Sanotaan, että sininen on järjen väri. Sen pitäisi huokua luottamusta, rehellisyyttä, rauhaa ja järjestystä. Tumman laivastonsinisen pitäisi olla jopa auktoriteettinen, onhan se useiden uniformujenkin väri. Tiedä näistä, mutta mulle sininen on ollut jo vuosia sellainen turvaväri. Samaan tapaan, kuin aika monelle on musta. Sehän mätsää kaiken kanssa, ja toimii vuodesta toiseen.

Löysin Hesarin sivuilta hauskan värioppaan, ja täytyy sanoa, että vaikka tämä sinisen merkitys on aika tuttu jo, en esimerkiksi tiennyt että paljon suosimani beige, on ystävällinen ja helposti lähestyttävä! Oikeastaan en ole koskaan miettnyt värien merkitystä sen suuremmin. Mä en muuten edes tiedä, mikä mä olen vuodenajaltani, tai mitkä värit mulle sopii. Jotenkin pelkään, että jos joku pukeutumisneuvoja joskus ottais mut käsittelyynsä, menisi koko vaatekaappi uusiksi! Siksi skippaan aina nämä jutut naistenlehdistäkin.

Itse ajattelen sinisen ja beigen liittoa lähinnä helpoksi ja käteväksi. Se on myös arkinen ja neutraali, sellainen, joka sopii äidille; Arkeen, ja lasten kanssa liikkumiseen. Ihan kuten tässä tänään. Samaan aikaan huomaan, että esimerkiksi juhlavaatteissa sininen ei ole koskaan ollut suosikkini, enkä todellakaan edes tiedä miksi.

Musta olis kiva kuulla, miten te päädytte väreihin, joihin pukeudutte. Onko se vain fiilis, ja kenties vuodenaika ja trendit, vai onko takana tarkempi analyysi? Ja, mikäli joukossamme on joku enemmän aiheeseen perehtynyt, niin nyt saisi valistaa myös meitä muita, tai antaa yleistä analyysia suomalaistn värienkäytöstä! Ja toki mua ja sinistäkin saa analysoida, mutta mitään muutosta en lupaa! 🙂

Toisaalta olis tosi hieno kuulla, jos joku kokee esimerkiksi keltaisen, oranssin tai pinkin turvavärikseen! Nämä kun on niitä sävyjä, joilla itse korkeintaan asusteissa ja pieninä hippuina piristän vaatetustani.

Jees, mutta tässä tavisasussa tosi tavispäivää eletään. Viikon taukoilun jälkeen tänään alkaa harrastukset ja muu viikko-ohjema pyöriä taas normaalisti. Ja, jos ihan totta puhutaan, mä kaipaan jo sitä tavallista arkea ja kellottamista!

Seuraavaksi vuorossa tiskikoneen tyhjennys, ja kasa silitettävää.
Kivaa ja värikästä arkipäivää myös teille!

housut|Please
takki|H&M
neule|Mads Nørgaard
huivi|Becksöndergaard|saatu
kengät|Converse
rillit|Lexington|saatu/Instrumentarium
laukku|Longchamp

Aamupäivällä jo teille kerroinkin, että meillä on uusi tulostin, jonka saimme blogin kautta Canonilta. Kyseessä on Canon Pixma MG3550 mustesuihkutulostin/monitoimilaite, joka tuli kieltämättä tarpeeseen, koska meillä ei tällä hetkellä ollut minkäänlaista tulostinta.
Paitsi, että tulostinta tarvitaan ihan “oikeidenkin juttujen” tulostamiseen, mun sormet on jo pitkään syhynneet tulostamaan kaikkea kivaa, niin valokuvista voimalauseisiin. Tämä Canon Pixma on edullinen kotikäyttöön tarkoitettu malli, ja ainakin musta tuntuu, että juuri sopiva meidän tarpeisiin. Ulos saa työjuttuja ja lippulappusia, mutta tehoa riittää hupiinkin. Bonuksena jälleen ihana Canonin valkoinen väri, joka istuu sisustukseen ja antaa pienen pölyn anteeksi, sekä langattomuus. Kone nimittäin toimii Wi-Fi -liitännällä, ja helpottaa näin esimerkiksi säilytystä ja siivoamista.
Laitoinkin tänään Instagramiin kuvan, jossa tulostelin hauskoja pääsiäisetikettejä, joilla ajattelin koristella kuppikakkuja ja muuta juhlakattausta. Sellaista lasten mieleen, ja sopivan iloista. Ajattelin laittaa nämä nyt tänne blogiinkin, jos joku muukin haluaa kopioida samaiset labelit.

