Mulle koulujen alkaminen on aina merkinnyt syksyä. Siitäkin huolimatta, että elokuun lopullakin on usein vielä kauniita kesäisen lämpöisiä päiviä. Nyt elokuu on ollut varsin syksyinen piiskavine sateineen ja tuoksuineen. Syysperennat kukkivat, nurmikolle tipahtelee jo ensimmäsiä lehtiä, ja ilmassa on kosteankolea syksyinen tunne, vaikka aurinko välillä jaksaakin lämmittää.
Täällä koulut pyörähtivät käyntiin tänään ja arki kaikessa säännöllisyydessään starttasi monessakin perheessä. Uusi koulu ja uudet ystävät, siinäkin oli ihan tarpeeksi jännitettävää, vaikka ensimmäinen luokka jo takana onkin. Ja voi, miten liikuttavaa oli katsoa ekaluokkalaisia!
Syksy on paitsi koulujen ja opiskeluiden, myös erilaisten harrastusten alkamista. Jokavuotisina teemoina syksyisin puhuttaa liikenteen turvallisuus ja koulukiusaaminen. Asioita, joita mietitään varmasti jokaisen koululaisen perheessä. “Ei kai lastani kiusata”, on pelko, jonka jokainen vanhempi joutuu sisällään käsittelemään. Toisaalta, yhtään sen vähäpätöisempi ei ole ajatus siitä, että ei kai oma lapseni kiusaa.
Monelle syksy on käännekohta siinä missä kalenterivuoden vaihtuminenkin. Aloitetaan alusta, puhtaalta pöydältä. Tavoitellaan parempaa elämää, laaditaan listoja ja vaaditaan itseltä enemmän – halutaan olla parempia ihmisiä. Jossain määrin tervettä kehitykseen tähtäämistä kai sekin.
Tulin aamulla hurjan iloiseksi siitä, etten nähnyt koulun pihassa yhtään lasta yksin. Jokaisella oli havaintojeni mukaan vierellään joku. Kaveri tai aikuinen. Ideaali tilanne, jonka luonnollisesti toivoisi jatkuvan. Toisaalta, ei tarvitse kuin lukaista Facebookista pari kommenttia uutisotsikon alta, ja silmät avautuvat todellisuuteen. Yhteiskunnassa, jossa aikuiset suoltavat mitä inhottavampia loukkauksiaa, tuskin kasvaa uutta sukupolvea, joka ei jossain määrin matkisi perässä. Aikuinen on julma, ja piiloutuu usein sananvapauden tai jonkin muun suuremman oikeutensa taakse, vain ja ainoastaan loukatakseen ja pönkittääkseen omaa erinomaisuuttaan.
Ajatella, miten ihanaa olisiskin, jos syksy tosiaan olisi vain arkea. Aikatauluja ja arkiruokailua, harrastuksia ja uuden oppimista. Villasukista ja kynttilöistä nauttimisen sijaan, se pitää kuitenkin vuosi toisensa jälkeen sisällään myös sitä kaikkea muuta; Yksinäisiä lapsia ja solvauksia niin aikuisen kuin lapsenkin suusta. Syksy ei tosiaan ole ihmismielessä sen kummoisempi kuin kevät, kesä tai talvikaan.
Mutta nyt se syksy on täällä. Vähän kuin uusi vuosi uusine kujeineen. Jonkinlainen mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, tehdä arjestaan uutta ja kenties toimivampaa. Itseään voi kehittää, ja uusia taitoja voi oppia opiskelemalla tai harrastamalla. Eri mieltä saa ja kuuluukin olla, mutta mölyt voi myös opetella pitämään mahassaan. Turhautuneisuuden voi ilkeilyjen sijaan purkaa työväen -tai kansalaisopistojen kursseilla, tai opettelemalla uusia taitoja itsenäisesti. Tiedä vaikka ensi keväänä koulua lopettelisi useampi iloinen ja kouluvuoteen tyytyväinen lapsi.
Toivottelen hyvää syksyä, vaikkakin elän toki toivossa, että sää hellisi vielä lämmöllä ja auringolla.
Miksi teidän poika vaihtoi koulua heti ekan luokan jälkeen? Ettehän ole muuttaneet tms.
Koska viime vuonna koulua käytiin väliaikaisissa tiloissa.
Niin hyvin sanottu, Emilia! Pistäviä kommetteja heittelevät aikuiset tuskin onnistuvat kasvattamaan sellaista sukupolvea, jossa pisteliäät kommentit eivät lennä. Mielestäni tämä on erinomainen pointti, jonka jokaisen vanhemman tulisi muistaa.
