen siellä huomaa”. Sama pätee pienemmässä mittasuhteessa esimerkiksi flunssan torjuntaan. Ihminen on psykofyysinen paketti!
Sanotaan, että pessimisti ei pety koskaan. Pötyä! Pessimistihan elää jatkuvassa pettymyksen kuopassa. Pettyy oikeastaan jo valmiiksi – ilman varsinaista syytä! Optimistikin toki pettyy, mutta saa varmasti nopeammin hymyn takaisin huulilleen!
Ei mulla oikeestaan muuta. Tuli vaan mieleen.
Entä te? Onko lasit puoliksi tyhjiä, vai puoliksi täynnä? Vai jotain siitä välistä, hiukan päivästä riippuen?
Positiivista tätä päivää!
Kuvat tämän viikon Instagram satoa…
No aamen,
Vitsit mikä aamun piristys tämä blogilöytö! Mä oon oppinut, että sitä vettä on lasissa just sen verran kun siellä on, ja se on hyvä niin. Eli toisin sanoen asiat, ihmiset ja tapahtumat on justiinsa sellasia kun niiden kuuluukin sillä hetkellä olla, ja tästä vinkkelistä kun kattelee maailmaa, niin kyllä kummasti se oma oleminen helpottuu. Ja kaikki onkin hitsisti kauniimpaa ja kivempaa, eikä enää yhtään ärsytä ja stressaa ja kiukuta. Tai joskus saattaa ihan vähän kiukuttaa, mutta silloinkin on ihan hyvä tajuta, että nyt on ihan mun omissa käsissä että haluunko olla tyhmä vai kiva.
Ihana sinä, kaunista kevättä sulle! Jään langoille
http://www.lily.fi/blogit/ella-elers
Hei ihana, että löysit paikalle! Ja tosi kiva, jos sattui vielä piristämään!
Ihan totta! Kun katselee asioita sallivammin, ja ymmärtää oman käyttäytymisen merkityksen, pääsee aika paljon vähemmällä energialla. Negistely on energiasyöppö, eikä sille kannata turhia uhrata!
Aurinkoista kevättä, ja mieltä, sinnekin! Kiva jos viihdyt pitempäänkin!
Olen täydellisesti samaa mieltä. Olen ollut työyhteisössä jossa yksi negatiivinen marja muiden joukossa pilaa yleistä tunnelmaa nopeasti. Varsinkin jos työyhteisö on pieni. En pidä ääripäistä kummassakaan tilanteessa,siis yltiönegatiivisista tai yltiöpositiivisista, mutta jos on pakko valita niin kallistun positiivisuuden kannalle. Sen arjen ilon ja energian löytäminen on minusta se kannattavin ja kannustavin muoto. Kun huomioi juuri tuollaiset “Tänään on JO keskiviikko” ajatukset tai antaa kerran päivässä kiitosta tai hyvää palautetta työkavereille, se on kyllä supervoimauttavaa. Se netissä levinnyt “Kehu työkaveria selän takana” kampanja oli kyllä loistava idea. Samalla tavoin ne positiivisetkin kommentit selän takana kantautuvat lopulta kohteenkin korviin, mutta tässä tapauksessa ilostuttamaan arkea
Oma vähän huonompikin päivä saa nostetta jos ympärillä on iloisia ihmisiä tai saa osakseen kiitosta. Näin ne työtkin tulee varmasti tehtyä tehokkaammin. Hyvä kirjoitus!
Just tätä! Negatiivisuus syö energiaa laajalti, mutta hyvä mieli ja kivat ajatukset maksavat itsensä monin verroin takaisin.
Enkä tarkoita että positiivisuus tulis aina luonnostaan ja helposti, mutta on hyvä tiedostaa, että niiden eteen voi itsekin tehdä työtä ja näin saada itselleen paremman mielen!
Ja hei, huomenna on jo perjantai!
Eilinen oli sellainen päivä, että lasi tuntui olevan vallan rikki
Mutta tänään minäkin päätän, että tämä päivä on hyvä! Vaikka väkisin, prkl!
Onnistuiko?!
