Keskiviikkoa!
Niin ihanan valoisa aamu, että oli pakko tarrata kameraan. Kuvia taas keittiöstä, siitä toisesta päädystä, joka meillä toimii jonkinlaisena arkiolkkarina. Tämä keittiö kun on se huone, jossa meillä oikeastaan melkein vallan ollaan. Poikkeuksena se, että yläkerrassa nukutaan, ja olkkarissa katsellaan telkkaria. Jälkimmäistäkin hyvin harvoin, ja usein vasta lasten mentyä nukkumaan. Harvoin meillä edes vieraat (ne tutut ystävät ja sukulaiset) käyvät keittiötä pidemmällä. Kodin sydän on meillä sananmukaisesti juuri täällä köökissä.
Blogin vanhemmat lukijat varmaan muistavatkin ns. yhden telkkarin politiikkani. Tällä olen tarkoittanut sitä, että mielestäni yhden television on riitettävä, ja jos näin ei ole, pitäisi elämäntavat syynätä kuntoon. Ideana siis se, että kaikkien ei tarvitse olla niin telkkaririippuvaisia, että talossa pauhaisi kaksi laitetta samaan aikaan esittäen eri ohjelmia.
No, nyt mun politiikkani on horjumassa. Ei sen vuoksi, etteikö katselemiseen riittäisi yksikin telkkari, vaan sen vuoksi, että tuntuu tyhmältä, ettei tässä tilassa ole telkkaria. Koska keittiössä laitetaan ruokaa, löhötään, istuskellaan, leikitään, pelataan, piirretään, askarrellaan, leivotaan, seurustellaan – you name it – joten miksipä tässä ei joskus voitaisi katsoa teeveetäkin!? Sehän voisi olla ihan kiva, että ruuan päälle lapset katsoisivat pikkukakkosen tässä, ja me aikuiset voisimme sitten seurustella samassa tilassa. Nykyään kun se on niin, että jos lapset katsovat piikkukakkosen, tai mitä tahansa muuta lasten ohjelmaa, niin me aikuiset jäädään tähän keittiöön kuitenkin.
Koska meidän telkkari, se one and only, on aika pieni nykytrendeihin verrattuna, olemme pohtineet tässä jonkun aikaa, että vanhan telkkarin voisikin siirtää keittiöön ja hankkia sitten vähän isomman olkkariin spesiaaleja leffa- ja Netflix-iltoja ajatellen. Vaan jotta pehmiäisin kunnolla ajatukselle, pitäisi tietysti ratkoa pieni sisustuspulma; Mihinkä se telkkari sitten laitetaan, ja miten nykyiset kalusteet sijoitetaan uudelleen!? Ei mikään elämän kokoinen ongelma, mutta pieni pähkinä nyt kuitenkin. Niinpä mä täällä nyt sitten kieputan sohvaa ja divaania mielessäni, ja yritän keksiä ratkaisun. Sinänsä hassua, kun kuitenkin pidän tästä tilasta jo ihan tällaisena.
Anyway, mukavaa ja aurinkoista keskiviikkoa!
Ihanan valoisia kuvia ihanan näköisestä huoneesta. Itse valitsisin mieluusti telkkarittoman olkkarin, kun taidan useimmiten katsoa muutaman oman sarjani tabletilta, mutta miesväki…
Niin, se miesväki…
Ei vaan, kyllä mäkin haluan silloin harvoin kun jotain oikein katson, niin katsoa sitä ihan telkkarista, enkä mistään pikkuruudusta. Lähinnä hotelleissa makaan sängyssä ja katselen läppäriltä Netflixiä, mutta kyllä kotona on kiva kun saa katsoa yhdessä ja sitten yhdessä myös kommentoida ja vaihtaa ajatukset. Tosin mulle kyllä riittää tuollainen ihan taviskokoinen telkkari, en mä minkään jätin perään ole.
Onni on tilava ja viihtyisä tupakeittiö (ihanien lasten ja lastenlasten lisäksi) Ja teidän “köökki” on kyllä aivan unelma!Eikä se telkkari tuota tunnelmaa pilaisi.. mutta ymmärrän sijoittamisen tuoman ongelman
Joo, onpahan ihmisellä ongelmat.
Toisaalta telkkari voisi tuoda tilaan lisää aktiviteettia. Voishan sillä vaikak pelailla tai jotain isommallakin porukalla. Tässä kun on tilaa kyllä liikkua! 
Onni on tosiaan (monen muun asian ohella) iso keittiö. Voi tämä on ehdottomasti se kodin paras paikka!