Itselleni syksy on aina paljon vahvemmin uuden vuoden alku kuin tammikuu. Silloin aina koen, että voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja kalenteri on uusi ja suunnitelmia täynnä. Tämä on varmasti perua lapsuuden kouluvuosien alusta.
Lempeää syksyä sinne!
Niinpä. Olen samalla tavalla syksyn eläjä, ja varmasti tuo on peruja lapsuudesta. Jotenkin syksyssä on se puhdas startti, toisin kuin kiireisen joulun jälkeen aika usein vain solahtaa siihen edellisen viikon tuttuun kaavaan. Mutta väljäkös sillä. Jokainen ottaa puhtaan pöydän kun siltä tuntuu!
Lempeää syksyä todellakin!
Syksyn koulutarvikeostoksilla teki mieli ostaa itsellekin uusi kalenteri, vaikka jo vuoden alussa sellaisen hankinkin. Vierestä on mukava seurata lapsen intoa ja tietysti toivoa, että into kestää läpi vuoden. Mukavat luokkakaverit ja reilut aikuiset helpottaa koulutaivalta. Olen antanut itse sellaisen neuvon, että vaikka muut olisivat ilkeitä tai asiattomia, älä itse vajoa yhtä alas. Ja että vaikka tuntuisi pahalta, kannattaa ajatella, että kiusaajalla on itsellä paha olla, eikä syy löydy kiusatusta.
Mä jouduin ostamaan uuden kalenterin, kun tammikuussa myöhästyin, enkä saanut haluamaani. Onneksi kalenteristä ilmestyy kesällä myös 1,5 vuotta sisältävä versio. Tilanne pelastettu!
Samankaltaista neuvontaa on käyty läpi meilläkin. Yksin ei saa jätää ketään. Lapsen intoa on kiva seurata ja se tuo itsellekin hyvän mielen. Mutta samaan tapaan lapsen murheet sitten raastavat omaa sydäntä ja tuntuu, ihan hirveältä. Nyt vain toivomaan hyvää kouluvuotta jokaiselle lapselle.
Ei ole vieläkään se syksy, usko pois intiaanikesä nähdään vielä!
Oma kesälomakin odottaa nurkan takana joten hyvää elokuun jatkoa, aurinkoisia päiviä odotellessa. Syyskesä on hienointa mitä tiedän, eihän kesä yleensä onneksi kuin leikaten vaihdu koleaksi, ja tää vuodenaika on täyttä nautintoa tummanvehreässä pihassa jossa nurmeakaan ei tarvitse leikata enää yhtä usein.
Syksy on vuodenajan lisäksi myös eräänlainen mielentila, sekä paljon muuta, joten sallittakoon, että ihmiset ovat tästäkin eri mieltä. Jookos?
Kun ei nyt ole kyse asiasta, jossa kenenkään pitäisi olla oikeassa.
Mutta missään nimessä syksy ei ole mulle mikään kirosana, vaan tarkoittaa juuri noita kaikkia kauniita asioita luonnossa. Värejä, tunnelmaa ja tuoksuja. Vaikka kutsun sitä syksyksi, voin silti nauttia niistä ihan samaan tapaan kuin sinäkin.
Tänäänhän se koulu alkoi täälläkin.Olen jo monta päivää sitä stressannut.Oli mukavaa viettää kesälomaa ilman lapsen itkua ja surua.Minun lapseni on se yksinäinen koulunpihalla vuodesta toiseen.Lapseni on saanut jo kerhosta ja eskariajoista lähtien haukkumisia ja pahin on kai se, että kohdellaan kuin ilmaa.Itse en usko minkäänlaisiin kiva koulu-järjestelmiin tai facessa tai muualla kulkeviin älä kiusaa-julistuksiin. Sitä vaan odottaa viikonloppuja ja syyslomaa,ettei tarvitse kuulla yhtään näistä “koulutovereista”.Lapsi reagoi migreenillä ja tulee paljon poissaoloja.Opettajat ja kuraattori ovat täysin kädettömiä asian suhteen.Taas tulee valvottua useita öitä murehtien oman lapsen puolesta.Lapsen koulumenestykseen ei vielä tämä kiusaaminen ole vaikuttanut.En haluaisi nähdä lapseni surua enää yhtään päivää! Tuntuu kamalalta seurata sivusta,kuinka iloinen ja aurinkoinen pikkuihminen pikkuhiljaa hiipuu pois ja tilalle tulee surullinen,loukattu ja katkera. Kotoahan useimmat käytösoppinsa ovat saaneet, monien vanhempien tulisi todella katsoa itseään peilistä.Eihän kukaan edes usko omaa lastaan koulukiusaajaksi
Voi ei, miten surulliseksi tulinkaan tästä tekstistä. Tuntuu niin pahalta ja niin älyttömän väärältä, että elämässä oikeasti on tämänkaltaisia murheita.
