Aina löytyy syy – tai ainakin tekosyy

30.10.2017

Maanantaita! Naputtelen tässä työhuoneessa tietokoneen edessä, ja tuossa kuvia käsitellessä aurinko armas päätti paistaa suoraan työhuoneen ikkunasta silmääni. Tai ainakin koneen näyttöön. Hetken kihisin mielessäni, että pitää hankkia verhot, mutta sitten tulin järkiini. Antaa paistaa vaan! Näyttö on onneksi helposti kääntyvää sorttia, joten eiköhän tässä pärjätä nämä jokunen kuukausi tälläkin asetelmalla, kun tuskin tuo möllykkä tulee tuossa ihan joka iltapäivä oleskelemaan. Sallittua tietysti sekin olisi!

Mutta hei, nyt menee kyllä jouluiseksi jo! Jos nimittäin on vähääkään jouluihminen (ja minä tunnustaudun olevani sitä ihan kunnolla), tekosyitä ja syitä joulutteluun on helppo löytää. Olen toistaiseksi vielä jättänyt glögit ja piparit kaupan hyllylle, mutta tänään oli ihan oikeasti pakko hakea kunnon satsi molempia, koska, niin ikävää kuin se olikin, tarvitsin jouluista kuvausrekvisiittaa. Oh yeah! Ja koska ruokaa tai mitään muutakaan ei saa haaskata, glögittelin sydämeni kyllyydestä, ja päivän lounaskin tuli nautittua melko nestemäisessä ja neilikkaisessa muodossa. 🙂

No, mutta koska virittäydyin jouluiseen fiilikseen, niin laitetaanpa sitä myös tänne blogin puolelle. Jos lokakuun loppu on jollekulle liian aikaista joulufiilistelyyn, niin seuraavat kuvat kannattaa suosiolla skipata yli. Uusin Lantliv on tullut kahlattua alusta loppuun ja lopusta alkuun jo useamman kerran, ja ei muuten ollut ihan ensimmäinen tai toinenkaan selauskerta, kun aloin katsomaan viimeisen sivun kuvaa. Jollakulla ollut samanlainen vinoon kasvanut amaryllis, kuin meillä viime jouluna! Sitten tajusin, että hitsin pimpulat, tuo kuvahan on meiltä!!!
Eli, Lantlivin seuraavassa numerossa on tosiaan meidän vuodentakaista joulua. Ihan vatsanpohjasta nipistelee pelkkä ajatuskin! Juttua olivat tekemässä sisustustoimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen, todelliset supernaiset. Jonna ja Krista tekivät aikanaan jutun myös edellisestä kodistamme, ja täytyy sanoa, että paljon sydämellisempiä vieraita saa etsiä. Vaikka nämä naiset näkevät työkseen toinen toistaan hienompia koteja ja sisustuksia, heillä on jalo taito saada meidät talojen asukkaat rentoutumaan ja tuntemaan se oma koti erityiseksi tai arvokkaaksi. Hatunnosto hienosta työstä, joka on tosiaan paljon enemmän kuin “vain” kuvien ottamista ja jutun kirjoittamista.

Mutta nyt seuraavaksi ruokaa. Ja tällä kertaa tarkoitan jotakin kiinteää. 🙂

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna


5 Responses to “Aina löytyy syy – tai ainakin tekosyy”

  1. Vau, mahtavaa! En kyllä yhtään ihmettele. Teillä on niin ihana koti, että siitä voisi tehdä jutun lähes mihin sisustuslehteen tahansa <3
    Seuraavaa lehteä odotellessa siis! Taidan kyllä käydä hakemassa tuon tällä hetkellä myynnissä olevankin.
    Loppuun vielä pohdin, että onko sellaista kuin "liian aikaista joulufiilistelyyn"? Heinäkuussa ehkä joo, muttei enää tässä vaiheessa vuotta 😉

  2. Katri says:

    Kylläpä kirjoitit kauniisti sisustustoimittajan ja kuvaajan työstä! Sitä on vaikea selittää että esim valokuvaaminen on kaikkea muuta kuin napin painamista, kun ennen kaikkea tulee saada ihmiset rentoutumaan jotta he ovat edessäni avoimia. Silloin tulee ne luontevat eleet ja ilmeetkin näkyviin.. 🙂 varmasti sama on muissakin ammateissa että on vaikea nähdä mistä se ammattitaito koostuu!

    Oi kyllä vaan saa jo fiilistellä joulua!! En malta odottaa että näen teidän kodin jutun!!

  3. Aalea says:

    Kauniit kuvat! Ylipäänsä blogisi on visuaalisesti aivan ihanaa seurattavaa. Kuin selaisi laadukasta sisustus- ja lifestyleaikakauslehteä. 🙂

  4. Minna says:

    Taas aivan ihana postaus kuvineen! Ei ole liian aikaista lokakuussa aloittaa joulufiilistelyä. Minusta tämä joulunodotus on ihan parasta aikaa, joulu hiipii hiljalleen kotiin.
    Kivaa viikkoa!

  5. Hannis says:

    No voi kuinka kiva 😀 Mua tosin harmittaa ihan jo valmiiksi, että se ei taida olla myynnissä vielä marraskuun alussa, kun kipaisen Suomessa. Höh. No, täytyy pistää joku hankkimaan sen mulle jemmaan, voin sit juhannuksena lukea 🙂

Kommentoi