Niin kiva kuin välillä onkin viettää päivä jossain muualla kuin kotona, osoittautuu vanha sanonta “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” kerta toisensa jälkeen todeksi. Ihan vain pikkuisen ärsytti tänään katsoa ympärilleen, kun kaikki tavarat on hujan hajan, pyykkivuoret korkeampia kuin puolet tämän talon asukkaista ja aamupalalla sain todeta kaiken olevan loppu maidosta lähtien. Ja tiedättekö mikä ärsyttää ehkä eniten!? Se, ettei tilanteesta voi oikein syyttää kuin itseään. Jos ei jaksa purkaa lasten laukkuja ja ulkoilukamoja päivän päätteeksi (omasta laukusta puhumattakaan), tai kiertää väsyneiden lasten kanssa ruokakaupan kautta kotiin illalla, ei sitä oikein voi muidenkaan niskaan ärsytystään kaataa. 🙂

Eipä siis auttanut tänään muu, kuin lompsia maitokauppaan heti (varsin yksipuolisen kaurapuuro)aamiaisen jälkeen, aloittaa lämmittäminen ja laukkukaaoksen purkaminen. Luonnollisesti päivän ohjelmaan kuului myös pyykinpesua ja siivousta. Silti mikään ei ehkä ole sen palkitsevampaa, kuin nähdä työnsä tulos, ja huokaista helpotuksesta kun pahin kaaos on selätetty.

Näiden laiskuuden aiheuttamien tavarakaaosten lisäksi meillä vallitsee myös remonttikaaos. Pianohuoneen katto on nyt maalauksen alla, mikä tietenkin takoittaa sitä, että tavarat matosta lähtien, on sijoitettu sinne minne ne nyt vain on käsistä saatu. Purua ja kuivunutta kittiä pyörii jaloissa, ja niitä löytyy myös mitä ihmeellisimmistä paikoista. Työkaluja, maalipurkkeja jne. Tämä on aina se vaihe, kun sitä kestävyyttä ja pitkää pinnaa tarvittaisiin eniten. Pitää siis hengittää syvään ja muistaa, mikä koko homman idea on. Vanha valkoinen puukatto, ja harmaaksi kalkkimaalattu seinä, antavat jo ihan ajatuksen tasolla potkua tilanteen kestämiseen, kun jaksaa vastapainoksi muistaa likaisen ruskeaa ja rikkinäistä tapettia, sekä ikäviä johtoletkutuksia pitkin poikin kattoa. “Lopussa kiitos seisoo” on toinen vanha kasku, jonka todenmukaisuutta olen todistanut elämäni aikana jo usein. Muutos vaatii työtä ja työ välillä vähän enemmän sitä pinnaa.

Koska meillä on huomenna viikon ainokainen yhteinen lomapäivä ennen talviloman päättymistä, ajattelin heilutella hihojani tänään sen verran ahkerasti, että huomenna ei tarvitsisi kiristellä hampaitaan samojen asioiden kanssa. Valmista ei saada vielä pianohuoneessa millään, sillä tilasin maalinkin vasta tänään, mutta josko taas pikkuisen eteenpäin ja helpompaan vaiheeseen.

Ruokakaupasta nappasin mukaani pari nippua kauniin kerrottuja tulppaaneja. Näihin on ihan hyvä kääntää katseensa silloin välillä, kun tuntuu että sitä kaikkea muuta on enemmän kuin kylliksi. 🙂

Kivaa iltaa!