Yläpuolella valmiita arkkeja, ja alapuolelta avautuu yksittäisiä kuvia pikkuisen suurempana.

Näitähän voi tietty jokainen suunnitella itsekin, nämä nyt oli tälläiset pikaväsäykset. Myös Canonilla on muuten oma Creative Park, josta löytyy kaikkea kivaa (ja moniulotteista!) tulosteltavaa esim. lapsille ja lahjaksi! Itse lupasin pojalle, että heti kun huone on siivottu, voidaan tulostella joitakin kivoja koristeita lastenhuoneen piristykseksi!

Loppu päivästä meneekin nyt mukavasti pylpyröitä leikellessä ja hammastikkuja liimaillessa. Paitsi, että menin lupaamaan ne sämpylät!!! 🙂

Leppoisaa iltaa teillekin!

Ps. Toiveena tietty, että näitä ei sitten kopioida omiin blogeihin, kuten ei muitakaan kuvia! 🙂

Pps. Tää WordPress ei nyt oikein suostu tähän kuvien asetteluun ja yhteistyöhön, mutta menkööt tämä postaus nyt näillä asetuksilla. Palataan seuraavassa sitten vanhaan linjaan…

Sateista ja harmaata. Eipä kovin piristävä tuo sää tänään. Mutta, ei anneta sen haitata menoa!
Tänään leikitään sisäleikkejä, askarrellaan pääsiäisjuttuja -ja melko varmasti myös leivotaan.

Klaara sai viikonloppuna mummulasta mun vanhat nukenvaunut, ja nyt on sitten kärrytelty uuden nuken kanssa oikein kunnolla. Vähän on kärrypelit huonossa kunnossa, ja jotain niiden elvyttämiseksi kai pitäisi keksiä. Tekisi mieli vaihtaa tekstiiliosat vallan. Hakea vaikka Ikeasta edullista pellavaa. No, katsotaan jaksanko vaivautua…

Niilolle tulostin tekemistä Pinterestistä. Kaikenlaista pääsiäisjuttua pinnasin tuonne DIY-kansiooni. Kiitos Canonin, meillä on nykyään mahtava väritulostin, jolla saadaan tehtyä vaikka mitä kivaa. Laitan teillekin joitakin kivoja tulostusjuttuja tässä vielä ennen pääsiäistä!

Mutta näistä lapsellisista kuvioista aasinsillan kautta Lapsimessuihin!
Meandin lipuilla messuille lähtee nimimerkki Ärrä, sekä Sanna T. Laitan molemmille meiliä tulemaan!

Kivaa viikon alkua teille kaikille!!!

Vähän sellainen totutteluviikonloppu.
Nyt koko pää tuntuu istuvan paremmin, kun pesin suoristukset pois, ja annoin hiusten taipua omaan malliinsa. Tosin, nyt huomaan, että otsis saa kyllä kasvaa ihan rauhassa hetken aikaa. Suoristus veti sitä luotisuoraan ja alemmaksi, mutta oma hius nousee luonnollisesti tyvestä mieluummin hieman koholle, ja se tietenkin nappaa pituutta pois. Pehmeämpi malli on ehkä muutenkin enemmän se mun juttu, kuin täysin suora. Minä kun en ole mikään hiusten laittaja. Mitä helpompi sen parempi, ja mitä vähemmän muotoilutuotteita ja työkaluja, se paremmin viihdyn
Väri pidettiin hiuksissa entisellään, eli paria eri vaaleaa, ja hiukan tummempaa raitaa, iloisesti sekaisin. Mätsää näin Rapunzel of Sweden klipsipidennyksiini.

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen otsisratkaisuuni, ja pohdinkin lähinnä, että miksi en leikkauttanut sitä jo aiemmin! Tai no, se rasvoittuva iho….

