Nyt jos koskaan on loma tullut tarpeeseen. Tuntui, että tuossa ennen joulua alkoi väsymys painamaan oikein kunnolla, ja nyt on ollut ihana nauttia siitä, ettei kello pirise aamulla kuuden jälkeen, vaan unta voi posottaa liki yhdeksään – tai välillä pidempäänkin. Ja, vaikka meillä arkena pidetäänkin tiukasti kiinni myös lasten aikaisesta nukkumaanmenosta, on loma ja pitkät unet maistuneet myös pikkuväelle.
Viime päivinä onkin tullut nautittua aika yksinkertaisista jutuista. Blogiin olen tieten tahtoen ottanut hiukan etäisyyttä, ja tehnyt asioita muutenkin enemmän fiilispohjalta. Toinen osa minua silti jo kaipaakin arjen rutiineja, mutta kyllä mä aion nauttia tämän loman ihan loppuun asti.
Tänään otetaan kuitenkin pieni ryhtiliike pelkän laiskottelun sekaan, ja siivotaan koti vastaanottamaan uutta vuotta. Kyllä sen huomaa ihan villakoirienkin määrästä (ja koosta), että tässä kotona pyörii koko perhe. Niin, ja päästäänpä tänään myös kampaajan ja parturin pakeille hakemaan freesinpää ilmettä!
Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt en tosin tiedä, syyttääkö lemmikkejä vai ihmisiä.
Lupaan ja vannon vastailla kommentit vielä tämän vuoden puolella. Sen enempää en sitten taidakaan lupauksia tehdä.
Vielä pari päivää aikaa tehdä pieniä ja suuria tekoja vuodelle 2015. Sitten aloitetaankin puhtaalta pöydältä. Mukavia vuoden viimeisimpiä!
Hei,
viime aikoina on tuntunut, että aikaisemmin niin kiva blogisi “junnaa paikoillaan”. Postaukset tuntuvat vähän väkisin tehdyiltä. “On niin kiire, niin kovasti väsyttää, pitäisi taas siivota, jne.” Sitähän se arki meillä kaikilla on… Mutta mitäpä jos harventaisit postaustahtia? Ei olisi niin kiire, ehkä ei väsyttäisikään niin? Ei väkisin tarvi mitään kirjoittaa.
Nyt joku varmasti väläyttää, että ei ole pakko lukea, jos ei tykkää. Ei niin, enkä jatkossa todennäköisesti enää luekaan. Vinkiksi tämä kuitenkin Emilialle, että joskus less is more. Ehkäpä jossakin kohtaa käyn kurkkaamassa, otitko vinkistä vaarin
Aurinkoisia päiviä arkeesi
No mutta sitähän se arki meillä kaikilla tosiaan on, kuten itsekin kirjoitit. En ole koskaan oikein ymmärtänyt, etteikö blogissa voisi mainitakin noin tavallisista asioista, tai että blogin sisällön pitäisi olla jotenkin kauhean ihmeellistä, ja bloggaajan jotakin sellaista epäinhimillistä, kuten vaikka aina hirveän pirteä ja antaa kuvaa siitää, että vuorokaudessa olisi enemmän tuneja kuin muilla. Eikös kuitenkin me kaikki eletä ihan tavallista elämää… Musta olisi jotenkin kauhean teennäistä postata vain ihmeellisyyksistä, kun kuitenkin ne arjen tähtihetke on sitä, että vietetään ihan vain aikaa rakkaimpien kanssa, vaikka siivoten tai päiväunia nukkuen.
Varmasti harventaisi postaustahtiani tosi paljon, jos postaisin vain silloin kun mulla on jotain kauhean erikoista sanottavaa, mutta miksi ihmeessä blogin pitäisi olla vain niitä tähtihetkiä varten? Eikös ihan tavallisesta arjesta pitäisi saada se tähtihetkifiilis? Siitä, että vaikka arki on arkea, siitä voi kuitenkin nauttia.
Toisaalta, kiitosta on tullut juuri siitä, ettei blogi ole mitään sen ihmeellisempää, kuin juuri sitä tavallista arkea. Ja samalla tavalla jatkan tulevaan vuoteen, tavallisesti ja arjen makuisesti, eli en ehkä vinkistäsi viisastuneena.
Jokaisella on oma tapansa blogata, enkä itse juuri haluakaan provosoida tai sen kummemmin kohauttaa lukijoitani. Pysykööt ne jutut muissa blogeissa, niitäkin kun varmasti löytyy.
