Kuvien lasit: Kylie Minogue / KYLIE 5
Hepskukkuu! Tänään vähän turinaa rilleistä ja rillien vierestä. Silmälasimuisteloihin minut yllytti Specsavers, jonka kanssa postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä.
Sain ensimmäiset silmälasini joskus yläaste-lukioikäisenä. Ei pahasti miinusta, mutta hajataittoa ja piilokarsastusta, joita pyrittiin korjaamaan jatkuvien päänsärkyjeni vuoksi. Jossakin kaappien uumenissa kai on yhä ne ensimmäiset lasini, jotka olivat kooltaan hädin tuskin teelusikkaa suuremmat, ja kehyksetkin liki olemattomat. Ei ehkä niin tätä päivää, mutta hei, varmaan taas joskus muodissa tuokin hullutus. Tosin toivon, että ei ihan heti. Optikkokin oli mukava. Pitkän huiskea nainen, jolla oli hauskat jutut. Viime vuosina olen saanut tutustua kyseiseen ihmiseen ihan muissa kuvioissa, ja todennut ensivaikutelmani oikeaksi, joskin hauskuuden osalta alakanttiin arvioidulta. Ystäväpiiristäni löytyy muuten kaksi muutakin optikkoa, ja tällä otannalla olen päätynyt siihen lopputulemaan, että alalle hakeutuu leppoisaa ja hyvän huumorin omaavaa väkeä.
Siinä kohtaa kun itse sain ensimmäiset silmälasini, keikkui isänkin nenällä jo monitehot, ja isosiskoani en edes muista ajalta jolloin hänellä ei vielä ollut silmälaseja. Äidillä lasit on ollut aina. No ei toki ihan syntymästä asti, mutta jostakin villeistä nuoruusvuosista kuitenkin, eli ajalta, jolloin minua ei tainnut olla olemassa edes haavekuvissa. Yhdet äidin vanhoista laseista, sellaiset Kekkos-tyyliset ja matkatelkkarin kokoiset, olivat minulle ja siskolleni äärettömän hyvää hupailuviihdettä lapsuudessamme. Ne kaivettiin esiin tuon tuosta, ja sitten naurettiin sekä toisillemme, että itsellemme. Samalla mitalla tuli takaisin tässä jokin aika sitten, kun äiti viittasi yksiin laseistani ja totesi, että silmälasimuoti on alkanut kääntymään siihen suuntaan, mitä se oli hänen nuoruudessaan. Koen siis liki velvollisuudekseni säilyttää myös omia vanhoja lasejani ihan vain senkin vuoksi, että omilla lapsillani olisi tekemistä sadepäivien varalle. Ihan vain, jos tietokoneet, pelikoneet, puhelimet ja kaikki käpylehmiä hienommat lelut eivät jostain syystä pystyisi täyttämään tätä aukkoa nykylasten elämässä.
Kärsin samoista näköongelmista edelleen, sillä erolla, että lähinäköni on heikentynyt iän karttuessa. Jos siis ennen erotin ne pienenpienellä painetut Tuntemattoman sotilaan loppusanat 20 markan setelistä täysin ongelmitta, en uskoisi enää kykeneväni vastaavanlaiseen suoritukseen. Toinen ongelma on se, että nykyään työni on pitkälti näyttöpäätteen tuijottamista, ja mikäli en jaksa käyttää päivällä laseja, huomaan sen kyllä viimeistään illalla hamutessani särkylääkepurkkia. Kävin keväällä Specsaversin näöntarkastuksessa, ja vaikka olin lähtenyt aamulla kotoa sekä hyvän näköisenä, että hyvänäköisenä, totesin tutkimuksen päätyttyä optikolle, etten näe ilman laseja mitään. Optikko selittikin, että tarkastuksen aikana silmää ikään kuin rasitetaan ja koska omat silmäni yrittävät niin kovasti korjata tarkennustaan, tulee kunnon rasituksen jälkeen vastaan tilanne, jossa silmät eivät yksinkertaisesti enää jaksa. Itselläni silmälasit ovatkin jo vuosien ajan olleet työväline juurikin tällaisen rasituksen välttämiseksi.
