En tiedä, miten muualla, mutta ainakin täällä meillä päin jyllää flunssa-aalto oikein kunnolla. Meidän perheestä se on nyt kaatanut jo kaksi henkeä, mutta pahoin pelkään, että sama tauti joka piinaa meitä taloutemme naisia, iskee kyllä viikon sisällä myös poikiin. Pelkkä nuhakuume, mutta omalla tavallaan niin hemmetin ärsyttävä.
Sinänsähän tuo käsite “tauti kaataa”, on vähän tyhmä, sillä jokainen äiti-ihminen tietää, että kun lapset sairastavat siinä ei voi oikein itse kaatua. Oli kyseessä sitten tällainen tavallinen nuhakuume, tai vähän pahempikin tauti, arki on silti pyöritettävä, lapset ruokittava jne. Ajatellapa niitä aikoja, kun nuhakuumeessa pysyttiin vuoteessa, luettiin kirjaa, ja torkahdeltiin pitkin päivää. Tai vastaavasti niitä aikoja, kun äiti laittoi lastenohjelmat pyörimään ja juotti meille lapsille jaffaa. Jep, siitäkin huolimatta, että oli itse ihan yhtä sairas. Niin ne roolit muuttuvat… 🙂
Nyt Risto Räppääjä pyörimään ja Lars Keplerin pariin sohvalle. Tänään täällä otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista.
Mukavaa maanantaita ja alkanutta helmikuuta.
Minulla kävi nyt ensimmäisen kerran lasten kanssa niin, että en olisi kyennyt hoitamaan heitä sairaana; influenssa iski ja kuume kipusi lähes 40 asteeseen…! Tärisin sängyssä monen peiton alla useamman päivän. Onni on, että on isovanhemmat lähellä, mutta paha onni oli, että hekin saivat lapsien kautta ilmeisesti taudin rokotuksista huolimatta. Tällaisessa tilanteessa todellakin tunsi olonsa ja tilanteensa äärimmäisen haavoittuvaiseksi. Ja kun lapset tulivat kipeäksi ja itse oli vielä täysin puolikuntoinen … huh! Onneksi pahin sattui viikonloppuun, kun mies oli kotona, mutta nyt sinnitellään täällä tärisevin voimin lasten kesken 😉
Kyllä sitä äitinä joutuu usein leikkimään superihmistä, mutta on se vain niin, että olisi se hyvä meidänkin saada levätä, kun tauti iskee. Vaikka sitten pikkukakkosrallia lapsille ja äidille lepoa <3
Tuttua leikkiä. Sen, mitä olen oppinut lapsen kanssa sairastelusta, on se, että pitää hoitaa itseänsä mahdollisimman hyvin, jotta jaksaa parhaansa mukaan hoitaa lapsia; eli Finrexiä, kuumaa juotavaa ja särkylääkettä pitää muistaa itsekin ottaa ja lepää mahdollisimman paljon.
Nyt, kun poika on 4-vuotias (tai kohtahan se on jo viisi!), on jotenkin helpompi sairastella yhdessä, kuin mitä pojan ollessa esimerkiksi 2-vuotias. 4-vuotiaan sairastelukin kaataa sängyn pohjalle piirrettyjä katsomaan ja välillä torkahtelemaan. Pienemmän kanssa oli menoa ja vilskettä flunssasta huolimatta – ehkä jopa enempi, mitä oli terveen lapsen kanssa 😀 Kyllä mä ihmettelin monet kerrat, että mistä ihmeestä se kaikki energia tulee!
Toiseksi isoin harmitus kipeenä ollessa tulee siitä, että sitä yhdessä oloa voisi olla enempi, kun meillä asustaa aivan mahtava ja hauska poika, eikä siihen kiireessä ehdi aina huomiota kiinnittämään – yhdessä sohvaa vallatessa, niiskutellessa ja herkkuja syödessä se aina muistuu mieleen. No, kohta loma ja suunnittelin, että ensimmäinen vapaapäivä ollaan vaan yökkäreissä ja mässytetään 🙂
Paranemisia sinne! Minullekin kävi niin, että kuumeen kivutessa yli 39 asteen enkä saanut henkeä yskältä ei ollut toivoa pitää huolta lapsesta, olin aivan muissa maailmoissa kuumeen myötä. Onneksi sain muutamaksi päiväksi apuja ja lääkekuuri nitisti lopulta pöpönkin. Mutta aivan poissa pelistä sitä oli niin kovan taudin myötä, olin varma että on influenssaa. 🙁