Hei ihanat! Eilinen hujahti Särkänniemessä, ja tämä päivä on pyhitetty puutarhatöille. Taas pari perennapenkkiä tyhjennetty ja putsattu juolavehnästä, nokkosesta, rönsyleinikistä ja kaikista niiden kavereista. Aloitin heti aamulla, ja hups, ilta tulikin kovin nopeasti. Vielä ajattelin mennä kylvämään nurmikonsiementä, kun säätiedotus lupasi sateita viikonlopulle. Isoja alueita kun on ihan paljaana vielä järeämpien hommien jäljiltä. Huomenna tulee tosin kaivuri kiveä siirtämään, joten eiköhän sitä paikkausta ole edessä vielä monen monituista kertaa.
Kyllä tässä välillä tulee pohtineeksi, että ehkä pienempikin puutarha olisi riittänyt. Pari tuhatta neliötä olisi helpompi pitää kurissa, mutta sitten taas toisaalta, on tässäkin oma viehätyksensä. Ei ainakaan lopu tila kesken, ja aina löytyy tekemistä. 
Tänä keväänä olen myös perustanut yhden ison perennapenkin ihan vain kasveista, joita on puutarhajätteen mukana levinnyt sinne tänne, ja muiden penkkien perkausjätteistä. Materiaalia on niin paljon, että siitä on riittänyt joka vuosi myös vanhempieni puutarhaan.
Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Ja se todellinen puutarhanhoitohan alkaa sitten joskus, kun lapset ovat isoja, ja mulla ei ole muuta kuin aikaa! 
Hirveä satsi kuvia, joita ilta-auringossa napsin. Näitä on kiva seurata itsekin vuosi vuoden jälkeen, ja nähdä työnsä tulosta.
Huomenna pyhitän ajan kaikille vastaamattomille kommenteille, mutta nyt kiiruhdan vielä hetkeksi ulos.
Ihanaa viikonloppua!
On kyllä aivan ihastuttavan vehreää! Ja ihanan paljon kuvia! On teillä varmasti ollut ihan huikea työ.. puolensa ja puolensa suurella pihalla!
Puolensa ja puolensa. Mutta en varmaan neliötäkään antaisi pois!
Aivan ihastuttavaa!! Olet uurastanut todella, ja huomaan että pitkin kevättä – on niin siistiä jälkeä <3 Näihin kuviin palaan vielä monta kertaa. Miten suuri puutarha teillä on?
Voi huokaus kuinka ihanaa ♡
Kyllä pihatöissä vaan on oma viehätyksensä. Ja tietty tehty työ palkitsee. Joskus tosiaan voisi käsiä olla enemmän ja päivät pidempiä, mutta näillä mennään.
Meillä on sellainen kuutisen tuhatta neliötä. Onhan sitä siinä.
Ihanan siistiä! Ja kaunista:)
Vaikka välillä tuntuisi ihanalta, jos aika ja kädet riittäisivät niin, että joka kolkka olisi vimpan päälle saman päivän aikana.
Aivan mielettömän upea piha! Vaatii silmää ja sinnikkyyttä. Itse vasta opettelen puutarhanhoitoa. Taitoa ei vielä kovin paljo ole, mutta intoa sitäkin enemmän. Nuorempana nauroin äidilleni, kun hän käveli pihalla kahvikupin kanssa ihailemassa kukkasiaan ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Ja nyt teen ihan samaa!
Haittaako muuten muurahaiset kukkapenkissä? Luulen, et niillä on siellä pesä. Ja miten niitä voi hävittää?
Puutarha on yksi paras mahdollinen harrastus. Aina oppii ja taidot karttuvat.
Muurahaisista ollaan montaa mieltä. Itse annan niiden olla kukkapenkissä, kun eivät tule sisälle. Mutta jos nyt kovin rakentavat käytäviään, niin kasvien juuret saattavat kärsiä kuivuudesta. Mutta jos ei mitään ongelmia ole, niin mikäs noilla siellä puutarhassa. Kuuluvat luontoon
Ihanalta näyttää! Mikä on tuo köynnös, joka kiipeää puunrunkoa pitkin?
Kiitos.
Köynnöshortensia kiipeää vanhan vaahteran runkoa.
Näyttää hyvältä!
ja ihanalta!
Kiitos, Niina! Tuntuu myös!