Kävin itse keväällä Specsaverin kokonaisvaltaisessa näöntutkimuksessa, josta kirjoittelinkin teille jo toukokuussa. Tuo tutkimus sisältää paitsi perinteisen näöntutkimuksen ja silmänpaineen mittauksen, myös digitaalisen silmänpohjan kuvauksen, jossa pystytään havaitsemaan vakavat silmäsairaudet, kuten silmänpohjan ikärappeuma ja silmänpainetauti, sekä merkit diabeteksesta ja verenpainetaudista.
Lukijakilpailu:
Kerro kommenttiboksissa oma silmälasimuistosi tai milloin viimeksi kävit näöntarkastuksessa. Kommentoimalla olet mukana 129 euron Specsavers -lahjakortin arvonnassa. Jätätähän kommenttisi kuitenkin viimeistään 21.1. 2018 menessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Itse sain ensimmäiset lasit herkimmässä murkkuiässä. Näkö oli jo heikentynyt, löytyi hajataittoa – ja luonnollisesti hirveitä päänsärkyjä. Kokemus oli myönteinen ja löysin mielestäni tosi hienot lasitkin. Ensimmäisenä päivänä, kun laitoin lasit kouluun, sain kuitenkin kuulla heti kunniani. Sen jälkeen en laseja kehdannut sitten pitää, vaan kärsin päänsärkyni vain kunnialla seuraavat 5 tai 6 vuotta…
Palasin silmälääkärille ja näöntarkastukseen vähän kovanahkaisempana parikymppisenä, ja nyt vajaa 10v tuota uutta käyntiä myöhemmin lasit on käytössä jo ihan koko ajan. Onneksi ne on nykyään tyylikkäämpiäkin kuin teinivuosina, niitähän pitää oikein mielellään! Haaveilen juuri nyt toisista, hieman eri tyylisistä laseista nykyisten rinnalle arkea piristämään. Ja ei sillä, eipä tässä iässä työntekokaan enää onnistuisi, ellei laseja suostuisi käyttämään 😀 tarkastuksessa tulee kuitenkin käytyä yhä turhan harvoin, yleensä vasta kun tuntuu, ettei nykyiset lasit enää riitäkkään…
Sain ensimmäiset silmälasini 12-vuotiaana toukokuun lopussa 1961. Kouluhoitaja lähetti minut silmälääkärille oman tarkastuksensa jälkeen.
Kun sain ensimmäiset lasit käyttööni, ihmettelin äidilleni, että näin koivuissa olevat lehdet. Aiemmin en ollut nähnyt niitä. Äiti totesi, että kyllä ne ovat olleet puissa jo muutaman viikon.
Näöntarkastuksesta on yli 2 vuotta, joten olisi ehkä syytä käydä.
Oi, uudet lasit ollu jo muutaman vuoden suunnitelmissa, mutta ei ole saanut aikaseksi hankkia. Viimeisestä näöntarkastuksesta siis jo useampi vuosi. Aikoinaan halusin väkisin tilata hyvin kalliit kehykset sovittamatta niitä, kun niihin olin tykästynyt jossain. No käyttöaika jäi lyhyeksi vaikka olikin ihan ok. Nyt kuitenkin suosin enemmän Specsaversin valikoimaa ja asiakaspalvelua. Lahjakortin avulla uudet lasit tulisi varmasti hommattua ja samalla saisi piristystä tähän pitkään talveen 🙂
Heh, juurikin niin! Ekat lasit yläaste ikäisenä, kun ei tahtonut taululle nähdä! Ja sitä tuli valittua tosi pienet, ja hennot violetit lasit. Reunukset olivat kuin rautalankaa 😀 Nykyisin palloilen piilolinssien ja rillien välillä. Edelliset rillit olen uusinut 5vuotta sitten, ja samalla kävin näöntarkastuksessa, joten aika jo oisi!