Viikonloppu on nyt serkuteltu (ja herkuteltu), sisko on palannut pesueensa kanssa kotiin, ja mieli vaeltaa uuteen viikkoon.  Sunnuntait on mulle yleensä sellainen puhtaaseen pöytään valmistautuminen. Koitan siivoilla paikat kuntoon ja laittaa illalla kodin nätiksi. Näin maanantaiaamu on miellyttävä, ja utteen viikkoon on ilo herätä.
Viikko sitten sunnuntaina tämä kaikki jäi oksutaudin varjoon, mutta nyt koitan ottaa takaisin menetetyn. Oikeesti, tuntuu, etten vieläkää ole ihan täysin toipunut! Salille ei todellakaan ole vielä ollut asiaa. Hikoilen ja väsyn muutenkin, ja lähestulkoon ei mistään. No, saatiin juuri isiltä viestiä, että tauti taitaa iskeä sinnekin. Toivottavasti ei, tämä riittäisi mun mielestä jo…

Summa summarum: Takana on mukava viikonloppu, ja uutta viikkoa kohti mennään hyvissä fiiliksissä. Ja otsiksessa!!! Seuraavaksi taidan tehdä pannaritaikinan ja heittää pyjaman päälleni. Lapset ajoissa nukkumaan, ja sitten kommentteihinne vastailemaan! Niin, ja eilinen Midsomerin murhat, se pitää myös nautiskella sunnuntai-illan ratoksi!

Leppoisaa viikon viimeisen iltaa teillekin!

Niin ja hei, mikäli et ole vielä antanut ääntäsi blogilleni Indiedays blog awards -äänestyksessä, tee se nyt! Tulen jokaisesta äänestä ihan hurjan iloiseksi! Blogini on ehdolla fotogeneettisin -kategoriassa, ja äänestämään pääset tästä.

Ajattelin huikkailla teillekin sunnuntain ratoksi kivan askarteluvinkin.
Tämä pyörikin jo eilen ihan kivasti Instan puolella, mutta laitetaan nyt tännekin.

Eli, yksinkertaiset ja simppelit pääsiäismunat, jotka koristelin Tine K:n lotus-kuviolla:

Ostin ihan sellaisia riemunkirjavia pahvimunia, joita on tarjolla nyt melkein joka kaupassa. Pintaan sivelin pari kerrosta valkoista puolihimeää kalustemaalia (Helmi), kun sitä nyt sattui olemaan käsillä. Toki muutkin maalit varmasti sopivat hyvin tähän.
Leikkasin Tine K homen lautasliinasta lotus -kuvion ja sivelin sen kuivuneen munan pintaan käyttämällä vedellä laimennettua Eri keeperiä.

Niistä tuli kyllä oikein kivat! Tai itse ainakin pidän, ja nyt mulla on sitten pääsiäiskoristeita , jotka miellyttää silmää!

Mutta nyt ei muuta. Toivottelen leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Muistakaahan myös tuo Lapsimessujen lippuarvonta. Vielä ehtii!

Aurinkoista lauantaiaamupäivää!
Meillä on edessä kiva viikonloppu, kun siskoni tuli lasten kanssa mummulaan, ja saamme siis viettää serkku-/siskoaikaa oikein kunnolla. Mun kello soittikin aamulla jo puoli kuusi, kun nousin tekemään pullataikinaa, ja pyörittelemään “nutturoita”.

Mutta teille, hyvät ystävät, mulla olis laittaa viikonlopun pika-arvontaan lippuja Lapsimessuille.
Kaksi kahden lipun settiä lähtee maanantaina postin matkaan, eli sovitaanko, että osallistumisaikaa olis vaikka sunnuntaille puolille öin!
Huikkaa kommenttiboksiin, mikäli liput kiinnostavat!

Kaikki neljä lippua arvontaan lahjoitti me&i.

Niin, ja jos nutturapullien kieputtaminen jäi väliin, niin ohjehan löytyy kauniit korvapuustit -postauksesta.

Hellouuu!!!

On sitä otsista jahkattu ja jahkattu. Milloin on ollut ongelmana rasvoittuva iho, milloin mikäkin pikaperääntyminen, mutta nyt se on siinä!
Ehkä siitä tuli nyt inan liian lyhyt, mutta onneksi asia korjaantuu parissa viikossa. Otsiksessa, jos missä, tuon hiusten kasvun kyllä huomaa!
Ihan omalta se kuitenkin tuntuu, otsis kun on keikkunut aikoinaan aika ahkerastikin mun kulmakarvojen päällä. Mun viimeisin otsisinspiraatio postaus on luettavissa täältä. Mun oma hius on aika taipuisa, joten noissa kuvissa on enemmän sitä, miten mun hiukseni luonnostaan asettuu, vaikka täytyy myöntää, että on se välistä ihana tunne, kun kampaaja on asetellut hiukset viimeistä karvaa myöden, ja olo on jotenkin niin siisti ja huoliteltu!