Ihanan vihreää! Sitähän sanotaan, että ihmisen verenpaine laskeaa jo pelkästään vehreää taulua/kuvaa katsoessa. Entäpä sitten livenä ihan luonnossa? Oi että. Kiitos kuvista, kauniita!
Kyllä mulla ainakin puutarha laskee kierroksia. Ja tietty ruumiillinen työ pitää verenpaineen hanskassa jo ihan konkreettisesti.
En pärjäisi ilman puutarhaa.
Hyvältä näyttää! Vastaavanmoisen postauksen minäkin tein tänään. Tätä on liikkeellä
Kyllähän siitä pitää nauttia, että maa on muutakin kuin kuraa, loskaa tai vettä. Mä itse veikkaan, että puutarhaihmisillä on parempi sietokyky synkkiin talviin. Toisaalta sitä luontoa osaa ihailla keväällä ja kesällä, mutta samalla, se vuoden kiertokulun tunto on parempi, ja synkän ajan osaa käyttää suunnitteluun.
Mä olen kyllä poikkeus
En oikein siedä sitä pitkää pimeyttä ja kylmyyttä. Suorastaann masennun. Lääke onneksi on ja se on ulkomaanmatka 
Vanhojen talojen puutarhat ovat aivan satumaisen ihania monimuotoisuudessaan. Sinulla on paljon työtä rehevässä puutarhassasi, mutta on se sitten palkitsevaakin kun näkee työnsä jäljet ja saa nauttia perennapenkkien kukkaloistosta ja kasvimaan antimista. Ihanaa kesää sinulle, toivottaa toinen rikkaruohojen kanssa sotaa käyvä puutarhaunelmiin hurahtanut!
Puutarhatöissä palkitsevinta on juurikin se itse tehdyn työn näkeminen ja muutokset hahmottaminen.
Ihanaa puutarhakesää!
Ihana tuo teidän puutarha! Meillä on murto-osa tuosta mutta silti tuntuu että työtä riittää ikuisesti ja koskaan ei tule valmista. Oman jännityksensä tuo se että muutimme viime syksynä nykyiseen kotiin ja puutarhassa on kukkia ja kasveja aina 70-luvulta asti. Tämä kesä menee siis odotellessa ja jännittäessä mistä tupsahtaa seuraava väriloisto. Väriloiston seassa vain tuppaa olemaan sulassa sovussa horsmat, nokkoset ja muut luonnon omat vihreät joten työtä kyllä riittää tässä odotellessakin
Meillä oli sama juttu. Pari kesää ihmeteltiin, että mitä kaikkea sieltä nokkosen (ne oli parimetrisiä) seasta nousee. Ja koko ajan tulee uusia perennoja enemmän näkyviin, kun pihan syrjiä raivataan. Kukka raukat meinasivat tukehtua nokkosiin.
Voi miten kaunista teidän pihamaalla onkaan! Kuten tuossa joku juuri ylempänäkin totesi, ihanan monimuotoista! Juurikin pohdittiin eilen, että meidän pihaplänttiä ei kiinnosta juurikaan edes laitella kun lääniä on niin vähän. Ja sen näköinenkin tuo piha kieltämättä on – aivan retuperällä
Palaankin siis takaisin noihin teidän pihan kauniisiin kuviin. Mistä tuli mieleeni, että mehän voitais Marian kanssa joskus ajella teille kahville 
Istumaan tuonne puutarhaan.
Ajelette ihmeessä!!!! Tervetuloa!
Kuule, se pieni pihahan on just helppo pitää kuosissa ja laittaa kuntoon. Nyt kuokka kauniiseen käteen ja kuopsuttamaan!
Hei!
Mitä on tuo matala vihreä kasvi, jota on pitkä rivi?
Ihana pihamaa teillä
Se näyttää erityisen kivalta!
Kiitos, Mariska!
Tarkoititkohan noita palloja? Ne on komeamaksaruohoa, eli syksyllä kukkivaa monivuotista. Kasvavat keväällä pallomaisiksi, ja suurenevat kesän myötä. Kukkijana se ei ole mikään ihmeellinen, just sellainen syksyn perenna.
Joo, just niitä palleroita. Kiitos!
Näistä kuvista tuli niin kesäfiilis! tonne kun pääsis viettämään kesäiltaa ja kulkemaa varpasiltaa nurmikolla ja vähä käydä kattomassa miten ne kukat nyt voikaan
Oi, just tosta mä nautin!