Ensimmäinen kokonainen arkiviikko alkaa olla takana päin. Ihan hyvinhän siitä sitten selvittiinkin. Elämä kotona on nyt toki hiukan erilaista. Huomasin esimerkiksi, miten paljon apua isoveljestä on päivisin ollut. Nyt itselläni pitäisi olla silmät ja korvat joka puolella.
Arki myös maistuu juuri siltä kuin muistinkin. Aikatauluja ja rytmejä, kalenterin kanssa kulkemista ja aikaisia nukkumaanmenoja. Jokaiselle päivälle on ohjelmaa, eikä joutilaisuus pääse tylsistyttämään.
Eskarilaiselle uusi arki on ollut tavallaan myös rankkaa. Parina iltapäivänä pikkumies on nukahtanut keittiön sohvalle, vaikka päiväunia ei ole nukuttukaan enää aikoihin. Illalla ei tavitse juuri nukkumaan patistella, mutta aamulla herätään kukonlaulun aikaan ja pelätään jo myöhästymistä. Intoa siis riiittää, ja voin vain toivoa, että sama into kestäisi läpi koko koulutien. 
Esikoisen kanssa olimme useita vuosia todella tiiviisti yhdessä, nyt on nuoremman lapsen aika saada enemmän sitä jakamatonta huomiota. Aamupäivä onkin hyvää aikaa “tyttökerhollemme”.
Täällä sataa ja paistaa vuorotellen. Nyt vuorossa on jälleen päivän ukkosjyrinät. Niinpä me valmistaudutaan kotipainotteiseen perjantai-iltaan. Eilen totesin illan olevan jo sen verran hämärä, että viikonlopun kunniaksi voisi jopa laittaa kynttilöitä palamaan!
Leppoisaa perjantaifiilistä kaikille. Viikonloppu on ihan käsillä, ja pitkästä aikaa se oikeasti tuntuu viikonlopulta!
Moi
Allekirjoitan tuon “isoveljistä on apua”. Hugo on myös niin vauhdikas, kun olemme kahden. Siitä kertoo tyhjät kissan ruoka kupit..yäk
Hihii, meillä kans kuule koiranruoka katoaa!
Joo, vaikka se kieliminen välillä kuulostaa ärsyttävältä “äitiiii, Klaara sotkee….”, niin on siitä kuitenkin apua! Nyt oon huomannut, että välillä on vaan turhan hiljaista, ja siinä kohtaa onkin sitten jo liian myöhäistä! 
Jaksuja sinne!❤︎
Ihana juttu! Ja kiva kuulla että eskariarki on alkanut kivasti. Ihanaa maalaistunnelmaa, veri vetää…
Tuntuu, että otin tästä eskarista kyllä ihan turhaan ne paineet. Kaikki on mennyt tosi kivasti ja olo on nyt rauhallinen.
Jees, maalaismaisemat on kauniita!
Hei! Pitää kommentoida, vaikka yleensä en tykkää että ulkonäköä arvioidaan, mutta kun se jonkun verran on täällä blogissa ollut esillä, niin laitan nyt kommenttia. Mun mielestä näytät todella hyvältä tällä hetkellä! Tuo viimeinen kokovartalokuva näyttää että et ole turhaan käynyt salilla ja keskittynyt ruokavalioon. Kroppasi näyttää hyvältä, terveeltä ja voimakkaalta! Toivottavasti myös tunnet näitä kaikkea olevasi!
Oikein mukavia ja tunnelmallisia loppukesän/alkusyksyn iltoja sinne! Kynttilät kuulostavat hyvältä, taidanpa itsekin kaivaa ne tuolta talvivarastoista esille.:)
No hei!
Kiitos kovasti kommentistasi. Olen kieltämättä noin kropltani muuttunut pienessä ajassa aika paljonkin, ja toki välillä painonnousu ahdistaa, ja itseään on vaikea hahmottaa. Toisaalta, juuri katsoin itsestäni viime kesänä otettua kuvaa. Kuva oli takaapäin, ja näin itsekin töröttävät lapaluuni, sellaiset enkelinsiivet. Näin on ehkä kuitenkin parempi!
Kunpa taas pian pääsisi salille ja saisi kunnon treenirytmin päälle. Liikunta on mielestäni hyvää lääkettä kehon hahmotukseen. Salilla tulee se tunne, että ihmisessä pitääkin olla muutakin kuin luu ja nahka, jotta suoriudumme arjen askareista.
Toki myönnän, että tuo fitness-villitys on mennyt toisilla hiukan yli, mutta itselleni treenistä on ollut kovasti apua.
Ja ehdottomasti nyt taitaa olla kynttiläaika käsillä. Joten, tunnelmallisia pimeneviä iltoja sinne, ja mukavaa viikonloppua! ❤︎
Ihan sama pisti silmääni heti! Eipä juuri paremmalta voisi naisen kroppa näyttää! Ei yhtään ylimääräistä, vaikka se sinusta itsestäsi siltä tuntuukin toisinaan! Nyt näytät terveeltä ja naiselliselta <3
No huh, onkoha nyt löytynyt jokin erityisen suopea kuvakulma!?
Ihan tässä puna hiipii poskille! 
Ihanan lämmin tunnelma välittyy kuvistasi.
Kiitos, Mallu!
Voi että miten ihani kuvia! Jos mun pitäis sanoo roolimalli/naisihanne niin ehdottomasti mainitsisin sut. Vaikutat vahvalta ja upeelta naiselta, just sellaselta mikä itsekki haluisin olla!
Hui, nyt tuli ihan itku.
En tiedä, mitä sanoa. Kiitos!
Mutta haluan muistuttaa, että olen ihan tavallinen nainen, unelmieni ja haaveitteni kanssa. Ja ihan varmasti olet itsekin vähintään yhtä upea ihminen! Usko pois! Meissä kaikissa on sellaista vahvuutta ja upeutta, mutta välillä sitä on vain vaikea itse huomata!