Roope Ankka väitti, että ilmaiseksi on maailman kaunein sana, mutta itse ehdottaisin sanaa hiljaisuus. Eilen illalla tuntui niin ihanalta palata kotikylän hiljaisen keskustan kautta hiljaiseen kotipihaan ja rauhoittavan hiljaiseen kotiin. Kolme vuorokautta hulinan ja lasten raikuvien huutojen keskellä vaati veronsa, ja tuntui, että kupolin poksahtaminen oli varsin lähellä. Tosin huomaan olevani omassakin perheessä poikkeustapaus, sillä tänään muut ovat haalineet ympärilleen musiikkia ja muuta mölyä, kun taas itse olen vetäytynyt nauttimaan omasta rauhastani.
Joskus aikaan ennen lapsia, ehdotin miehelleni, että osallistuisin kymmenen päivän mittaiseen retriittiin, ja kun miehelleni selvisi, että “leirin” ideana oli olla hiljaa 10 päivää 500 euron hintaan, hän ehdotti, että voisi olla puhumatta kanssani vastaavan ajan 250 eurolla. Hassua on se, että tunnen joukoittain ihmisiä, jotka ajattelevat asiasta mieheni kanssa samalla tavalla, mutta en ketään, joka olisi valmis muutaman päivän täyshiljaisuuteen, tai ainakin osittaiseen hissutteluun – saatikka maksaisivat siitä!
No, mutta eilen oma koti ja oma piha tuntuivat melkein meditatiivisen hiljaisilta (lapset nukahtivat heti kotiin päästyämme), ja raikas kesäillan tuulenvire rauhoitti koko kroppaa koneellisesti ilmastoitujen kolmen päivän jälkeen. Ai että, miten ihanalta puutarha tuoksuu, kun illan kosteus alkaa vaikuttaa maassa. Näissä hetkissä oppii itsestään paljon: missä on minun paikkani, mistä nautin – ja mihin ammatinvalinnassa kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota.
Tämän päivän ohlemassa on ollut niinkin eksoottista tekemistä, kuin pyykinpesua ja siivousta, mutta jollakin sairaalla tavalla olen nauttinut molemmista. Tänään on myös mansikkapäivä, joten seuraavaksi aion istua keittiön pöydän ääreen ja perata tuon vajaan laatikollisen, mitä lastista jäi herkuttelun jälkeen jäljelle. Huominen (kaupunki)päivä taitaa startata mansikkasmoothien avulla!
Tänään nautin kuitenkin vielä omasta rauhallisesta saunahetkestäni ja rentoudun oman kodin ilmaiseen retriittiin, kun lapset illalla nukahtavat.
Mutta hei, iso kiitos kaikille Kirami -arvontaan osallistuneille! Tällä kertaa voiton vei Nimimerkit Mummo ja Merja, joista ensimmäiselle osui Freedome -tulisija ja toiselle kaksi Triholdy -elementtiä. Onnittelut voittajille, ja ihanaa rauhallista heinäkuun iltaa!
Tuollaiseen retriittiin on minunkin tehnyt mieleni osallistua, mutta haaveeksi on vielä jäänyt.
Ihana puinen mansikkalaatikko
Meidän mansikan toimittajalla on maailman kauneimmat laatikot.
Joo, en tiedä, kuinka paljon sitä lopulta olisi valmis maksamaan hiljaisuudesta, vaikka en yhtään epäile, etteikö tuollaisessa rahoilleen saisi vastinetta.
Hei..
Kummallista, mutta päätin spontaanisti kirjoittaa sinulle…
Tiedätkö-saavuin juuri kotiin tuosta samaisesta pienestä, hiljaisesta kylästä..Tunnen aina siellä käydessäni sitä samaa ristiriitaa-niin hiljaista, mutta silti niin kovin rauhallista ja kaunista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Koen samaa meditatiivista rauhaa piskuisessa kylässä, oman mamman ja pappan talossa, kuin sinä..Niin kaukana kaikesta hälinästä, menosta. Melskeestä, trendeistä, vaatimuksista ja oletuksista…Saa vain olla. Olla hiljaa. Oma itsensä. Ilman olettamuksia…
Ja kyllä-minä osallistuisin juurikin samanmoiseen retriittiin. Hyvin mielelläni. Ja maksaisin siitä. Kyllä. Hetki hiljaa tekisi tälle mamalle ja mielelle hyvää. Sitä minä tarvitsisin. Lähdetäänkö yhdessä?! :))
Ihanaa, rauhallista iltaa sinne piskuiseen, niin rakkaaseen pikkukylään <3
Voi, puit sanoiksi sen kaiken. Vaatimukset, trendit, meno… En ole koskaan osannut itse luetella noita asioita, ja siinähän ne nyt ovat.