Joo, kaikilla on hunoja päiviä myös. Mulla oli tänään sellainen, että tiedostin itse, että voin joko a) maata lattialla, huuta ja porata. Itkeä vääryyttä ja velloa siinä.
Tai b) Todeta, että tää meni nyt näin. Tehdä ratkaisut, joista saa tilanteeseen mahdollisimman hyvän hyödyn ja puskea eteenpäin sen avulla.
Valitsin been, ja ihmeesti se päivä vaan meni. Olen jopa nauranut vedet silmissä!
Kyllä nyt jo uskaltaa sanoa, että tämä oli hyvä päivä. Oikein hyvä, itseasiassa. Alkaisiko jokavuotinen kevätväsymys väistymään pikkuhiljaa… Taidan laittaa tämän postauksen kirjanmerkkeihin ja psyykata itseni tällä joka aamu positiivisiin tunnelmiin
Teet sellaisen psyykkausseinän keittiöön! Laitat mun kuvan (lähetän sellaisen Justiinan kaulin kädessä) ja alle tekstin “hymyile perkl!”
Kiva kuulla, että päivä oli hyvä! Näitä lisää!!!
HAHAHAHAHAA! Postia odotellessa
Olipas taas niin kiva ja osuva kirjoitus.
Tietysti välillä on niitä huonompiakin päiviä, mutta perusilme on positiivinen. Kyllä on niin totta, että paremmin jaksaa. 
Mä kuulun kyllä ehdottomasti tuohon “lasi on vielä puoliksi täynnä”-ryhmään. Olen usein kuullut olevani juurikin tuo yltiöpositiivinen.
Tästäkin huolimatta olen huomannut, että tiettyjen ihmisten seurassa on tullut tavaksi sanoa, että vasta on keskiviikko, vaikka tuntuukin, että on jo keskiviikko. Ja ne ihmiset ovat yleensä niitä negaihmisiä…
Mutta ihanaa, keväistä torstaita!
Joo, hei mä olen huomannut saman! Ihme juttu. Kai se fiilis vähän tarttuu, pitää yrittää kuulua joukoon tai jotain..
Mutta yleisesti mä pidän kyllä oman mielen vaikka väkisin positiivisena. Kun kaadun, nousen ylös jne. Ei tätä elämää jaksais, jos aina jäis vaan maahan makaamaan.
Ja, mä tykkään tsemppaavista ihmisistä! Sellaisista, jotka ei voivottele mun huolia mun kanssa, vaan tsemppaavat eteenpäin. Siinä mennään ehkä sitten jo sympatian ja empatian eroihin…
Positiivista loppuviikkoa!
No juu, olen opetellut positiiviseksi. Olen muissakin yhteyksissä todennut, että nämä “onni on omissa käsissä”, “asenne ratkaisee” ym. positiivisuusmantrat ovat ihan totta, mutta jos joku olisi 15-20 vuotta sitten näin minua neuvonut, niin olisin varmaan tinttassut.. Aikuisena kun asioihin voi vaikuttaa! Elämä opettaa, niinhän se on..
Ympärilläni on vieläkin paljon negatiivisia ihmisiä, minkä vuoksi tuntuu joskus siltä, kuin omaa onnellisuuttaan ja positiivisuuttaan täytyisi jotenkin himmailla. Heistä kun positiivisuus on jotenkin teeskentelyä ja ärsyttävää, vaikka en todellakaan introverttina ole mikään ilopilleri positiivisuuspulputtaja ja “ihanaa ihanaa” -tyyppi. Olet niin oikeassa siinä, että negatiiviset ihmiset myrkyttävät koko ilman läsnäolollaan. Tuntuu että on jotenkin vaikea hengittää. Mutta siis summa summarum – olen niin iloinen että löysin toisenlaisen tavan suhtautua elämään näin aikuisena ja olen saanut ihanan perheen, kaiken olennaisen. Ja täällä blogimaailmassa saa olla niin onnellinen kuin haluaa ja löytää samanhenkisiä, eikä tarvitse himmailla sitä, että nauttii kauniista asioista ja onnellisuudestaan!
Ihanaa loppuviikkoa Emilia!
Joo hei, olen mäkin tätä ihan opetellut, ei se luonnostaan kumpua mistään! Mutta työn tuloksesta pääsee itse nauttimaan, ja se on tärkeintä!