Tässä joulun aikaan on tullut blogattua vähemmän, ja kyllä, varmaan blogi junnaa paikallaan, sillä mulla ei juuri ole tarvetta räjäytellä pankkeja. Elämä kun aika tasaista, ja itse taidan juuri tykätä sellaisesta tasaisesta elämästä ja paikallaan junnaamisesta. Niin, erilaisiahan me kaikki ollaan.
Kaikkea hyvää vuoden viimeisiin päiviin.
Itse tykkään käydä kurkkaamassa kuulumisiasi!
Tasaisin väliajoin, vaikka harvoin kommentoinkaan. En odota itse ainakaan mitään ihmeellistä. Kuten Emilia sanoi niin niitä muun laisia blogeja riittää kyllä. Itse bloggaajan pitääkin profiloitua tietenlaiseksi ja mielestäni Emilian tyyli on aina taattua laatua. Kuvat valoisia ja laadukkaita ja jutut ihan tavallisia arkisia, mihin lukijan on helppo samaistua. Ei sen kummempaa reseptiä! 
Mukavaa uuden vuoden vaihdetta teille! Terkuin Sanna
Ihanaa vuoden vaihtumista myös sinne! Vaikka mitään isoja lupauksia en olekaan tekemässä, niin on tuossa silti jotain taikaansa.
Juu, ei mun elämä tämän ihmeellisemmäksi muutu, enkä oikein kyllä sitä kaipaisikaan. Ihan kuin itsekin tykkään tavallisesta arjesta, ja jopa niistä ihan tavallisista arkisista askareista.
Hellurei ja rentoa loppuvuotta! Sama juttu täällä, arkena kello soi 6.15 ja nyt on otettu takaisin oikein olan takaa. Mistä sitä unta riittääkään näin paljon? Nukuin yks aamu 9.30 asti, pojat oli jo omissa leikeissään, mutta tunnustetaan nyt sitten!
Hyvähän se on, että loppuvuodesta voi vähän kuitata pitkän ja pimeän syksyn väsymyksiä pois. Eikä se mikään ihme ole, että syksyllä väsyttää, kun hormonit huijaavat koko ajan, että on yö, ja pitäisi nukkua.
Uuteen vuoteen sitten reippaampana ja levänneenä!
Ihanaa alkavaa vuotta koko teidän perheelle! ♡♡♡
Ihanaa, että postailet ihan perusarjesta esim. villakoirista ym.
Meillä myös lomafiilis ja ihan kuten sinunkin kuvista huomaa, myös eläimet ovat lomafiiliksissä. Ei tarvitse olla yksin kotona ja saa huilata sylikkäin ruoan päälle ja lenkitkin näin vapaapäivinä ovat normaalia pidemmät. Itse nautin juuri tästä kiireettömyydestä. Se on ihan parasta. Kiireetöntä ja mukavaa uutta vuotta! Onkos teillä muuten eläimet paukkuarkoja? Meillä yleensä koira tärisee sohvalla illan paukkeessa eli uusi vuosi menee pitkälti sen ehdoilla.
Kuulostaa teidänkin lomapäivät juuri niin rennoilta, kun pitääkin. Onhan se ihanaa, että syksyn jälkeen saa hiukan hengähtää, ja nautiskella olemisesta rakkaiden kanssa.
Meillä Alma (koira) kyllä jokseenkin on tottunut jo paukkeeseen, tosin ei täällä nyt niin hirveästi edes pauku. Kyllin kanssa on nyt sitten ensimmäinen uusi vuosi, joten katsotaan.
Kaikkea hyvää uuteen vuoteen sinne! ♡♡♡
Ihanat kuvat! <3 Meillä kova koirakuume, mikä onkaan teidän ihanaisen rotu? Onnellista uutta vuotta!!!
Kiitos, Riikka. ♡
Meidän Alma on Cotton de Tulear, ja on kyllä niin ihana rotu, että voin vain suositella.
