Yhdessä syöminen ja ruokailuhetkeen panostaminen puhuttavat aika ajoin, ja taisi olla viime viikolla kun taas luin jonkin tekstin aiheesta. Se että perheet eivät kokoonnu enää päivittäin yhteisille aterioille johtuu toki teineistä, joita homma ei kiinnosta, tai sitten (kuten meillä) yhteisen ajan puutteesta. Perheillä ei ole yhteistä aikaa, ja ruokailuista on tullut monelle pakollinen perustoiminto, joka kuitataan usein nappaamalla jotain nopeaa.

Aikoinaan kun opettelin uudelleen tervettä suhtautumista ruokaan, koko ajatus lähti positiivisesta kokemuksesta ruokailuun. Syö yhdessä muiden kanssa ja panosta ruokailuhetken tunnelmaan. Näitä ohjeita olen yrittänytkin noudattaa, ja jopa siinä määrin, että silloin kun ei ole ruokailuseuraa, panostan muihin juttuihin. Vaikka keittiön pöydälle mahtuu yhden ruokailijan lisäksi toki paljon tavaraa läppäristä lähtien, saatan silti tyhjentää koko pöydän ja kattaa itselleni kauniisti lautasliinoista lähtien. Toki tulee päiviä kun ruokailen seisaaltaan, nappaan jotain eilisen tähteitä sen enempää asiaa ajattelematta, popsin eväitä muovirasiasta tai syön samalla kun tuijotan tietokoneen näyttöä.

Mulle itselleni on kuitenkin hurjan tärkeää, että koko perhe kokoontuu yhdessä pöydänääreen. Joskus se saattaa onnistua viikonloppuaamuisinkin, mutta parasta on tietenkin, kun noita hetkiä saa mahdutettua arkipäiviin. Yhteinen päivällinen ja iltapala ovat omia suosikkejani, koska niihin on mielestäni mukava päättää päivä. Kokoontua yhteen ja olla hetki yhdessä ilman ulkoisia ärsykkeitä. Kun syödään yhdessä on kiva kattaa kauniisti – jälleen niistä lautasliinoista lähtien. Arkiruokakin maistuu paremmalta kun sen saa syödä viihtyisässä ympäristössä.

Meillä arkeen ja juhlaan ei myöskään ole erillisiä astioita. Astiat ovat käyttötavaraa ja arjestakin voi tehdä juhlaa. Juhlavuus syntyy sitten ihan muista jutuista. Pellavaisista lautasliinoista, koristeista, kukista, tunnelmasta ja juhlasta itsestään. Toki ruokakin vaikuttaa; Joulun tunnelma tulee jouluruuasta, ja arki pyörii yksinkertaisten arkiruokien ympärillä.

Uuteen nousuun -postauksen arkikuvissa vilahtikin uudet Tine K:n Deli -lautaseni, joihin olen täysin rakastunut. Deli -sarjaa meiltä löytyy jo paljon tarjoiluastioiden muodossa, mutta koska astiaston hurmaavan harmaa sävy miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan, halusin niitä lisää. Nyt kun aikoinaan kihlajaislahjaksi saatu ja vähitellen kerätty Gantin astiasto alkaa olla jo kolhuilla (ja ihan silkasta kyllästymisestä myös), päätin että meillä on aika uusia lautaset. Lautaset tilasin Homenordilta, ja kulhoja olen kerännyt vähitellen sieltä täältä. Seuraava hankinta onkin sitten sarjan isot ruokalautaset.

Ikean Pokal -juomalasit ovat meillä ihan arkikäytössä, joskaan en oikein pidä niiden harmaantumisesta. Vanhoja pöytähopeita meillä käytetään paljon, ja keräsinkin niitä aikoinaan kirpputoreilta ja tilasin Ruotsin puolelta. Uudemmat hopeat ovat jääneet käyttämättä, sillä näissä on mielestäni paljon kauniimpaa patinaa, joskin jonkun muun mielestä ne kaipaisivat pikaista kiillotusta.

Tässäpä meidän yhden arkipäivällisen kattaus. Niin, ja lautaselle pääsi keväisen vihreää hernesosekeittoa.