Ensimmäiset ikänäkölasini sain noin kuukausi sitten. Kiva olla näin vanha:)
Sain silmälasit noin 10-vuotiaana, joten muistoja riittää. Lukioikäisenä käytin paljon piilareita ja suorastaan inhosin silmälaseja. Olin kymmenisen vuotta ahkera piilareiden käyttäjä, kunnes kyllästyin ja huomasin miten kivoja kehyksiä markkinoilla on. Menneistä laseista on mieleeni jäänyt varsinkin punaiset kehykset, jotka hankin yllättäen itsenikin räväkästä valinnasta. Tällä hetkellä käytössä on mustat kehykset, mutta olisi aika päivittää. 🙂
Kävin näöntarkastuksessa viimeksi 10 vuotta sitten. Varmaan olisi paikallaan 😀
Muutama viikko sitten pohdiskelin, että tuntuu siltä kuin näköni olisi huonontunut ja tarkistin koska olen käynyt viimeksi näöntarkastuksessa. Järkytyksekseni totesin, että eihän siitä ole vasta kuin vuosi! Miten voikin näkö huonontua niin nopeasti? Pitäisi siis varmaan taas hankkia uudet lasit, joten lahjakortti tulisi todella tarpeeseen 🙂
Ekat rillit olen saanut 3-vuotiaana ja ne olivat varsinaiset ministerilasit: ruskeaa muovia ja neliskanttiset 🙂 Tuolloin ei vielä ollut saatavilla samanlaisia nättejä ja tyttömäisiä kehyksiä, joita esim. omille tyttärilleni olemme voineet hankkia. Minulla on viha-rakkaus-suhde silmälaseihin: sain niistä tarpeekseni lapsena ja nuorena ja olen kohta 30 vuotta käyttänyt säännöllisesti piilolaseja. Iloa kuitenkin tuottaa, että lasien avulla voin nähdä ja tätä nykyä nenällä keikkuu (useimmiten vain kotona) monitehot. Silmälääkärillä olen käynyt 1,5 vuotta sitten. Lasien hankinta on tuskaista, joten en tuolloin vaihtanut silmälaseja, koska vahvuudet eivät niin suuresti muuttuneet. Nykyiset lasit ovat juurikin Specsaversilta, jonka valikoimiin ja hinta-laatu-suhteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja ennen kaikkea ilahduttaa aina se erittäin avulias ja ystävällinen palvelu, jota olen saanut niin omissa kuin lasten laseja hankittaessa jokaikisestä Specsavers-liikkeestä. Tyttärelle hankimme syksyllä hyvällä hinnalla kahdet lasit ja hän on niihin oikein tyytyväinen ja pitää laseja todella mielellään. Tahtotila olisikin, että omille lapsille ei kehittyisi laseihin lainkaan sitä viha-suhdetta, joka itsellä on. Se onkin tätä nykyä helpompaa, koska valikoimaa todella on ja jokaiselle löytyy itsensä näköiset ja mieluiset lasit 🙂
Parhain silmälasimuistoni liittyy isäni pullonpohja laseihin joille siskoni kanssa naurttiin ja hymyiliin salaa. Olimme onnemme kukkuloilla kun ne menivät jossain vaiheessa rikki ja isä joutui ostamaan uudet lasit.
Tarkastuksessa kävin viime vuonna ja uudet lasit tuli Mutta kyllä nuorena oli kamalaa kun oli lasit ainoana luokallani
Näöntarkastuksessa olen tainnut käydä kymmenen vuotta sitten, pitäisi mennä taas.. 🙂
Hupaisaa, koska itselläni erityisesti lapsuuden kesiin liittyy aina muistoja niistä hetkistä, kun mökiltä kaivoimme mummin ja papan vanhat silmälasit esiin ja sovittelimme niitä sekä hauskuutimme toisiamme leikimällä silmälasimalleja.
Kyllä silmälaseissa näkyy helposti ajan muoti. Ja niitä tulee jotenkin säilytettyä, toisin kuin esim vaatteita.
Heh, minulla on vähän samanlaisia muistoja äitini laseista, paitsi että ne olivat sellaiset isot, siniset Mikko Alatalo-lasit ja niiden kanssa on naurettu nuorempana siskon kans.
