Myönnän, en ole koskaan ollut kovinkaan suuri jalkapallofani. Perjantaina lupasin katsoa miehen kanssa peliä, mutta jaksoin hädin tuskin minuutin, ehkä puolet. On kuitenkin olemassa jalkapalloa, jonka parissa vietän kesäsunnuntait oikein mielelläni, eläydyn ja kannustan. Parasta mahdollista jalkapalloa!
Näissä tunnelmissa tänään. Vatsa on täytetty pitsalla ja olo on ihan veltto. Vaan eipä kai sen sunnuntai-iltana paljon muuta tarvitse ollakaan!
Leppoisaa olemista teillekin!
Tiedätkö mitä? Ennen en minäkään jaksanut katsoa jalkapalloa, en yhtään! (Jääkiekkoa kyllä.) Sitten kun pian 11-vuotias poikani aikoinaan aloitti jalkapallon pelaamisen, pääsin siinä kentän laidalla ikään kuin itsekin kasvamaan “jalkapallofanina”. Vuosi vuodelta juniori siirtyi yhä suuremmalle kentälle pelaamaan, treenit, pelit ja turnaukset alkoivat täyttää kesiä, äitinä sain yhä jännittää ja tsempata katsomossa. Eräänä kesänä sitten huomasin seuraavani tv:stä futiksen MM-kisoja yhdessä tuon poikani kanssa, eikä kyllästyttänyt yhtään! Tänä keväänä pääsin jopa livenä seuraamaan Barcelonassa Barcan peliä. Varo vaan, pian olet sinäkin nukahtamatta tv-ruudun ääressä 😉
Hih, näinhän siinä voi helposti käydä! Itse asiassa jo löysin itseni tuijottamassa pojan kanssa jalkapalloa, mutta e tiedä oliko siihen syy vielä ehkä enemmän niissä poppareissa, kuin itse pelissä! 🙂
No, aika näyttää, miten mamma lajista innostuu! 🙂
Moi. Mä näinkin sut siellä kentän reunalla. Mun vanhin poika pelas tein pojan joukkuetta vastaan vikaks.
Mä oon miettinytkin että taidat asua naapuri kunnassa kun näyttää maisemat tutulta..
Juu siellähän sitä oltiin! 🙂 Olikin vähän isompia poikia vastassa, mutta oikein kiva peli! 🙂
Maailma on pieni! 🙂
Täällä parhaillaan telkkari huudattaa palloa ja mies siinä mukana. Eilen tuli ties kuinka monta peliä ja minä vedin kainalossa kroohpyyhhiä. kauan nää vielä kestää 😀
Hei mä vastaan vasta nyt kommentteihin, ja ne pelit jatkuu yhä! 😀
Mitäköhän sitä sitten katsellaan kun kisat loppuu! 😀