Täytyy myöntää etten ollut eilen illalla lähtiessäni ajatellut viipyväni reissussa puoleen yöhön, ja fillaroivani kotiin pelkän kuunvalon avulla. Naurettiinkin ystävän kanssa, että tulee ihan teinivuodet mieleen. Siellä me poljettiin peltojen välissä, ja onneksi sentään kaverin pyörässä oli lamppu. Mutta, yleensä silloin onkin hauskinta, kun suunnitelmat ja odotukset eivät ole liian korkealla.

Seitsemän naisen ideariihi, mahtavat tarjoilut ja yksi kauneimmista näkemistäni mökeistä ja mökkirannoista. Tuli tarpeeseen, ja tuntui jonkinlaiselta tyky-päivältä. Tuntuu nimittäin älyttömän hienolta, että saa välillä laistaa niistä pakollisista iltatoimista, hampaidenpesusta ja iltapaloista! Saati, että välillä voi jutella ihan aikuisille!

Tänään herättiin (väsyneenä) kauniiseen kesäpäivään, ja pyöräiltiin hiki kypärässä mahtavassa lämmössä ja auringonpaisteessa. Vaan johan ne sadepilvet riensivät iltapäiväksi paikalleen.

Ilta menee yleisurheilun parissa, mutta ennen sitä tämä mamma oikaisee hetkeksi keittiön sohvalle huilaamaan. Niin kivaa kuin se yöllinen pyöräily olikin, huomaan tarvitsevani kunnon yöuneni. Jos eilen olo tuntuikin teiniltä, niin tänään se tuntuu kyllä älyttömän vanhalta.

Toivottavasti jossain aurinko jaksaa yhä paistaa. Elän siinä toivossa, että täälläkin vielä ilta kirkastuisi, tai ainakin sadepilvet jättäisivät pienet urheilijat rauhaan.