Ja tosta myrkyttämisestä olen kans ihan samaa mieltä.
Ja blogeista!!! Mä kuule luulin olevani aikanaan vähän outo. Tykkäsin kukkasista ja iloisista jutuista, ja silloisen ystäväpiirini keskellä olin kummajainen! Nykyisin on ihana tietää, että meitä hengenheimolaisia on maa täynnä. Ihani naisia, joilla on samat intressit ja elämänarvot!
Tämä teksti olis niin voinut olla mun kirjoittama!
Mulla on toki huonoja päiviä niinkuin kaikilla, mutta pääsääntöisesti mä ajattelen aina, että tänään on hyvä päivä! Ja mulla on nimenomaan toi asenne, että hei jee, jo keskiviikko! 
En usko kohtaloon, enkä alistu siihen. Ihmisen elämä on sitä miksi sen itse rakentaa ja omalla asenteella voi vaikuttaa niin paljon! En siedä negatiivisia tai pessimistisiä ihmisiä ja olen täysin tietoisesti karsinut sellaiset pois elämästäni. En pidä siitä ajatusmaailmasta ja huonosta energiasta, joita sellaiset ihmiset ovat täynnä.
Sitä niittää, mitä kylvää. Näin on! Jos ajattelet jatkuvasti negatiivisesti, et varmasti ikinä saa mitään hyvää kohdallesi. Sen sijaan jos positiivista energiaa on muille jakaa, se tulee sulle takaisin ihan varmasti tuplaten! Ajattelen aina, että mikä vain on mahdollista jos sitä oikein haluaa. Ne on vain laitettava tapahtumaan.
Hyvää ja energistä päivää sulle <3
Aamen!
Just näin! Ja tosiaan, ei aina voi olla se paras päivä, kaikilla on mutkia matkassa ja kuoppia tiellä. Mutta oman asenteensa kanssa voi pelata tasoittajaa!
Ihanaa positiivista loppuviikkoa sinne! Hymyssä suin ja auringosta nauttien!
Todellakin lasi on puoliksi täynnä, ellei yli vuoda!
En toki voi sanoa, että jokainen päivä olisi ihana ja aurinkoinen, mutta kyllä asenteella on niiiiin suuri merkitys. Joskus oikein havahtuu siihen, että aamu mennyt kiireessä ja sitten kaikki alkaa kasaantumaan huonolla menestyksellä. Ja tajuaa, että omalla ärtymyksellähän sitä sössii asioita. Töiden suhteen ajattelen olevani kyllä erityisen onnekas, kun menee töihin ja asukas juoksee halaamaan, ei päivä voi olla kun ihana ja unohtuu ne huonotkin aamut. 
Ihanaa tätä päivää! 
Ihana aina kuulla ihmistä, joka nauttii työstään, ja saa siitä puhdasta iloa!
Ja just tätä mäkin tarkoitan. Että havahtuu huomaamaan oman toimintansa, ja jos suunta on väärä korjaa kurssia tietoisesti. Pääsee paljon pidemmälle ja on mukavampi matkustaa!
Iloa ja energiaa sinne myös!
Minun lasi on kyllä melkolailla aina puoliksi täynnä. En osaa sanoa, onko näin ollut aina, mutta nykyisin kyllä huomaan usein pohtivani asioiden positiivisia puolia, jolloin negatiiviset puolet jäävät hyvien pointtien varjoon. Askel on keveämpi ja seuraava pettymys (joita elämässä väkisinkin tietysti vastaan tulee) liikauttaa vähän, muttei radikaalisti. Katse kääntyy aika nopeasti eteenpäin.
Kerran minulle sanottiin, että “eihän sitä voi painaa villasella vanhoja asioita ja omia tekemiään virheitä vaan niitä pitää muistella, jotta oppii”. No, totuuden siemen varmasti tuossakin, mutta juuri minulle elämä on kivempaa ja kevyempää, jos käsittelen huonot jutut ja jatkan eteenpäin, enkä juuri palaa niihin. Toki tämäkin on vaikeampaa tosi isojen, vaikeiden asioiden kanssa, mutta silti. Koska elämä.
