Varsin vihreää ja piikikästä torstaita!
Taisin jo kertoakin, kuinka 1990-luvun viherkasviöverit alkavat kohdallani helpottaa, ja lämpenen jälleen muillekin kuin leikkokukille. Pianon päälle hankintalistalla on peikonlehti, mutta sitä odotellessani käännyin pihan antimien puoleen. Pari oksaa hevoskastanjasta maljakkoon ja ruukkuun, ja kas, viherkasvivimma on hetkeksi helpotettu!
Hevoskastanjan (tai tarkemmin balkaninhevoskastanjan) piikkipukuiset hedelmät on muuten älyttömän kauniita nekin ihan sellaisenaan. Niitäkin voisi kerätä koristeeksi johonkin vatiin tai maljakkoon. Helppo ja halpa tapa sisustaa, ja ovat taatusti maatuvaa tavaraa. Otin niistä jopa lähikuvankin, mutta hups, koneen käynnistyslevy on taas täynnä, ja kuvista siirtyi vain muutama ensimmäinen koneelle. Eli näillä mennään! 🙂
Tänään on aurinko hellinyt oikein kunnolla, ja kauniin sumuisen syysaamun jälkeen ollaan saatu nauttia kauniin aurinkoisesta syyspäivästä. Näitä kun olisi lisää tiedossa, niin eiköhän tästä loppuvuodesta kunnialla selvitäkin.
Minä lähden nyt nauttimaan illasta naisporukalla ja toivottelen teille ihan mahtavat torstain jatkot! Hip ja hei!
Onpas kauniita kuvia taas kerran!
Olen huomannut samanlaista viherkasvikaipuuta. Eniten tekisi mieleni jotain tosi vanhanaikaisia mummo-kasveja, Anopinkieltä tai vastaavaa. Sitä ei kuulemma saa hengiltä millään ja eikä olisi myrkyllinen kisuille.
Meillä ei voi pitää mitään leikkokukkia, kun kissat käy pureskelemassa kaikkea ja maljakko kaatuu helposti, kun kukat houkuttavat leikkimään.. 🙂
Anopinkieli on kyllä helppo. Ja näyttävän näköinenkin! 🙂
Meillä Kylli ei kyllä jaksa kovasti kasvejen ja kukkien peään sisällä olla, kun tyydyttää tuon intonsa jo ulkona. Lähinnä tulee sisälle vain nukkumaan. 🙂 Mutta tosiaan, jos kissoilla on tapana pureskella kasveja, kannattaa hyvin miettiä, että mitä kasveja pitää. Osa on tosi myrkyllisiä.
Peikonlehti on ollut pitkään omallakin hankintalistalla ja keväällä olin jo plantagenissa hakemassa sitä joskus mutta eipä tietenkään silloin ollut myynnissä/loppu ! Sitten lähtikin mukaan senkin edestä kesäkukkia 😉 nyt voisikin taas mennä kurkkimaan jos onni suosisi kun kesäkausikin jo ohi ja fokus alkaa ehkä sielläkin alkaa sisäkukat olla ajankohtaiset 🙂
Mä katselin kyllä kesällä plantagenissa peikonlehteä, mutta en ollut ihan varma vielä. No, pitää järjestää jotain asiaa ihmisten ilmoille, ja poiketa kattoon josko niitä olis. Samalla tietty jotain niiden kesäkukkien tilalle! ;D
Oi, ihana kuva tuo ensimmäinen. Hevoskastanja on kyllä tosi kaunis. Ihastelin noita kuivuneita pallukoita puissa Lontoossa, enkä tiennyt mitä ne oli. Paikallinen ystävä sanoi niitä horse chestnuteiksi eli juurikin hevoskastanjaksi ja se kuulosti ihan keksityltä! 😉 Olen ilmeisesti lintsannut bilsantunnilta…
Tuolla taulun mimmillä on muuten ihan friikit silmät…!!
Joo, aika outo katse! 😀
Hevoskastanja ei sinänsä ole suomalainen luonnonpuu, eli bilsantunnilla sitä tuskin on luettu. Mutta suosittu se oli joskus 60-70 luvulla ja monet istuttivat puutarhoihinsa. Ja kyllä taimia yhä myydään, että kannattaa miettiä. Näyttävä kasvi, ja siitä on iloa näin monella tapaa! 🙂
Oi miten kauniita. Nyt kaipaa kyllä vähän vihreää sisälle, vaikka ulkona ei vielä olekaan täysin syksyn värit. Ja kynttilöitä, niitä on poltettu viime päivinä urakalla.
Mutta sehän on hyvä aloittaakin nyt, kun syksy ei velä ole pahimmillaan. Kun kotona on just se oikea fiilis ja yksityiskohdat kunnossa, niin se syksyn tuleminen ei välttämättä lyö ihan niin lujaa!
Että nautitaan vaan siitä kynttiläterapiasta! 😀