Tällä tukalla lähdin kuitenkin hoitelemaan työjuttuja, ja kivasti se tuuli päivän aikana tuiversikin otsiksen luonnollisesti hieman sivulle. Ihokin on muuten rauhoittunut, ja lopettanut ikuisen rasvan pukkaamisen, kun älysin siirtyä kuivan ja herkän ihon kosteusvoiteisiin. Mutta siitä olikin juttua sinuiksi ihosi kanssa -postauksessa, joten jätetään aihe nyt käsittelemättä.

Mut joo, sellainen muutos! Kyllä se piristi!
Tänään on muuten ihan pikkuisen aihetta juhlaankin, ja muutenkin ihan mahtava päivä! Mä olen täällä hymyillyt ja ottanut pari tanssiaskelta myös. 🙂

Ja huomenna sit jotain muuta, kuin farkkupaitaa! Mä lupaan! Heitän tän nimittäin seuraavaksi pyykkikoppaan, enkä tosiaan aio pyykätä hetkeen! 🙂

Kivaa perjantai-iltaa kaikille!

Halipusimoit!!!

Juu, se olis äidin hemmotteluhetki nro 2 jo tällä viikolla! Harmi, ettei ihan kaikki viikot voi olla tälläisiä!
Mutta nyt kuulkaas jännittää! Olen tehnyt päätöksen, että tällä kertaa saa kampaaja heilutella saksia vähän enemmänkin, kuin ottamalla sen ikuisen puoli senttiä latvoista!

Mä en suostunut kertomaan suunnitelmistani edes miehelleni, koska pelkään, että taas joku kääntää mun pään, ja perun koko jutun. Mutta aikuinen mies voi kuulkaas olla utelias! Tämä oli eilen ollut vähällä mennä kampaajani luo, ja maksaa mun käynnin ennäkköön kivana “lahjana”, jonka avulla olisi sitten voinut ohimennen kysäistä, että mitäs sille vaimon frisyyrille sitten tehdään!
No, onneksi ei sitten kuitenkaan mennyt. Sillä on joku ihme pinttymä nyt siitä, että leikkaan hiukseni lyhyiksi. Tiedä sitten onko enemmän toive vai pelko.  Myönnän kuitenkin, että olen pari kertaa mennyt kehaisemaan Claire Underwoodin lookkia, kun ollaan katseltu House of Cards -sarjaa Netflixiltä.

Jeps heps, mutta nyt mä meen!Laitoin päälleni turvavaatetuksen. Jos ei tunnista itseään muuten, niin ainakin sitten vaatteista.: )
Ja, tässä muuten tää instakuvissa vilahtanut Zaran uusi trenssi. Kovasti olen siinä viihtynyt!

Se on perjantai! Nautitaan!!!!

Muistatteko kun ostin joulun jälkeen itselleni farkkupaidan ja punaiset pöksyt? No, ne nähtiin silloin molemmat objektiivileikki -postauksessa. Pöksyt ovat nyt jääneet odottamaan lämpimämpiä kelejä, koska niiden lahje on mulle niin lyhyt, että niitä voi käyttää joko korkeavartisen kengän kanssa, tai sitten baltsujen kaverina. Farkkupaita sitä vastoin osoittautui ihan mahtavaksi hankinnaksi! Tästä on tullut mulle sellainen pelastuspaita; tarttuu aina käteen kun en keksi muutakaan. Ja, tätä muuten tapahtuu ihan hiton usein!

Tähän aikaan vuodesta mun pukeutuminen on kaikista hankalinta. Kun haluaisi jo käyttää tennareita, mutta 99,9% housuistani on liian lyhyitä. Siispä kieputaan ihan parien farkkujen ja yksien housujen varassa.
Ja tiedättekö, mulle on jäänyt jostain sellainen kasarikammo, että farkkupaitaa ei voi yhdistää farkkuihin!
Mutta voihan!
Tai ainakin tää musta toimi tosi hyvin. Ehkä se vaan oli eri juttu silloin muinoin, kun farkut ja paita oli hyvin samaa sävyä, ja ainoa, mikä erotti kaksi pussittavaa vaatekappaletta toisistaan, oli korkealle kiristetty vyö. Niin, ja sekin jäi usein farkku- tai nahkatakin alle piiloon. (*puistatus*)

Nyt mä olen sitten farkkutyttö melkein päästä varpaisiin, ja tuntuukin sitten mukavalta! Ehdottomasti tämän kevään luottoasu! Ja toimii muuten uuden trenssin kanssa ihan sairaan hyvin!