Hyvää ja onnellista vuotta sinne teillekin! ♡♡♡
Olen täysin samaa mieltä kuin Maria, siitä että nykyään valitat kaikkea blogissa. Käyn usein katsomassa mitä olet postannut, mutta jatkuva valittaminen on alkanut kyllästyttää. Maria ei varmaan kommentissaan tarkoittanut että ainoastaan tähtihetkistä tulisi postata vaan juuri tuota rutinaa tavallisista asioista ja suoraan sanottuna en oikein voi ymmärtää miten sitä jatkuvasti voi niin paljon väsyttää ja koko ajan olla niin kiire ihmisellä joka ei käy kodin ulkopuolella töissä. Sinähän olet kaiket päivät siellä kotona. Mikään ei pakota heräämään ennen kukon laulua. Remontteja meistä monet ovat tehneet ja paljon enemmänkin vaikka lapset pyörivät jaloissa, ei se niin vaikeaa ole. Mitä kuviin tulee joita julkaiset, niin onhan ne ihan hyviä, mutta jos yhdessä postauksessa on viisi kuvaa keittiön tuhat kertaa nähdystä sivutasosta, läheltä ja kaukaa tai makkarin muutoksesta kertovassa viestissä kaikki kuvat täsmälleen samasta kohtaa, niin voishan niitä kuvia jostain muualtakin ottaa, lukijat sais jotain kuvaa kokonaisuudesta. Kannattaa miettiä.
Ah, mahtaa tuntua kivalta, kun saa jonkun kaverin välillä jakamaan mielipiteensä. Jos ei sitten taas keskustele itsensä kanssa.
Mä en voi edes ymmärtää, miten paljon sun täytyy vihata tavallisia arkisia asioita. Ihan siis vain kun ajattelet, että jokaisen villakoiran mainitseminen on valittamista. Tiedätkö, kun mä ehkä kirjoitan enemmän sellaisille ihmisille, joille noi jutut ei ole millään tavalla ylitsepääsemättömiä. Katsos, kun itse ainakin jopa nautin siivoamisesta, ja aika paljonkin. Mutta välillä mun pitää käydä myös vessassa, mutta en mä sitäkään kenellekään valita. Kunhan totean.
Eli kun nyt olet ottanut itsellesi tämän valittajan ja ruikuttajan roolin, niin mitäpä, jos alkaisitkin ajatella asioista vähän uudella tavalla. Että ei se ole paha asia, jos on luppoaikaa ja saa nautiskella perheen kesken hitaista aamuista. Tai ei ole ollenkaan maailmanloppu, jos siivoaa kodin kauniiksi ja nauttii viihtyisästä tunnelmasta. Päinvastoin!
Mitä taas tulee kotini kuvakulmiin, tämä on blogi! Asuntomessuille pääsee sitten taas ensi kesänä. Minä ihan tietoisesti jätän osan kodistani blogin ulkopuolelle, samoin muusta elämästäni. Koskaan ei ole ollut tarkoitus esitelläkään kaikkea julkisesti!
Ymmärrän, että blogit on vielä monen mielestä aika uusi ja vieras juttu, mutta en usko, että tällä menolla sulle välttämättä koskaan aukeaakaan. Ehkä parempi, että viihdytät itseäsi muilla keinoin, niin ei tarvitse alituiseen valittaa.
Toivon sulle oikeesti parempaa uutta vuota, ja parempaa oloa. Ei kenenkään pitäisi joutua olemaan noin ahdistunut toisen valokuvista tai toisten villakoirista. Omat asiat ensin kuntoon, eikös!?
Heippa!
Pakko kommentoida tälleen täysin ulkopuolisesti noita edellisiä kommentoijia. Ihan uskomatonta miten kukaan vieras voi muka tietää toisten menemisistä ja tekemisistä yhtään mitään. Varsinkaan bloggareiden. Ettekö te muut lukijat älyä, et bloggaaminen on nykymaailmassa työtä? Sitä ei “vaan olla kaiket päivät kotona”, vaan juostaan paikasta toiseen, prokkiksesta prokkikseen. Tehdään miljoona juttua, mitkä ei näy ruudun toiselle eli lukijoiden puolelle. Ja se jos mikä luo varmaan paineita. Kun pitäis olla joka jutussa tosi in, tietää kaikesta, näyttää hyvältä, sisustaa kauniisti, hoitaa lapset kunnialla, kestää niin ihanat kuin kamalatkin kommentit tutuilta ja tuntemattomilta ja samalla hoitaa se arki ja private life, josta kukaan lukija ei tiedä yhtään mitään..
I feel you, Emilia! Tsemppiä
Heh, no tämä yksi voi! Ja niin huono kuin blogini onkin, jaksaa hän roikkua mukana kuin pukama.
Joo, onhan se bloggaaminen tietysti myös työtä, ja ihan oikeasti jokainen tekee blogiaan kuten parhaaksi kokee. Toiset jakavat kaiken, toiset osan, ja toiset pelkän raapaisun. Omaan mieleeni on jäänyt ne kommentit, joissa kerrotaan, että olen päässyt elämässä liian helpolla, kun lapseni ovat terveitä, ja kaikki muukin kunnossa, ihmissuhteet kivoja jne. Niin no, nehän on just niitä juttuja, joista en blogiin edes kirjoita.
