Eilen illalla ihastelin ikkunasta räntäsadetta. Karvalakkeja satoi jopa siihen tahtiin, että maa muuttui valkoiseksi. Aamulla tuosta valkeudesta ei juuri ollut jäljellä mitään, ja sää onkin jatkunut yhtä synkkänä, kuin viime päivinä on totuttu.
Olen tässä viikonlopun aikana koettanut etsiä kadonnutta joulumieltäni, ja nostattaa sitä kutkuttavaa joulutunnelmaa. En välttämättä edes kovin hyvin tuloksin, sillä eilen en viitsinyt edes sytytellä kynttilöitä. Huomaan kompuroivani joka vuosi tähän aikaan saman asian kanssa; Siirrän joulun hetkellisesti mielestäni itsenäisyyspäivän aikaan, ja oletan, että synttärihulinoiden jälkeen joulu palaa automaattisesti mieleeni. Mutta eihän mikään fiilis tule nappia painamalla, vaan pikemminkin juuri silloin kun sitä ehkä vähiten odottaa.
Liian etsimisen ja odottelun sijaan on ehkä sittenkin parempi antaa tuon fiiliksen vain tulla. Ainahan se kuitenkin saapuu – jonkinlaisessa muodossa.
Tässä fiilistä nostattaessani olen samalla kuunnellut Jouluradiota, joka todellakin #kuuluujouluun. Joululaulujen sanoja miettiessäni tajuisn, että moni sanoitus oikeastaan kertoo juuri siitä kadonneesta joulumielesta, ja sen löytämisestä. Vai mitä olette mieltä?
Tähti tähdistä kirkkain
On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin
Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa
Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän
Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa…
Tunnelmallista kolmatta adventtia.
Kuuntelin aamulla klassisia joululauluja, ja eiväthän ne mitään ilopillereitä ole
Joo, eihän nuo vanhat klassikot olekaan. Mutta toisaalta mun joulumieli on just sitä herkkyyttä ja liikuttumista, eli joulumieli tulee niistä paremmin kuin uusista renkutuksista.
Kyllä se sieltä tulee, ajallansa kaikellansa <3 Minä joka en tykkää joulusta jouduin tänään joulun valtaan, että ihmeitä tapahtuu <3
Ajatella! Niin se onihmeellinen mielentila! Mutta kiva kun tuli sinnekin! Ainakin hetkellisesti!
Juurikin tätä samaa biisiä olen kuunellut oikein urakalla ja vastaus on mielestäni lapsiin viittaavissa kohdissa. Lapsen herkyys ja vahva usko on hukassa kun on niin kauhea kiirus koko ajan
Mutta kyllä se sieltä tulee, viimeistään joulupäivänä tai tai tapaninpäivänä kun ei tarvitse enää hötkyillä ja on aikaa nauttia kaikesta aherruksesta ja yhdessäolosta ♥ Leppoissaa adventti-iltaa 
Siinäpä se, ja juuri tästä syystä sitä joulun “taikaa” haluaisi varjella lapsilleen mahdollisimman pitkäksi aikaa. Eihän joulu meille aikuisille enää ole sama asia, mutta toisaalta lasten ilon kautta sitä löytää itsekin pienen riemun kiireen ja stressin keskelle.
Suloista keskiviikkoa sinne! ♡
Tana vuonna on ollut helpompaa,kun en edes yrita loytaa sita joulumielta.Sita kun ei loydy taalla ulkomailla ja vain valtava ikava valtaa mielen…
Eka kertaa jouluradion netissa avatessani tuli kylla tippa silmaan,silla parhaillaan siella soi nuoruudenystavieni laulamana kaunis joululaulu.Saatoipa jopa olla tuo Tahti tahdista kirkkain,silla sekin on heidan levyllaan.
Joulumieleen mielestani vaaditaan luminen luonto,vahan kynttilan valoa ja piparin tuoksua ja nimenomaan sita rauhoittumista…
Voi, kuulostaapa ikävältä, mutta ymmärrän kyllä.
Ehkä se hiipiis isään sitten juuri jouluna, kun tietää, että se kuitenkin leijailee kaikkien yllä. Itse olen joulun viettänyt varsin poikkeuksellisissa oloissa, ja ihmettelen yhä, miten se tunne sitten kuitenkin tuli luokseni myös silloin.
Leppisia ja liikuttavia hetkiä Jouluradion parissa, ja täältä virtuaalisesti iso annos joulumieltä sydämeesi! ♡♡♡
Vuosi vuodelta oman joulumielen löytäminen on käyny vaikeammaksi. Lumen puuttuminen vaikuttaa paljon, sillä omat lapsuuden joulut muistaa valkeina. Jos joulumieli joskus saavuttaa minut, niin yleensä se tapahtuu muutaman kuukauden myöhässä. Toivon, että lapseni nauttivat joulusta, vaikka en itse oikeaan tunnelmaan pääsisikään.
Ymmärrän täysin, ja luulen, ettet ole tosiaankaan ainoa, joka ajattelee näin.
Silti toivon, että edes ripaus joulua tarttuisi sinnekin, ja joulun pyhinä tulisi se jouluinen tunne, vaikka maa ei olisikaan valkoinen! ♡♡♡