Ihana kirjoitus.
Niinpä, pettymyksiä tulee aina, mutta niihin voi suhtautua monella tapaa!
Mä en kans oikein jaksa palata vanhoihin huonoihin juttuihin. Ne oli ja ne meni. Opin ehkä jotain, mutta vellomaan ja vatvomaan en tahdo jäädä. Se söisi vaan mun omaa energiaani, jota käytän mielummin tulevan suunnitteluun ja hymyilemiseen!
Tuo on niin totta, mitä kirjoitit. Itse olen viime aikoina pohdiskellut saman tyylisiä juttuja. Ja nyt näyttää siltä, että ikuisesta pessimististä on kuoriutumassa aika positiivinen ja lasikin on puoliksi täynnä.
On päiviä, jolloin otan kynän käteen ja kirjaan ylös asioista, jotka ovat hyvin, mikä on ilahduttanut jne. Ja yllättäen niitä positiivisia asioita alkaa tapahtumaan vieläkin enemmän, kun vaan antaa käydä niin. Aika moni asia on omasta asenteesta kiinni.
Pidän blogistasi tosi paljon, jo muutaman vuoden seuranneena.
http://pikku-bambin.blogspot.fi/
Ihana!
Ja juuri näin! Omaa luonnettaan, ja tapaansa suhtautua asioihin, voi ihan tietoisesti muuttaa! Asenne siis ratkaisee!
Kiva kuulla, että joku on jaksanut keikkua matkassa jo näin pitkään! Kiitos siitä!
Hei,
viisaita sanoja ja kauniita kuvia!
Mistä olet löytänyt säihkyvän hameesi?
E
Kiitos!
Hamonen on Culturen, ja ostettu Ruotsista, mutta samankaltaisia katsoin olevan myös aika paljon ihan Nellyn valikoimissa!
Siis aivan loistava kirjoitus!
Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä, lähinnä sairasteluja, jotka eivät tunnu loppuvan.
Moni sanoo, että hienoa kun jaksan olla positiivinen kaikesta huolimatta: ja tottahan se on, tiedän monen musertuvan paljon helpommalla ja itse löydän hyvät puolet sieltä vaikeistakin hetkistä.
Mutta joskus mä sorrun siihen pessimistin ajattelutapaan: ihan sen vuoksi, että mulle on tosi monesti tullut niitä vastoinkäymisiä, vaikka olen toivonut tilanteen parantuvan. Ajattelen tosiaan, että pessimisti ei pety ja ehkä näin mulla ei tule enää niitä suuria pudotuksia. Mutta sinäpä sanoit sen totuuden, joka kai kääntää minunkin ajattelun suuntaa taas: “Sanotaan, että pessimisti ei pety koskaan. Pötyä! Pessimistihan elää jatkuvassa pettymyksen kuopassa. Pettyy oikeastaan jo valmiiksi – ilman varsinaista syytä! Optimistikin toki pettyy, mutta saa varmasti nopeammin hymyn takaisin huulilleen!”
Kiitos, tämä oli taas iso herätys minulle ja tosi iso apu tässä meneilläänkin olevassa hankalassa tilanteessa. Elämässä mennään niillä korteilla mitä saadaan ja niillä vaan on pärjättävä. Hyvä asenne kuitenkin auttaa jaksamaan. Kiitos ihanasta kirjoituksesta!
No hyvä!
Koska mä uskon, että sä olet vahva ja olet jaksanut hyvin, vaikka on ollut kuoppia tiellä. Ja sen kun muistat, muistat myös, että sitä selviää ihmeesti vaikeistakin asioista!
Anna aikaa hymylle, ei sille negistelylle! Saat paljon parempan laadun elämään ja hymyn huulille!
Tsemppiä!
You know me
No juu, siinä kans yks oikein pessari!
Mut et säkään oo siitä pahimmasta päästä, et kuule ihan kehityskelpoinen yksilö! Otahan nyt uusi asenne työnalle!
Ihana nähdä!!!!!
Mä olen sun kanssa niin samaa mieltä! Ite uskon täysin vetovoiman lakiin ja siihen, että elämä kyllä kantaa. Pyrin elämässä olemaan positiivinen, mutta mullakin on välillä niitä huonoja päiviä, mutta uskon huonojen päivien ja tunteiden olevan täysin inhimillisiä ja ilman niitä ei tämä olisi elämää.
