Olette varmaan jo huomanneetkin, etten lämpene koristekatteille ja vähäeleisille havuille. Pidän varsin perinteisestä kukkaloistoista ja varsin perinteisistä puutarhakasveista. Syreeniaika on ehdottomasti kesän kauneinta aikaa. Kun voikukat ovat lopetelleet loistoaan tienpientareilla (ja pihoissa), tulee muiden luonnonkukkien vuoro loistaa. Metsäkurjenpolvet ja koiranputket muistuttavat lapsuuden mökkimatkoista. Juhannuksen aikaan tienpiennar oli kauniin värikäs, ja onneksi näitä niittämättömiä alueita löytyy vieläkin.
Meillä sateli vielä aamulla, joten lähdettiin tänään käymään Ikeassa. Muovisia säilytyslaatikoita pieneen organisointiprojektiini, sekä tietysti tuhannen muuta heräteostosta ja Plantagenista vielä takakontti täyteen istutettavaa. Kotimatka läpi maakuntien oli aivan uskoman kaunis, sillä ojia ja niittyjä koristi luonnonkukkien väriloisto, ja syreeniä sai ihailla kilometrikaupalla. Ei se ole ihme, että suomalainen mielenlaatu syksyisin synkistyy, kun vertaa tämän päivän loistoa marraskuun kynnettyihin peltoihin ja alastomiin puihin.
Nämä kuvat ovat ovat perjantai-illalta kun hiiviskelin ulkosalla vielä pitkälle pikkutunneille. Syreenit tosin ovat pysyneet hyvin hengissä lämpimässä vedessään viileällä kuistilla. Niin, että jos tuosta lämmön puutteesta nyt jotain hyvää pitää löytää, niin jaksavat ainakin kukat kukkia pidempään! 
Mulla olis täällä nyt muovilaatikoita ja läjä muuta selviteltävää. Vain organisointi-into puuttuu! 
Ihanaa iltaa!
Olen myös hakenut kotipihalta syreenejä jo viikon verran. Huumaava tuoksu ja kaunein näky <3 Mulla eivät kyllä tahdo säilyä maljakossa paria päivää pidempään. Eilen illalla haetut ovat jo aika nuukahtaneita. Lämpimään veteen olen laittanut, että en tiedä miksi eivät kestä. Onneksi pihalta saa kokoajan uusia niinkauan kuin kukinta kestää
Ja onneksi se kukinta kestää, kun syreeniä kasvaa myös tuolla varjoisassa metsännurkassa. En minäkään sisällä saa syreeniä maljakossa kestämään, mutta kuistilla se säilyy kyllä muutaman päivän tosi virkeänä. Siellä on tosin näillä ilmoilla viileää, eli johtuu kai siitä.
otitko vastesirkukseen ohjat käsiisi? Vai mitä organisoit siellä?
Mä mitään oo jaksanut vieläkään organisoida. Tai siis oon, mutta ei se valmista oo. Puuuuhhhh!
Minusta sireenien kukinta aika on myös kesän kauneimpia hetkiä.
Meidän pihalla on 12 sireeniä ja kun ne kukkivat tuoksu on huumaava…sisälle haen myös aina niitä maljakkoon!
Kauniit kuvat Emilia!
Mukavaa juhannusviikkoa sinne<3
Mä en tiedä, kuinka monta syreeniä meillä kasvaa, tuolla on sellainen puskittuma, joka pitäisi kyllä selvittää, ja karsia. Onneksi nuo kasvaa nopeasti, ja kun sitten pääsisi hoitamaan myös sitä maata, niin olisi kauniimpi katseltavakin.
Minustakin tuomi, kukkiva omenapuu, syreeni ja syksyn pihlajat ovat todella kauniita! Myös runsaat ja valtoimenaan kukkivat kukkaistutukset ovat ihania. Mutta kaikki oikeassa paikassa!
Täällä mennään siis sillä vastakkaisella linjalla. Terassille tuli juuri ruukkuihin pelkkiä lehtikasveja, etupihalle on haaveissa heiniä. Oikeasti, vaihtelu tuntuu monen vuoden vanhojen pihapiirien jälkeen kyllä aika kivalle! Ihastelen kukkaloistoa muualla.
Mutat hei, sehän on just ihaninta, että jokainen voi tehdä puutarhaa tavallaan ja laittaa sinne sitä, mistä tykkää.
Mä pidän myös sellaisista vihreistä ja niukkalinjaisista puutarhoista, jos ne on hyvin hoidettu. En kuitenkaan itselleni haluaisi.
Mutta katsellaan niitä muualla, mitä ei itselle tykätä laittaa.
On muuten mahtavia sun kuvat kukista! Tätäkin postausta voisin tuijotella vaikka kuinka kauan…
Voi kiitos! Kyllä tuo kesän valo vaan valokuvaajan paras kaveri!
Ihanat syreenit -niissä on kesän tuntua. Mieli karkaa mummolan kesiin ja lapsuuteen
Syreenit on kyllä niin kauniita. Olen rakastanut niitä ihan pikkutytöstä asti, tuoksua, värejä ja kukintoa. Ihania!