Sopisko johonkin nurkkaan suljettava tv-kaappi? Jotenkin tuo raikas tila ei minusta sitä mustana möllöttävää telkkaruutua kaipaisi ainakaan jatkuvasti esille. Meillä ei ole laisinkaan telkkaria edes siinä varsinaisessa olohuoneessa vaikka telkkareita useampi löytyykin, erillinen pikkukamari toimii telkkahuoneena ja minusta ihan kiva niin, telkkarit kun ei meillä muutenkaan ole taustamökänä päällä jos niitä ei kukaan katso.
No tuota valkoista astiakaappia katselin minäkin sillä silmällä. Että jos ne astiat sittenkin järjestelisi muualle, ja laittaisi töllön kaappiin. Vaan kun pidän siitäkin, että astiat ovat kauniisti kauniissa kaapissaan. Ollaanhan kuitenkin keittiössä.
Helou,
Meillä on padit kehissä ja olemme mieheni kanssa yhtä mieltä, että alakertaan ei tellua tule. Pikku II katsotaan siis tietsikalta ja meilläkin ollaan kehityksessä jäljessä, jos tv-ruudun kokoa katsotaan. Mutta onpahan muuta elämää ja vielä toistaiseksi ei ole tarvinnut kaukosäätimestä riidellä:)
Ihana valo – siellä että täällä<3
T,K
Ihana valo tosiaan!
Meilläkin lapset katsoo välillä tässä keittiössä läppäriltä. Varsinkin jos olen heidän kanssaan yksin, niin tykkään seurata tilannetta. Mutta toisaalta tykkäisin myös itsekin nähdä saman, mitä lapset näkee. Silloin voi helposti kontrolloida katselua, ja selventää, jos jotain hämmentävää osuu silmiin.
Pidä kiinni periaatteistasi nainen!
Kun lapset kasvavat, siirtyvät he ruokapöydän äärestä sohvalle tuijottamaan telkkaria ja perheen tapaamiset yhteisen aterian äärellä ovat historiaa. Toki nykyään naperoiden naamat ovat kiinni pädeissä ja puhelimissakin, mutta meidän taloudessa on ainakin YRITETTY pitää kiinni siitä ettei niitä tuoda ruokapöytään (koskee myös aikuisia…).
Ei koskaan!!!! Mä olen itse kasvanut siihen, että kun syödään, telkkari ei ole edes päällä, vaikka se olis toisessa päässä taloa. Telkkari ei muutenkaan saa musta olla mikään taustahäly, sitä katsotaan joku tietty, ja sit se laitetaan kiinni. Musta kamalinta on se, kun perhe syö yhdessä, ja katsoo samalla ruokapöydästä töllöä. Ihan karseeta. Tässä kohtaa mulla on tiukka linja, ja sen kyllä pidän niin kauan, kun joku nauttii mun tekemää ruokaa.
Toisaalta musta olis kiva että se vähäkin telkkariaika, jota me lapsille annetaan olis sellaista yhteistä. Me aikuiset oltais läsnä, ja tiedettäis, mitä sieltä kulloinkin katsotaan, ja mitä aihetta vaikka vain se lastenohjelmakin käsittelee. Oon ehkä vähän kontrollifriikki tässä kohtaa, mutta mulla on tiukka linja, ja se saa luvan sopia lapsillekin.
Heips taas pitkasta aikaa
Meilla on kaksi tv:ta seinalla, toinen keittion jatkeena olevassa tilassa ja toinen olkkarissa, mutta lapset kuitenkin valitsevat iPadit mieluummin kuin telkkarin. (mun lapset on 9v ja 6v)
No heippa! Toivottavsti telläkin on siellä kivat säät!
Meillä on vielä sen verran pieniä, että padit ei oikein musta sovi kuvioon. En tiedä, taidan olla vähän vanhanaikainen.
Jotenkin musta olis turvllisempaa, jos näkisin koko ajan mitä lapset katsoo, Toki tääkin varmaan tulee muuttumaan kun lapset kasvaa. Kaikkea ei voi kontrolloida. 
Min myös äänestän telkkaritonta vaihtoehtoa. Nyt tila näyttää täydelliseltä aitoon läsnä- ja yhdessäoloon.
Ps. Ottaisin kotinne meille kokonaisuutena milloin tahansa. Osaat ihanasti valkoisesta kodikasta ja elämää häpeilemätöntä. Kiitos, Emilia tästä blogista !
Voi kiitos, itsellesi! ❤︎
Niin, nyt tosiaan keittiön pöydän äärellä pelataan lautapelejä ja muistipelejä. Joskus me aikuiset naputellaan työjuttuja ja lapset piirtää siinä ihan vieressä. Olis aika kamalaa, jos se kaikki katoisi sen telkkarin myötä. Kaikki tuijottaiskin vaan sitä. Hmp, ehkä mäkin vastustan sitä töllöä!