Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään. 
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