Nyt on itsellä taas jo liian pitkä aika edellisestä näöntarkastuksesta. Ilman muuta mukana arvonnassa 🙂
Minäkin sain ekat lasini yläasteikäisenä. Ne olivat mielestäni ihanat, kullanväriset! Nyt kuvia katsellessa aika järkythän ne oli 😀 😀 Mutta silloin oli silloin 😀
Kävin viimeksi näöntarkastuksessa 1 1/2 vuotta sitten, jolloin hankin nykyiset lasini, ja Specsaversilta tottakai 🙂
Meillä myös on leikitty äidin vanhoilla laseilla, olisin halunnut aina itsellekin silmälasit, olisihan se ollut siistiä. Nykyään tiedän että mulla on hajataittoa, optikolla kävin viime syksynä. Silmälääkärillä pitäis myös käydä ja hommata ne ensimmäiset lasit, mut en ole vielä tohtinut! Jos kävisi niin hyvin että voittaisin tämän, niin todellakin kävisin silmälääkärillä ja ostaisin vihdoin ne pullonpohjat että näkisin taas 😀
Viime näöntarkastuksesta on jo aikaa. Silloin pieni taittovirhe vasemmassa silmässä. Eivät suositelleet silloin laseja, mutta varmaan uusi tutkimus olisi paikallaan kun ikääkin jo alkaa olla…
Minulla on ollut myös puoli naamaa peittävät pokat
Ekat lasini sain aikuisiällä ja ne olivat kehyksettömät (jotka nyt ovat totaalisen yäk). Nykyiset tummanharmaat pokat ovat tosi kivat, enkä ilman niitä varsinkaan töissä pärjäisi. Vähän kuumottelisi hankkia uudet…
Näontarkastuksessa kävin viime vuonna. Uudet aurinkolasit on hankintalistalla ennen kevättä, sillä migreenikkona en pärjää ilman niitä. Täytyypä tulla mukaan arvontaan kokeilemaan onneaan 🙂
Sain ensimmäiset lasini yläasteen lopulla, juuri ennen lukioon menoa. Laseja optikolla sovittaessani olo tuntui jotenkin aikuisemmalta kuin ennen. En tiedä olivatko ensimmäiset lasit vai lukioon meno (tai molemmat) tähän syynä, mutta hetki on jäänyt mieleen. Edellisestä näöntarkastuksesta (ja uusista laseista) on kulunut muutama vuosi aikaa, joten lahjakortti tulisi tarpeeseen. 🙂
Minäkin olin pitkään perheeni ainoa rillitön. Ja isän vanhoilla pullonpohjilla on meilläkin saatu kikatukset moniin leikkeihin ja valokuvaustuokioihin.
Itse sain ensimmäiset silmälasit vasta 4(?) vuotta sitten. Viimekuukaudet olen taas metsästänyt mieleisiä kehyksiä. Yritän aina löytää lasit oman kaupungin palveluista, tuloksetta. Jälleen pitää kääntyä lähikaupungin specsaversin puoleen, sillä vain heiltä olen löytänyt kriteereihini sopivia pyöreitä metallikehyksiä. Nyt olisi taas rillien ja vahvuuksien päivitys edessä, ja mallikin jo katsottuna, joten lahjakortti tulisi pikimmiten käyttöön.
Vitosluokan terveystarkastuksessa terkkari totesi, että optikolla käynti olisi paikallaan. Olin tuolloin 11-vuotias, varhaisteini-iän kynnyksellä ja tietenkin mietin, mitä kaverit koulussa ajattelevat asiasta. Päätin silloin, etten välitä muiden sanomisista, ja yhden atk-tunnin aikana istuessani takarivissä laitoin lasit silmille. Yksi luokkani pojista onnistui juuri silloin kääntymään tuolissaan ja näki minut lasit päässä, ilme muuttui huvittuneeseen virneeseen mutta onneksi en sen enempää saanut kommentointia asiasta.
Siitä päivästä lähtien olen käyttänyt laseja jokaikinen päivä. Täytän maaliskuussa 22. Olen käynyt läpi kahdeksat kehykset, joista kolmet peräkkäiset ovat olleet samat. Koska en vain ole enää löytänyt kasvoihini paremmin istuvia ja silmääni miellyttäviä yksilöitä. Yksiin näistä kolmista kehyksistä vaihdettiin kerran jopa uudet linssitkin. Tällä hetkellä minulla on kahdet lasit (siis samoilla kehyksillä mutta eri linsseillä), toisia käytän koko ajan, toiset ovat laatikossa odottamassa jos käyttölaseille käy jotain.
