Kesän jäljiltä olo on veltto. Löysä ja laiska, mikään ei tunnu huvittavan tai innostavan, kuten haluaisin. Ryhtiliike nimeltä arki, on tässäkin mielessä enemmän kuin tervetullut. Säännöllinen ateriarytmi ja terveellinen ruokavalio. No joo, kesällä oli muut jutut mielessä. Rennosti ja nauttien – kuten kuuluukin. Vetämätön olo, ja kummallisesti kutistuneet vaatteet kuitenkin herättävät. Liikunta on tietysti lääke noihin molempiin, mutta ruokavaliollakin suuri merkitys. Ja varsinkin sillä säännöllisellä ja ravintorikkaalla syömisellä.
En usko ihme villityksiin, gluteenittomiin trendeihin tai jonkin ruoka-aineen totaalikieltämiseen. Loppujen lopuksi, itse tehty kotiruoka on usein helpoin ja varmin ratkaisu. Paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa ja maltilla kunnon hiilareita. Siinäpä ne, onnistumisen avaimet. Ainakin omalla kohdallani.
Tänään pataan pääsivät kaali kavereineen. Porkkanaa, suolalla ja pippurilla maustettua jauhelihaa, sekä meiramia makua korostamaan.
Vähän kuin kaalilaatikko, mutta ilman riisiä tai ohraa. Näin se on musta parasta! Muhennos käy kastikkeena perunalle tai muille lisukkeille, omaan napaani se uppoaa parhaiten rehellisen ruisleivän kanssa. Päälle kirpeitä puolukoita ja voi että, mikä herkku siinä onkaan!
Padan saa heittää näin illan suussa uuniin, ja kaalia lisätä pikkuhiljaa sekaan, kun pataan tulee tilaa. Samoin mausteiden laita kannattaa tarkistaa muutaman tunnin päästä. Yöksi pata jätetään uuniin hautumaan jälkilämmölle, ja huomenna ruoka on nopeasti pöydässä.
Vaihtelu muhennokseen saa korvaamalla jauhelihan vaikkapa linsseillä. Tällöin myös nesteen määrä luonnollisesti vähenee.
Toinen juttu sitten onkin, että pitääkö siitä kaalista! Tuo suomalainen superfoodi kun jakaa mielipiteitä, ja varsinkin kypsennettynä. Toisille pelkkä tuoksu on liikaa, toisille (kuten itselläni) se nostattaa vain veden kielelle.
Oma kaalisuosikkini on äidin tekemät kaalikääryleet. Ehkä vähemmän terveellinen variaatio kaalista siirappeineen päivineen, mutta kunkun paikkaa on vaikea ravistella. Kaalipuolukkasalaatti on toinen super(food) herkkuni. Mahtava vitamiinipommi, joka sopii melkein kaiken kaveriksi.
Entä te? Kaalilla vai ilman? Kääryleinä, keittona vai laatikkona?
Kaalilla ja ehdottomasti mieluiten laatikkona
Täytyiskin oikeastaan tehdä lähiaikoina! Hyvältä kyllä näyttää tuo patakin – tulee mieleen jotain lapsuuden makumuistoja kun mummo usein teki kaalista juuri pataa.
Onnea teidän eskarilaisen taipaleelle! Toivottavasti eka päivä oli mukava.
Kiitos, eka päivä oli jännä, mutta mukava. Meille jäi hyvä maku ja nyt uutta viikkoa kohti uudella innolla.
Meillä on kotona äiti tehnyt aina tälläistä pataa. Kun olin kasvissyöjä, omani tehtiin tietenkin ilman lihaa. Tässä maistuu lapsuus.
JOO, kaalipata on ihanaa ja myös mun äidin tekemät kaalikääryleet vanhan ajan tapaan. Olen itse myös tehnyt suippokaalista salaattia, jossa on myös omenaa ja sitten soya- ja wasabikastike – maistuu todella hyvältä kaalin kanssa. Tietysti wasabin kanssa pitää varoa;-). Suippokaali ei ole niin “rasittavaa” vatsalle kun tavallinen kaali.
Meillä suippokaalia on huonosti saatavilla, mutta se tosiaan on raakana popsittuna vatsalle paljon miellyttävämpi.
Äidin kaalikääryleitä ei tosiaan voita mikään!
Mun isän tekemä kaalipata on ehkä parasta mitä tiedän ja pappan tekemät kaalikääryleet! NAM! Täytyykin ottaa tuo kaali meille testiin, pystyvätkö nuo tytöt yliherkkyyksineen sitä syömään ilman että refluksi pahenee. Meillä on myöskin kotimaiset viljat pannassa, joten tuota gluteenitonta on tullut testattua väkisinkin ja on sanottava, että olo on kyllä hurjasti parempi. Toimii siis mulla ainakin
Pataruuat on muuten ihan arjen pelastajia, just syötiin karjalanpaistia. Mielettömän hyvää sekin!
Kannattaa ihmeessä kokeilla. Kunnolla kypsytetty kaali ei pitäisi olla niin paha. Kaali kun muuttuu miedoksi näin haudutettuna ja kunnolla kypsennettynä.
