Lauantain pikaruoka, eli täällä syödään jälleen pitsaa! Ollaan siis ihan vain kotona, ja vietetään vapaapäivää.

irti kaavoista -postauksen aikaan ainakin instan puolella kyseltiin ohjetta lemppariini, eli pizza prosciuttoon. Tuossa postauksessahan näkyy tuollaisia pikkupitsoja, tai paremminkin pitsaleipäsiä, mutta samaan tyyliin syntyy ihan oikea, ohutpohjainen ja iso, pitsakin.

Pohja syntyy näppituntumalla durumjauhoista. Vettä, hiivaa, suolaa, oliviiöljyä ja jauhoja. Jos pitsanhimon onnistuu ennustamaan, saa parhaan ja rapeimman pohjan kylmäkohottamalla taikinan, mutta mulle itselleni pitsa on yleensä sellainen pikaruoka, että pohjan kanssa on melkeinpä kiire.

Kaulitun taikinan päälle tomaattipyreetä, tai paseerattua tomaattia. Ensimmäisen voi notkistaa vaikka oliiviöljyllä ja lisätä hiukan mausteita joukkoon. Tuore basilika sopii aina pitsan makuun.

Päälle mozzarellaa, ja kirsikkatomaatin puolikkaita, ja sitten vain uuniin. Itse käytän sitä kiertoilmasetusta, joka kuumentaa alhaaltaa päin (vipperäkuvake, ja sen alla musta viiva :)). Vähintään 225˚c.
Kun juusto on sulanut ja saanut kaunista väriä, nappaan pitsan pois uunista ja levittelen kinkut pitsan päälle. Viimeisenä kourallinen kivettömiä kalamata-oliiveja (en oikeastaan syö juuri muita oliiveja) ja sitten lätty vielä hetkeksi uuniin. Kinkkua ei ole tarkoitus enää paistaa, vaan lämmittää ihan minuutti pari, niin että se vaipuu kivasti sulan juuston sekaan.

Pitsa ulos uunista, ja päälle iso kasa rucolaa. Muuta se ei sitten tarvitsekaan, kuin nälkäisen syöjän!

Lapsille menee meillä versio ilman rucolaa ja oliivia. Tällä kertaa laitoin vielä kinkutkin samaan aikaan juuston kanssa, ja oli kuulemma maailman parasta pitsaa.

Seuraavaksi vuorossa keittiön raivaus, ja sitten ajattelin kysellä, josko joku noista jaksaisi lähteä kanssani jätskille!

Ihanaa lauantaita kaikille, ja
SUURET ONNITTELUT KAIKILLE VALMISTUNEILLE,
sekä koulutiensä päättäville.
Ihanaa kesälomaa jokaiselle sellaisen aloittavalle!