Onhan tämä oikeasti aika kauheeta! Lattioilla pyörii villakoirat, keittiön pöydälle on kasaantunut posti, puhtaat ja viikatut pyykit ja kasa kaikkea muuta mahdollista roinaa. Eteisessä vastassa on läjä kenkiä, puoli hiekkalaatikollista santaa ja lattiat on läikikkäänä vedestä, jota valuu niin lasten vaatteista, kuin vesipyssyistäkin. Ruokahuoltokin pyörii lähinnä yhden kriteerin varassa. Laatusanojen “terveellinen” tai “täysipainoinen” rinnalla, nopeus on nyt valttia.
Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun… Mutta nyt on se aika vuodesta, kun tämä äiti haluaa tonkia multaa, ulkoiluttaa taimiaan ja raivata pihaa niin paljon, kuin nyt kaiken pakollisen arkisen ohessa suinkin on mahdollista.
Tänään on uhkarohkeasti siirrelty pioneja, kantattu kukkamaiden reunoja, taisteltu voikukkia vastaan ja kartoitettu kovien pakkasten tuottamia tuhoja. Ja ostinpa itselleni myös äitienpäiväkukkasenkin.
Realistina ymmärrän, että niitä sadepäiviäkin saadaan vielä, joten antaa asioiden olla sisällä vähän huonommalla kantilla, ja siivotaan taas kun pihatöiltä ehditään!
Ihanaa, aurinkoista ja sopivan rentoa perjantai-iltaa!
Toimiva asenne

Me vedeltiin tänään pihalla pikaisesti avocado-parsakaalipastaa ääntä kohti, koska nopeaa
Lämpimiä iltoja sinne <3
No nyt ollaan kyllä sisätiloissa jo äärimmäisillä sietorajoilla. Mutta hei, lupaa loppuviikoksi viileämpää, joten no worries!
Juurikin näin, kyllä niitä tulee huonojakin ilmoja, silloin voi sisällä suorittaa pakollista raivausta, Suomessa on nautittava auringosta silloin kun sitä meille suodaan
. Aurinkoista äitienpäiväviikonloppua sinne!
Sanos muuta! Kyllä se 10 kuukautta sitä suorittamista sisällä riittää, nautitaan se pari kuukautta kun voi kuvitella arki-iltanakin olevansa lomalla!
Kuulostaa fantastiselta! Mulla on vielä parveke laittamatta…
Taitaa olla ihanat ilmat teilläkin!?
Kyllä nyt on ilo nauttia näistä keleistä, ehtii sitä käpertya sisälle vielä monina päivinä kesänkin aikana.
Kuulostaa täysin omilta ajatuksilta ja puuhilta
Meillä tosin tänään liikkui pari-kolme metriset kuuset. Lastenkin iltahommat meinaa venähtää kun ei malta lopettaa ajoissa. Edellinenkin postaus vuosipäivästä oli kivasti kirjoitettu ja lähellä omaa elämänmenoa. Meillä vaan yhteisiä vuosia tuli nyt 12. Usein luen kirjoituksiasi, mutta harvoin tulee kommentoitua, kiitos kivasta blogista.
Onnea yhteisistä vuosista myös sinne! ♡
Juu, olen yleensä aika kranttu noista nukkumaanmenoajoista, mutta sisäinen kelloni on ihan sekaisin. Nytkin vielä meillä pojat katsoo lätkää, vaikka oikeasti olisi jo aika mennä pehkuihin. Tai ainakin pienemmällä. Mutta kaipa sitä lapsikin vähän vähemmällä unella joskus pärjää. Itselleni ainakin valo tekee ihmeitä.
Meillä on myös noita kuusia liikuteltu nyt kolme vuotta (mäntyä ja koivuakin välillä), joten tiedän fiiliksen. Mutta klapihommia on onneksi edelleen jäljellä, että ei ihan työttöminä ryvetä.
Hui olitpa uskalias! Kerro sitten, miten pionit reagoivat. Toivottavasti eivät ottaneet nokkiinsa.
Neljä viikkoa vielä ennen kuin pääsee omaa pihaa tonkimaan. Nyt asutaan vanhan ja uuden kodin välistä aikaa. Odottavan aika on pitkä!
Voinne kuvitella: Tulisilla hiilillä!
Viime kesänä siirsin pari pionia, ja ne ainakin puskevat jo kivasti esiin maasta. Tosin kukinnan kanssa pitävät varmasti vähän taukoa. Sehän se suurin riski. Tai menetys paremminkin.
Tulisilla hiilillä todellakin! Toivotaan jo täksi kesäksi komeaa kukintaa.
Näinhän sitä pitäs juuri toimia, että ottaa ilon irti näistä hyvistä säistä. Huonompiakin todella on vielä tulossa…
Ihan varmasti. Lohduttaudun kasaantuvan kotityömäärän edessä sillä, että loppuviikolle on tiedossa jo sateita. Ja jos ei sada, niin antaa kasaantua!
Just hyvä meno ja kuulostaa tutulta! Suomen kesä on niin lyhyt, arvaamaton ynnä oikukas, että kun se kysyy tanssimaan, ei kannata sanoa ei….
Kesäreseptejäsi odotan, ovat oivia. Viime juhannuksena postasit pestobostonin ohjeen; sitä on usein tehty ilolla, ja hyvin on syöjänsä löytänyt 
Ihanasti sanottu “kun se kysyy tanssimaan, ei kannata sanoa ei”.
Juuri näin, tanssitaan nyt kun siihen on mahdollisuus. mielummin teen kasaantuneita kotitöitä sadepäivinä, kuin surkuttelen sitä, etten ole saanut nauttia kesästä.
Koitetaanpas aktivoitua kesäkeittiön suhteen. Nyt tosin olisi varmaan hyä, jos ylipäätään aktivoituisin tuon ruokahuollon kanssa.
Eteisessä hiekkaa, talvikenkiä pussissa menossa säilöön ja kesävaatteita laatikoissa purettavana, olkkarissa viltit ja taljat varttuu pakkaamista, keittiö ihan hyrskyn myrskyn omista – ja laina-astioista vappuviikonlopun 30 vee juhlista (kyllä, yli viikon takaisista!), kodinhoitohuoneessa varttuu kasa puhtaita lakanoita, lattialla toinen kasa talvitakkeja odottaa pesuvuoroa ja taitaa olla turha mainita perus pyykistä tai niistä villakoirista ollenkaan…. et siis ole yksin
Ihanan vapauttavaa, kun kuulee, että muutkin elelee pellossa. Tosin täytyy sanoa, että nyt sadepäivät tulivat jo ihan tarpeeseen. Olenkin koittanut vähän selätellä kaaosta, jotta taas selvitään se aurinkoisempi jakso. Mutta kylläpä pääsi paikat pahaan kuntoon. Puuh, ehkä ei ihan pitäisi totaalinollatakaan näiden juttujen kanssa!