Olen myös pataruokien ystävä. Karjalanpaisti on meilläkin ihan vakkari arkiruoka. Helppo ja puhdas arkiruoka!
Minä söisin kyllä kaalia, mutta mies ei anna kotona valmistaa – hällä kun on siihen hajuun se ikävämpi reaktio
Pisteet arjelle ja rytmille ja rutiinille, omakin olo on veltto kuin mikä ja ryhtikuuri käynnissä!
Ryhtikuuri on tosiaan syksyllä ihan tervetullutta kaiken kesäilyn jälkeen.
Meillä mieheni oli aikoinaan kaalivastainen, mutta on oppinut yhteiselomme aikana minun herkuilleni. Eli kaalille ja lanttulaatikolle!
Itse teen juurikin samanlaista pataa kuin sinä! Joskus laitan maissia joukkoon lisäksi. Tänään 15-vuotias siskoni soitti että minun pitäisi tehdä tätä pataa vanhempieni luona kun olemme menossa vkl sinne kylään. Eli todella pidetty ruoka ainakin meillä! Ja oma 2-vuotias syö aina hyvällä ruokahalulla, miehelle joutuu jotain aina lisukkeeksi tekemään kun ei hänen mahansa kuulema täyty tästä tarpeeksi vaikka söisi koko padallisen!
Juu, meilläkin mies vaatii kyllä jotain lisuketta, muuten on kohta jo taas nälkä. Mutta ison padan kun tekee, niin siisä on helpot ruuat seuraaville päiville. Aivan ihana ruoka!
Kiva resepti! Juu, kaaliruuat ovat hyviä ja helppoja. Meillä syödään usein kaalia lisukkeena tai vaikka pastan tai riisin sijasta, esim:
http://favouriteinspirations.blogspot.fr/2014/02/ihana-lisuke-lihalle-chilista-ja.html
http://favouriteinspirations.blogspot.fr/2014/02/karjalanpaisti-on-vhh-kaalilisukkeella.html
Kiitos, olipas kiva lukea myös muita vinkkejä, itse kun kangistuu kaavoihinsa!
Kaali on mahtava raaka-aine!
Kaalilaatikko on ihan parasta! Juuri viime viikonloppuna syötiin sitä pitkästä aikaa ja voi, kuinka se maistuikaan
Minä täällä jo suunnittelen uutta satsia!
Kaali kaikissa muodoissaan! Raakana ruoan valmistuksen yhteydessä napsittaessa, laatikkona, patana, kääryleinä, soppana… Nam! Olen odotellut jo tovin helteiden helpotusta, että pääsisin tekemään kaalipataa. Ristiriitaista, pidän helteistä enkä toivo niiden loppuvan, mutta kaalipataa tekee kovasti mieli.
Juuri näin!
Totta, helteillä ei tee mieli käyttää uunia tuntitolkulla. Kiitän siis noita ukkoskuuroja tästä herkusta!
Mä teen kans “kaalilaatikon” aina ilman riisiä tai ohraa eli pelkkää kaalia, naudan jauhenlihaa, sipulia, hieman porkkanaa ja mausteita. Pitäiskin tehdä pitkästä aikaa.
Ihan loistava herkku!
Kaalia nam! Mun lemppari on kaalipata. Teen sitä ihan kattilassa kun ei oo tullut pataa hommattua. Tarttis kyllä. Laitan lisäksi sipulia ja pikkasen riisiä joukkoon. Joskus lorautan siirappia. Mummun tekemät kääryleet on myös parhaita. Ne paistetaan tietty voissa. Meillä tytön lempiruokaa on juurikim kaalipata.
Safkaa -kirjan kaalisalaattia kokeilin kesällä intialaisen kanssa, sopi hyvin raidan korvikkeeksi.
Pitääkin testata se salaatti!
Juu, kyllä pata kannattaa hankkia. Sillä saa kaalin niin paljon kypsemmäksi ja makeammaksi!
Mulle kaalin kypsennyksestä syntynyt haju on jotain aivan hirveää, borssikeitosta kuitenkin tykkään extra punajuurella ja nakilla höystettynä. Raakana puolukkasalaatissa kaali ihan ok. Olen muutenkin hieman nirso ruoan suhteen, monia uusia aineksia olen kuitenkin saanut sisällytettyä ruokavaliooni ihan totuttautumalla, esim. parsakaali, palsternakka, sienet… Josko alkaisi lisäämään kaalia, sehän on sitä superfoodia konsanaan
Ps. Raparpericrumble oli NAM!
Hih, kiva, että crumble on päässyt testiin!
Meillä mies ei ole aikanan voinut sietää kaalia tai lanttulaatikkoa. Ei edes hajua. Nykyään nämä on mieheni suuria herkkuja. Eli pikkuhiljaa opettelemaan, sitä voikin tottua ja rakastua ihan huomaamattaan!
Ja syksyhän on sitä parasta aikaa kokeiluun kun elämä siirtyy sisälle