En tiedä kuinka kauan voidaan vetää esiin tämä “blogit on uusi ilmiö” -kortti. Kenties on vain ihmisiä, jotka eivät koskaan ymmärrä blogeja ja bloggaamista. Vähän samoin, kuin golf ei aukea mulle.
Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen ja mukavaa vuoden vaihtumista. ♡♡♡ Ei anneta tyhmyyden käydä tielle, vaan tehdään asioita suurella sydämellä ja ilolla! ♡
Onpa teillä ihania karvakamuja! Systerillä on samanlainen koira kuin teillä. Meillä perheenjäsen on valkoinen kissa 11v. Kauniita kuvia kuin mitä niin tunnelmiltaan kuin muutoinkin. Toivotan hyvää uutta vuotta 2016!
Oikein ihanaa ja onnellista tulevaa vuotta myös sinne! ♡♡♡
Minun siskoni kissa täytti eilen 15 vuotta. Pitkää ikää karvakamuillekin.
Oijoi..
minut saa surulliseksi tuollainen arvostelu.. Yhdyn edelliseen, Minnan kommenttiin – voin vain kuvitella millaista se on,.. Minäkin joskus mietin että miten voin alkaa kirjoittaa blogia, kun en tee muutoksia kovin usein ja ostele uusia juttuja – minusta tavallisuus ja inhimillisyys kiinnostaa. Ja ihan kiva, että sellaisiakin lukijoita on!
Noh, jos aina haluaa lukea uutta ja ihmeellistä ja tirkistellä enemmän ja enemmän, suosittelen lukemaan esimerkiksi seiskaa.
Eikös siinä ole aina jotain uutta, ja ihmiset vaihtavat elämisen suuntaa usein ja nopeasti. 
Kyllä blogeissa on mielestäni parasta juuri se tavalliseen elämiseen samaistuminen. Tavallisia äitejä, naisia, koteja jne. Ihan tavallista arkea, ja ihan tavallisia arkisia askareita. En itsekään kaipaa sen kummempaa!
Mutta hei, tosi ihanaa vuoden vaihdetta ja alkavaa vuotta teille! Onnellista vuotta 2016! ♡♡♡
Lämmintä vuodenviimeisen päivän huomenta Emilia!
Kiitos ihanista kirjoituksista, olen uskollinen lukija!Jatka vaan samaan tyyliin, minulla on samanikäisiä lapsia kuin sinä olet ja minua ei se haittaa. Saan sinulta paljon ihania ideoita kotini sisustamiseen, mitä rakastan.
Oikein ihanaa vuotta 2016!
Lämmöllä, seija
Kiitos, Seija! ♡
Olen muuten aina ollut tosi ylpeä siitä, että blogini kelpaa aika suurelle ikähaarukalle. Nuorille tytöille, ja sitten aikuisille, joilla ne pikkulapsivuodet ovat jo takana päin, tai niitä elellään lastenlastn kanssa. Ja hienoa se minusta on juurikin siksi, ettei tekstien, tai blogin sisällön, ole tarkoituskaan villitä ketään, tai provosoida tiettyä ihmisryhmää. Niin, ehkä enemmänkin jakaa ajatuksia ja hetkiä ihmisten kanssa, jotka arvostavat niitä ihan tavallisia asioita ja tavallista elämää. Sieltä niitä kultareunuksia löytyy aina, ja elämän kauneus on ihan pienissäkin asioissa.
Kaikkea hyvää myös sinne uudele vuodelle 2016. ♡♡♡
Paljon mukavia hetkiä ja onnellisia päiviä.
Onnea vuodelle 2016 <3 ja jatka samaan tyyliin. Itse tykkään blogistasi tosi paljon. Kuvat ovat tosi laadukkaita ja niistä välittyy hyvin tunnelma, esim. tämänkin postauksen kuvat saa hymyn huulille.
Kiitos Outi! ♡♡♡
Ihanaa alkanutta vuotta sinulle. ♡
Kiitos ihanasta blogista ja hyvää uutta vuotta! Olisi kiva saada sinulta taas jotain treenipostauksia ja -vinkkejä, koska taidat huolehtia kunnostasi edelleen ahkerasti. Pidän blogistasi sen samaistuttavuuden takia. Täältä saa aina mukavia vinkkejä esim.sisustukseen tai leivontaan. Kaikkea hyvää!