Ensimmäiset lasini olivat Silmäasemalta, toiset konkurssin tehneeltä Eyenilta, kaikki loput Specsaversiltä. Specsavers on siis tuttu paikka, jossa olen käynyt näöntarkastuksessa viimeksi kesäkuussa 2015. Lienee siis jo aika käydä taas. Ehkä samalla voisi tutkiskella aurinkolasitarjontaa, vahvuuksellisia arskoja minulla ei koskaan vielä ole ollutkaan!
Ensimmäinen optikkokäynti oli isän kanssa teini-iässä. Isä on mukana aina kaikissa tärkeissä elämän ”käännekohdissa” tukien muutoksessa ja olihan se muutos, kun yhtäkkiä tarvitsit lasit. Isä liittyy siis muistioon erittäin vahvasti ja sitä ajatellessa tulee hyvä mieli. Nykyiset lasit ovat jo nelisen vuotta vanhat ja itseasiassa koiranpentumme on niitä myös vähän nakerrellut, joten uudet tulisivat tarpeeseen.
Minä olisin lapsena halunnut silmälasit keinolla millä hyvänsä! Kun sitten yläasteella vihdoin lasit sain, en kehdannut käyttää niitä kuin joskus tunnilla, kun en muuten nähnyt taululle. Nyt olisi taas aika ostaa uudet lasit, vanhat on n.2v vanhat ja jo käytöstä kärsineet..
Pari vuotta sitten uusin laseja mutta sen jälkeen olen jo vahingossa istunut lasien päälle että vähän vinksallaan mennään :
Ekat lasit sain joskus kymmenvuotiaana. Katselin telkkaria lähes nenä kiinni TV:n ruudussa ja koulussa ei liitutaulun söherryksistä saanut mitään selvää. Näkö olikin sitten aika lailla heikentynyt ja se tapahtui vauhdilla. Toukokuussa vielä pärjäsin koulussa ihan ok, mutta syksyllä kun koulu alkoi, oli taululle näkeminen ihan mahdotonta. Tähän samaan aikaan tapahtui hurja harppaus pituuskasvussa; olisko jotain yhteyttä. Ja näkö sen kun jatkaa heikkenemistään, vaikka silloin muinoin lupailtiin, että kyllä se aikaa myöten tasaantuu. Että uudet kehykset ja linssit tulisivat taas enemmän kuin tarpeeseen!
– Elma –
Sain ensimmäiset lukulasini ala-asteella ja taisin käydä näöntarkastuksessa viime vuonna. 🙂
Minulla on toistaiseksi lukulasit ja olen huomannut että tarvitsen vahvempia laseja, en enää näe kunnolla niillä ensimmäisillä
Näöntarkastuksessa kävin viimeksi puoli vuotta sitten ja näkö ei ole huonontunut, joten vanhoilla laseilla jatketaan.
On siitä aikaa kun kävin tarkastuksessa. Lukulasit on mutta välillä tuntuu, että ne ei aina riitä. Ehkä olisi aika mennä tarkistamaan näkö.
Onpa kauniit nuo Kylie-lasit!
Sain silmälasit 10-vuotiaana. Itkun kanssa äidin kanssa kävimme ostamassa kotikyläämme ajelleesta silmälasimyyntibussista (!!!). Inhosin lasejani, vaikka sain itse valita mallin. Koulussa en suostunut käyttämään niitä, kunnes opettaja pakotti. Kun laitoin lasit päähän hetken uhmattuani, opettaja ja muut oppilaat antoivat aplodit. 😀 Tästä jäi kiva muisto opettajastani. <3 Ja kyllä, nykyään silmälasit ovat arkipäivää. 🙂 Viimeisestä näkötarkastuksesta on jo aikaa, joten olisi ajankohtaista.
Mä en ole koskaan käynyt optikolla näöntarkastuksessa ja nyt alkaa tuntua, että syytä ehkä olisi
Hei, runsas vuosi taitaa olla tarkastuksesta.
13v sain lasit ja muistan kun opettaja koulussa sanoi että näytin fiksummalta..
Kääk, minä tarvitsen uudet lasit, tiedän. En ole käynyt viiteen vuoteen näöntarkastuksessa, kaukolasit ovat vain käytössä kun katson televisiota. Tarpeeseen tulisi nyt.
En ole käynyt pitkään aikaan mutta nyt alkaa tuntua, että menen lähipäivinä. Odottelen hyviä tarjouksia.