Ja ristiriitaista kyllä, minäkin nautin hurjasti kun pääsen välillä pois täältä. Nautin kaupungin kahviloista, hälystä ja menosta. Ihmisten ja trendien seuraamisesta jne. Mutta pieninä annoksina minulle.
Ehdottomasti lähdetään! Hiljaisuuden sielunmaisemiin, matkaisin enemmän kuin mielelläni.
Ihanaa iltaa ja ihanaa kesää sinulle. Onneksi on tämä pikkuinen kylä, jossa voi ainakin vierailla, kun haluaa hetken puhaltaa rauhassa.
Kuulostaa niin omalta ja huomaan saman perheestäni. Tanskan reissulla lapset nauttivat enemmän satama- ja kasarmialueella samoilusta, kun Legolandin hälystä. Huvipuistojen sijaan lapset haluavat kesälomamatkalle Eestiin merenrantamaisemia ja kartanoja ihastelemaan. Itselleni luonto ja sen hiljaisuus antaa voimaa. Onneksi edessä on vielä kesän marja- ja sienestysreissut. Oikein hyvää kesän jatkoa!
Meillä se menee ehkä toisin päin. Silloin kun jossain käydään, nautitaan kyllä siitä elämisen menosta ja lapset tykkäävät, kun joskus on vauhdikkaampaa. Mutta aikansa sitäkin. Kyllä lapsistakin huomaa, että tällä viikolla on rauhallisuus ja hiljaisuus olleet luonnollisesti suosiossa.
Nautitaan luonnosta ja sen suomista puitteista. Ihminen kaipaa ympärilleen myös seesteistä hiljaisuutta.
Ihanaa kesää! ♡
Täältäkin tulee ymmärrystä! Päästiin viimeinkin perjantaina kotiin ja ihan on samat fiilikset. Tosin pelkkä pyykkikoneen ääni tuntuu nyt liialta…
Oikeasti olemme jo alkaneet puhua takaisin maalle muuttamisesta, koska kaupunki tuntuu väärältä. Siis sisälle kuuluu harvakseltaan ääniä ulkoa, mutta silti! Nuo ihmiset ja äänet ovat ilmeisesti liian lähellä. Kyllä se noin kilometri väliä pitäisi olla suuntaansa, sitten olisi hyvä.
Muistan kun joku sanoi mulle, että kyllä sitä talvella pitää ainakin naapurin valot kantautua pihaan, muuten elää liian syrjässä. No, ei meiltä mielestäni ole liian pitkä matka naapuriin, vaikka valoja ei talvellakaan näy. Uudenvuoden aattona ja kesäisin kuulee jopa ääniä jostakin lähistön taloista. Näin on mulle hyvä, mutta ymmärrän ystävääni, joka totesi, että täälä on kiva käydä, mutta asuessa tulisi hulluksi.
Niin se vain on, että me ollaan kaikki tässäkin asiassa erilaisia. Itse sekoaisin, jos mut tiputettais uudelle asutusalueelle. Hui, en kestäisi!
Toivotaan, että teille löytyy kuitenkin se elämisen rauha. Mutta jos ei muuten niin sitten muuttamalla!
Ihanaa iltaa sinne!
Hei tulin vain sanomaan, että meinasi arvontavoitto mennä sen siliän tien. Olen nyt vain harvakseltaan koneella ja sähköpostissani oli viesti, jonka kaltaiset usein ovat roskapostia. Lähettäjä mulle tuntematon ja onnittelut voitosta. Olin jo skippaamassa, kun sana Kirami pysäytti aikeet. Oho todellakin, kyllähän mä osallistuin ja nyt oli onni myötä. Kaukokiito on jo matkalla. Kiitos!
Voi, no onneksi ei mennyt ohi! Minä tosiaan olin itse niin huonosti netin äärellä, että toimiston tytöt lupasivat kontaktoida voittajat, jotta saadaan palkinnot perille, ennen kuin kesä vallan menee ohi.
Toivotaan, että palkinnosta on iloa.