Instagramiin jo eilen laitoinkin kuvaa ensimmäisestä äitienpäiväkakustani. Toki kakkua meillä on äitienpäivänä ollut ennenkin, ja sitä on syöty milloin missäkin, mutta tämä kakku oli laatuaan ensimmäinen; Nimittäin mieheni tekemä. Tai ainakin osittain.
Nopea idea tuli illalla, ja ryhdyimme vähän koko perheen kesken leivontapuuhiin. Vaikka mieheni on etevä sämpylänleipoja ja pitsaleipuri, niin täytyy sanoa, että sokerileipurista tuo mies on kaukana. Ihan jo käsite kakkuvuoka oli oli outo. “Eikö se tehdä pellille, ja leikata siitä ympyröitä?” Tästä oli hyvä lähteä!
Niilon tehtävä oli voidella vuoka, ja minä lupasin itse vatkata. Mies siis sekoitti mulle kuivat aineet kulhossa. Suolaa taisi mennä kaksinkertainen määrä, koska jotain huomasin miehen jauhokasasta paniikissa nyppivän pois. Kun vihdoin sain taikinan vuokaan, pääleipuri totesi unohtaneensa leivinjauheen. No, ei muuta kuin taikina takaisin kulhoon ja leivinjauhe sekaan. Kun sitten totesin että taikinasta tuli vähän tavallista löysempää, nauroin kippurassa, kun mies totesi tehneensä kaiken ihan ohjeen mukaan, että siitä ei ainakaan johdu. Meillä oli kyllä hauskaa kun odoteltiin, hyytykö kakku uunissa ollenkaan.
Koska emme olleet varautuneet leivontaan, ei meillä tietenkään ollut mitään täytteitäkään. Koko perhe autoon, ja naapurikaupunkia kohti, jossa oli Siwa avoinna. Kaupan tiskissä oli mansikoita, mutta mielestäni jo turhan tuorehilloksi muuttuneita, joten vaihtoehtoja jäi aika vähän. Pakastekaapista löytyi kuitenkin herkku trioa ja keksihyllystä Marianne-täytekeksejä. Niinpä me palattiin kotiin autossa pahasti sulanut jäätelö ja keksit kainalossa.
Kakku kolmeen osaan ja jätskiä, sekä keksinpaloja joukkoon. Ja, siitä tuli kuulkaas elämäni paras kakku! Kakuista rakkain, ehdottomasti!
Lapsetkaan ei laittaneet yhtään pahaksi kun sanottiin, että nyt saa syödä niin paljon kakkua kuin jaksaa. Tämä kun ei kauaa säily. Jostain ihmeen syystä tosin jäätelö hävisi lautasilta kakkupohjaa nopeammin. Aterioinnin loppupuolella mies sitten totesi, että hitto kun on suolainen kakku!
Paras äitienpäivälahja ikinä!
Oi oi oi miten maukkaan näköinen! Nam, tuollaista pitää kyllä kokeilla!
Jep, ei siinä ihmeitä tarvita, kun sokerihumalan saa aikaan aika pienillä jutuilla.
No ei teiltä ainakaan yritystä puuttunut
Ja lopputuloskin näyttää mitä parhaimmalta
Bonuksena vielä monta mukavaa muistoa- lapsetkin varmasti muistavat tämän kakun
Kivaa viikkoa teille 
Todellakin, ne muistot on tässä kakussa se paras juttu! ❤︎
Aivan varmasti oli mitä parhain kakku ja uskon kyllä, että seuraavalla kerralla miehesi leipomukset onnistuvat! Ihanaa viikkoa sinulle ja perheellesi!
Kiitos, Minna! Joo, mitenkäs sitä oppisi, jos ei tekemällä ja hiukan erehtymälläkin.
Hih, tästä tulee elävästi mieleen lapsena tehty kakku (koiran synttäreiden kunniaksi). Piti tulla unelmatorttu, mutta jotain meni mönkään, eikä sitä saanutkaan rullattua. Triojäätelöä viipaloitiin sitten levyiksi leikattujen kerrosten väliin ja hyvää oli. Ihan itse tehtyä.
Itse saan jotain kiksejä siitä, ettei mies osaa leipoa, eikä halua yrittääkään. Kun kaikkea muuta se osaa. Jää jotain mullekin. Leipominen (vaikken siinä erityisen hyvä ookaan) ja kukkien kastelu.
Hih, meilläkin vietettiin esim. kissan ristiäisiä.
Joo, ei niiden tarvitse osata kaikkea. Mä tykkään olla se meidän perheen kakkuleipuri, ja mies saa sitten rauhassa nauraa musiikkilahjattomuudelleni.
Tuosta kakusta riittää varmasti muisteltavaa loppuiäksi
Ja tuli kuitenkin hyvä kakku kaikista kommelluksista huolimatta 
Joo, tämä pysyy kyllä muistoissa. Ihan parasta tälläinen yhdessä tekeminen. ❤︎
Ihana kakkutarina!
Eikö! Ihan mahtava muisto jäi tästä äitienpäivästä. ❤︎