Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.
Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa “jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.
Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.
Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa!
Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.
Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!
Kyllä pitää saada paussitella ja edetä asioissa tärkeysjärjestyksessä kun on siihen tarve <3 haleja <3 ps. olen ennenkin kyllä jo sanonut, mutta voi että tuo piano saa sydämen tykyttämään extralyöntejä ;D
Kiitos! ❤︎
Soittotaitoni jää tuon pikkuneidinkin taitojen alle, mutta olen kanssasi samaa mieltä; Piano on kaunis, ja se riittää mulle ihan sellaisenaan!
Aika kovaa kritiikkiä jos parin päivän hiljaisuuden jälkeen alkaa putoileen tollasta kommenttia, että miksi ehdolla jos ei postaa –tyylillä. Itse tässä kans riutunu koulussa viikon ja sohvan pohjalla viikonlopun, eikä oo paljon jaksanu muuta ku tehdä läksyt ja nukkua. Ei blogi kuitenkaan ole suurimmalle osalle koko elämä, eikä hommasta varmaan niin paljon makseta, että olisu oikeutta tällaista ihan vaatia… Tsemia paranemiseen! Mulla on ton kiintiön kanssa sama fiilis…
No, tavallaan bloggaamisesta on kai tullut jonkinlainen palveluammatti.
Mutta tosiaan niin hyvin tästä ei makseta, että voisin palkata haamukirjoittajan tuurailemaan! 

Koitahan jaksaa siellä. Lepoa vaan niin paljon kuin mahdollista! ❤︎ Karkaavista kotitöistä en ole vielä kuullut!
Kyllä asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja bloggajallakin on oikeus sairastaa ja levätä, kyllä me lukijat ehditään odottamaan, älä sinä sellaisista huoli!
Ihana söpöläinen pianoa soittamassa!
-antsku
Joo, kyllä elämässä pitää asiat asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.Kun tauti iskee, on tärkeintä parannella itsensä ja jatkaa taas kun olo on parempi!
Aikamoinen konsertti!
Täydellinen pianojakkara, mistä se on?
Ja piano ittessäänkin on upea ja ihania nuo kuvat muutenkin.
Jakkara tarttui matkaan Ikeasta kympillä. Oli joku poistojuttu kai.