Maanantaitervehdys! Edessä on monellakin tapaa hiukan erilainen viikko, ei ihan tavallinen viiden arkipäivän putki ennen viikonloppua. Helatorstai katkaisee arjen, mutta sen lisäksi meillä on loppuviikolle myös hauskoja menoja kuten yhdet häät ja ystäväni syntymäpäiväjuhlat. Asennoidun siis tänään sillä fiiliksellä, että jos tulevasta viikosta on tulossa mukava, se ei voi viikon ensimmäisenä päivänäkään olla kovin ankea! Ei vaikka aamulla vihmoi vettä, ja kaikki tietokoneesta lähtien tuntui olevan mua vastaan.

Oltiin tosiaan lauantaina käymässä siskollani, ja kun aamulla lähdettiin kohti pääkaupunkiseutua, täällä piiskasi vettä ja oli kylmä kuin mikä. Illalla kun palattiin kotiin, aurinko lämmitti auton tuulilasin läpi ja maisema oli puhjennut vihreäksi. Tuli ihan sellainen fiilis, että nyt se kevät on täällä. Hehkutin miehelle loppumatkan puiden lehtiä, vihreän sävyjä, ja vastakylvettyjen peltojen ihania traktorin tekemiä kuvioita, jotka hyväilevät “pikkuisen” kontrollifriikkiä silmääni.

No, tänään aamusta näytti sitten taas aika epätoivoiselta, kylmältä ja kolealta, mutta kyllähän se aurinko sieltä esiin tuli. Esiin on puskenut myös siitepölyallergia, joka saa silmät ja nenän vuotamaan, ja edelliset plus korvat kutiamaan. No, se on hinta, joka keväästä pitää vain maksaa.

Muistanette viihdyn farkuissa -postauksesta, kun mainitsin, että mulla on Mos Moshin vastaavat farmarit myös toisessa sävyssä. No, ne on nämä harmaat. Näissä paljetit on kivat kuparin tai paremminkin pronssin väriset, ja tuovat siis hiukan sitä blingiä arkeen. Tosin koko viikonloppu meni oikeastaan tällaisessa asussa. Sopii siskontytön synttäreille ja kotona vietettyyn äitienpäiväänkin ihan hyvin!

Siskonmies hiukan lauantaina naureskelikin näitä mun ballerinoja. On kuulemma kunnon blingbling-kengät. No, onhan ne. Samalla tajusin, että vuosia hukassa ollut harakkageenini on tainnut nousta esiin. Enää en tunne minkäänlaista vaikeutta käyttää koruja, tai jotakin kimaltavaa. Saati, että kokisin hankala ostaa tyttärelleni vaaleanpunaista, tyllistä tai kimaltavaa päällepantavaa. Ehkä piti vain löytää se oma tapa käyttää koruja ja sitä ekstraa, ja sitä kautta sitten tuo tytöstely myös lapsen kanssa helpottui. Muistan kun siskoni osti Klaaralle silloin heti vaaleanpunaisen bodyn jossa oli tylli-tutu vyötäröllä. Sanoin napakasti, etten varmasti pue tota koskaan lapselleni, ja pidinkin sanani vappunaamiaisiin asti. No, nyt tuollaiset ei pistä kyllä silmään yhtään. Ehkä meillä on nykyään naamiaiset joka päivä!

farkut|Mos Mosh
pusero|By Pias’s
kaulakoru|O-Ou art|saatu
rannekoru|Sence Copenhagen
ballerinat|I Love my Ballerinas

Hurjan kivaa viikon alkua teille kaikille. Toivottavasti aurinko paistaa ja mieli on keväinen!