En usko itsekään, että yksikään julistus tai somejako voi muuttaa mätää yhteiskuntaa tässä kohtaa. Mutta jokainen pieni murena on tärkeä isommassa mittakaavassa. Toisaalta, kädettömiä opettajia ja kuraattoreja ei saisi olla ollenkaan. Mutta ihan totta, kotoaan lapset ne isoimmat eväänsä ja käytösmallinsa ammentavat. Ja kyllä, jokaisen vanhemman pitää uskoa myös siihen, että oma lapsi voi olla kiusaaja. Kivahan tuollainen tieto ei voi olla, mutta ei sille saisi selkäänsäkään kääntää.
Voi kunpa osaisin sanoa jotain järkevää tai jotakin edes lohduttavaa. Mutta en löydä sellaisia sanoja. Voin vain toivoa hartaasti, että jokainen vastaava tilanne löytäisi onnellisen lopun, eikä yhdenkään lapsen tarvitsisi kärsiä moisesta pahuudesta.
Jaksamista sinulle äitinä, ja kaikkea hyvää pienelle koululaisellesi. ♡
Hei ja kiitos edeltävästä kirjoituksesta , asiaa,jonka voisi laittaa jokakodin seinälle muistuttamaan meitä vanhempiakin.
Syksy tuo minulle myös hieman haikeutta, vaikka olen samaamieltä, puhtaalta pöydältä voi aloittaa.
Täällä alkoi koulut tänään ja hetki sitten taxi haki naapurin lapset kouluun. Puhuin juuri eilen työkaverini kanssa tästä samasta aiheesta.
Toivon jokaiselle lapselle ystävän, turvallisen kodin jossa rakastetaan ja paljon enkeleitä turvaamaan koulutietä
Kunpa noihin toiveisiin osaisi maailma vastata myöntävästi. Niin surulliseksi laittaa nuo ikävät kohtelut, joita jo pienillä koululaisilla on murheenaan.
Tässä kohtaa vuotta on aina pientä haikeutta ja luopumisenkin tuskaa, mutta onneksi tähän elämänrytmiin voi sen verran luottaa, että vuodet kyllä soljuvat vastaisuudessakin samaa rataa.
Kaunista viikonloppua!
Sanoitit niin hyvin myös minun ajatukseni! Toivon todella, että lapseni saisivat käydä koulua siten, että heille riittäisi kavereita, eikä persoonaan kohdistuvaa kiusantekoa olisi. Että kouluun voisi aamuisin lähteä ja sieltä palata iloiselle mielellä.
Olen samaa mieltä kanssasi, että kovin toiveikas ei voi tulevaisuuden suhteen olla, kun katsoo ja kuuntelee aikuisten ihmisten toimintaa. Etenkin internet on mahdollistanut anonyymin kiusanteon ja nykypäivän koululaisillekin kiusaaminen tulee sosiaalisen median myötä myös kotiin. Surullista!
Linkkaanpa tähän mielestäni hyvä ja mielenkiintoisen kirjasen. Tätä voisi jokainen vanhempi ja opettaja vilkaista. Lasten kaverisuhteet ovat monimutkaisia ja läppäkin voi satuttaa:
http://www.tuijahuuki.com/vallan_visaiset_kaverisuhteet.pdf
Ihanaa ja kaunista syksyä meille kaikille, pienille ja isoille! <3
Voi tämä netti on kyllä muuttanut maailmaa. Sananvapauteenkin on jotenkin helppo turvautua anonyymisti, sen olen tässä pienen blogiurani aikana todennut monta kertaa. Se, miten sosiaalinen media muuttaa lasten kiusaamista, pelottaa ja tuntuu hurjalta. Ollaan iässä, jossa kaikki julkinen nolous tuntuu erityisen kurjalta, ja pieni ihminen haavoittuu vielä aikuistakin pahemmin. Kyllä niin paljon harmittaa ajatellakin näitä juttuja. Pistää oikein vihaksi tämä vääryys välillä.
Kiitos, pitääkin perehtyä kirjaseen, ja toivotaan, että sen noukkisi mukaansa joku muukin. Näistä asioista ei turhaan puhuta. Muutos voi tuntua mahdottomalta, mutta yrittämättä mikään asia ei ole maailmassa kai ratkennut.
Kaunista ja turvallista syksyä! ♡