Tää oli tällänen positiivarin päivänasu -postaus. Kun ei mulla oikeestaan ollut muuta. Lyö muuten tänään vähän tyhjää, mutta ihmekös tuo, reilun neljän tunnin yöunilla. Tänään aikaisin pahnoille!
Vastailen illalla noihin edellisen kommentteihin, kunhan saan kaksi kättäni vain vapaaksi! 🙂

En tiedä teistä, mutta itse olen huomannut omalla asenteella olevan suuri merkitys siihen, miten päivät sujuvat. Otetaan esimerkiksi eilinen, jolloin päätin jo aamulla, että hei, tästä tulee hyvä päivä!
Niinhän siitä tulikin. Ei ehkä yhtään sen kummallisempi, kuin mikään muukaan päivä, mutta huomasin itsekin tarttuvani tähän oljenkorteen useammin kuin kerran. Kun joku asia meni poskelleen, oksua oli taas siivottavana ja pyykkikone temppuili, totesin itselleni, että nää on nyt näitä. En jaksa kuitenkaan murista, kun mulla on tänään tää hyvä päivä. Ja kuulkaas, kyllä sitä sitten illalla päivää ynnäillessään huomaa, että sillä omalla ajattelutavalla on aika iso merkitys!

Mä olen aina viihtynyt positiivisten ihmisten läheisyydessä. Esimerkiksi työyhteisössä yltiöpositiivareita monesti karsastetaan, energisyys koetaan ärsyttävä tai jotenkin teennäisenä. Mutta mä tykkään! Jos joku puhkuu energiaa ja positiivisuutta, valitsen paljon mielummin sen, kuin kuuntelen kahdeksan tuntia valitusta siitä, miten kaikki on pepusta ja huonosti. Ihan totta, negatiivisuus syö lopulta ihmisiä siitä ympäriltä. Kukaan ei jaksa sellaista negatiivistä pilveä yläpuolellaan jatkuvasti. Entä jos sen sijaan, että marisisi “vasta keskiviikko…”, toteaisikin, että “hei jee, jo keskiviikko!”.

Mutta, jaksaako sitä sitten aina olla positiivinen? En mä ainakaan jaksa. On niitä päiviä, kun hokee itselleen, että tämä ei kyllä niin ole mun päiväni, ja tää on just tätä mun tuuria. Jos jo valmiiksi ajattelee, että mätkythän se verottaja mulle nyt lähetti, kun tää päivä on muutenkin ihan hanurista, niin johan se mätkykirjekin ketuttaa kahta kauheammin. OK, ei se koskaan kivalta varmasti tunnu, mutta asioita voi katsoa niin monelta kantilta. Jäädä piehtaroimaan siihen epäonneen ja negatiiviseen ajatteluun, tai katsoa eteenpäin ja todeta, että tästäkin selviää.

Ja, mä muuten uskon siihen että ihminen selviää melkein kaikesta. Ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä, ja kaikella on tarkoituksensa. Ai miksi uskon? Elämä on opettanut!
Uskon myös siihen, että ihminen voi omalla ajattelullaan, ja myönteisellä suhtautumisella, vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Esimerkiksi työhaastatteluun ei kannata mennä asenteella “ihan turhaa, en mä tätä paikkaa kuitenkaan saa”. Sitä vastoin kannattaa kokeilla taktiikkaa “mä niin saan tän duunin! Mä olen hyvä, ja kyllä ne sen siellä huomaa”. Sama pätee pienemmässä mittasuhteessa esimerkiksi flunssan torjuntaan. Ihminen on psykofyysinen paketti!

Sanotaan, että pessimisti ei pety koskaan. Pötyä! Pessimistihan elää jatkuvassa pettymyksen kuopassa. Pettyy oikeastaan jo valmiiksi – ilman varsinaista syytä! Optimistikin toki pettyy, mutta saa varmasti nopeammin hymyn takaisin huulilleen!

Ei mulla oikeestaan muuta. Tuli vaan mieleen.
Entä te? Onko lasit puoliksi tyhjiä, vai puoliksi täynnä? Vai jotain siitä välistä, hiukan päivästä riippuen?

Positiivista tätä päivää!

Kuvat tämän viikon Instagram satoa…