Just näin! Kukaan voi olla 24/7 kuin naantalin aurinko. Elämässä on murheita ja suruja, ja nekin täytyy kokea ja käsitellä!
Mutta muuten se positiivisuus on kyllä paljon mukavampaa!
Niin samaa mieltä, suosittelen lukemaan Rhonda Byrnen kirjoja, mm. salaisuus, taikavoima ja voima, niistä avautuu täysin uudenlainen näkökulma elämään ♥
Mulla on yks ihana ystävä, joka on myös käynyt asian kanssa mielestäni ihan mielettömän duunin.
Hän suositteli näitä kirjoja mulle viime syksynä, ja ne onkin mun lukulistalla “heti kun on aikaa” -osastossa!
Olipa hyvä postaus! Antoi itsellekkin ajattelemisen aihetta, että jospa alkaisi etsiä päivästä niitä pieniä iloja ja nauttiisi enemmän niistä kuin että käyttäisi aikaa turhaan voivotteluun, jolla ne asiat ei kummiskaan selviä.
Kuvan aurinkoinen suloinen tytön tyllerösi piristi kyllä tätä pessimistin sadepäivää kummasti;)
Hih, kiva tuo irvistyshymy!
Mutta, juuri näin! Listaat vaikka joka päivä pari hyvää juttua ja huomaat, että voisit listata niitä vaikka kymmenen!
Elämä on ihan kiva, kun jaksaa nähdä ne hyvät puolet!
Myönnän, että mulla on vähän taipumusta tohon negistelyyn, oman pääni sisällä tosin vain, eli en kylvä sitä ympäristööni. Syystä että muiden negistely harmittaa… Mutta, oon tehnyt jo jonkun aikaa ja teen edelleen ihan tietoisesti ajatustyötä sen kanssa, että ajattelisin positiivisemman kautta. Vakavammat sairaudet ym. on toki eri juttu, mutta just näihin arjen pieniin ja vähän isompiinkin harmituksen aiheisiin omlla ajattelulla on iso vaikutus! Etenkin kun yövalvomisten jälkeen helposti jäisi niihin harmituksiin vellomaan…
Just näin! ei se ole mullakaan sieltä sisältä automaattisesti kummunnut, mutta kyllä se kaikki työ on ollut kannattavaa! Ja palkanhan saa ihan itse!
Vakavat sairaudet, ja muut kriisit ravistelee jokaisen elämää jollakin tasolla, ja ne on kriisej ajust siksi että niiden kuuluukin ravistella. Mutta on vissiin myös tutkittu, että esim. paraneminen joskus voi olla paljon kiinni positiivisesta elämänasenteesta ja elämänhalusta. Eli jossain määrin tämä ajattelutapa kantaa hedelmää niinä vaikeinakin aikoina!
Tsemppiä uuden oppimiseen!
Optimisti ilmottautuu!
En ole koskaan ymmärtänyt negailua ja pessimismiä. Enkä varsinkaan ihmisiä, jotka eivät usko kehitykseen.
Viisaita sanoja, Emilia! Tuo on niiiiin totta.
Positiivisuudella pötkii pitkälle ja asioista löytyy aina hyviäkin puolia. Sen kun muistaa, niin elämä on niin paljon aurinkoisempaa.
Ihana sinä! Niiin oikeaan saumaan tuli tämä kyllä! Inhoan negistelyä ylikaiken, ja koenkin olevani positiivinen melkeinpä aina. Nyt kuitenkin pojat viikon kuumeessa eikä flunssa näytä helpottuvan.. Aurinko paistaa ulkona ja me kökitään sisällä.. Mutta! En anna sen lannistaa, kyllä mekin vielä päästään keväästä nauttimaan! Ja nyt kun pikkumiehillä voimat veks ja uni maistuu niin voin käyttää ruhtinaalisen vapaa-aikani vaikka pihasuunnitelmaa tehden
ihanaa viikonloppua Emilia! Toivottavasti pian saadaan nähdä kuvia uudesta kevättukasta 