Olen käynyt viime vuoden keväällä ja huimasti oli näkö huonontunut, sain uudet lasit mutta tarvitsen vielä toiset eli aurinkolasit vahvuuksillani.
Itselläni ei silmälaseja ole, mutta muistuu mieleen siskoni ekat lasit, ne oli karmeat ja niistä on riittänyt hupia monet monet kerrat näin jälkikäteen. 🙂
Ekat lasit olivat muoviset, kilppari kuosia. Ja todella pienet. Lähes samanlaiset oli suosikki Spice Girls Mel B:llä. Lasien lisäksi piti saada tiukat afrokiharat.
Silmälasit sain yläasteen ekalla. Lukiossa hankin piilolinssit, joita olenkin käyttänyt lähes joka päivä siitä asti. N. 15 vuotta siis. Tulisi tarpeen selvittää missä kunnossa silmät tuon jälkeen ovat. On tullut aika pitää itsestä parempaa huolta.
Näöntarkastus tehtiin aivan hiljattain, kun kävin piilolinssien sovituksessa. Piilolinssit eivät kuitenkaan tuoneet toivottua pelastusta kohdallani hajataittolinssien hankaluuden ja silmien kuivumisen takia. Toki ne jäävät joissain määrin käyttöön, mutta tästä pettyneenä olen päättänyt suunnata jälleen silmälasikaupoille entisissä laseissa olevien pienen pienien naarmujen takia. Lahjakortti tulisi siis oivaan saumaan ja pääsisin tutustumaan Specsaversiin, joka ei vielä ole minulle tuttu liike!
Sain ensimmäiset lasini lukion kakkosluokalla ollessani, jäin aina jälkeen kun piti kirjoittaa taululta/piirtoheittimeltä muistiinpanoja ja jouduin lainaamaan kavereilta vihkoja et sain kaikki asiat itselleni ylös. Tuota kesti aikansa kunnes äiti varasi ajan optikolle ja sain ekat lasini. Aika monet lasit ovat tuon jälkeen jo olleet. Nyt pitäisi kyllä mennä optikolle kiireen vilkkaan sillä tämän hetkiset lasit ovat olleet minulla jo monia vuosia ja ikää on sen verran että monitehot ovat seuraavaksi hankinta listalla. Tätä nykyä luen lehtiä ja teen käsitöitä ilman laseja kun en näillä näe lähelle…et pitäisi se aika vaan saada aikaiseksi varata…
Minulla alkaa tuo ikänäkö vaivata ja pitäisi alkaa suuntaamaan elämäni ensimmäiseen näöntarkastukseen..
Viime näöntarkastuksesta on muutaa vuosi, joten uusi voisi olla ajankohtainen!
Edellisestä tarkastuksesta tulee kohta kaksi vuotta. Silmälasitkin olisi aika taas uusia.
Ensimmäiset lasit omassa nuoruudessa oli jotenkin nolo asia. Toisin on tänään, kun tarjolla on valtavasti muodikkaita vaihtoehtoja joka lähtöön!
Lukioiässä sain ekat lasit, pari vuotta sitten ekat monitehot, oli aika “järkytys” todeta tarvitsevansa LUKUlasit
Pari vuotta näön tarkastuksesta, olisi aika jo mennä! Ja vanhat rillitkin kyllästyttää jo. 🙂
Lasit on olleet noin 10-vuotiaasta, nyt myös päätelasit töissä tarpeen. Viimeksi näkö tarkistettu juurikin noiden päätelasien hankinnan yhteydessä ja nyt olisi aika hommata myös varsinaiset uudet lasit. En ole koskaan asioinut Specsaversilla, mutta tämän lahjakortin myötä kokeilisin paikkaa ekaa kertaa.
Kylie-lasit näyttävät kivoilta, saattaisivat sopia minullekin. Likinäköä ja hajataittoa sen verran, että laseja käytettävä koko ajan.
Ekat lasini sain kohta 30v sitten. Muistan vieläkin sen päivän oikein hyvin. Lasit olivat mintunvihreät 80-luvun henkeen 😀 Sen jälkeen onkin olleet monenlaisia laseja, pieniä ja isoja. En osaisi olla ilman. Joskus mietin leikkausta, mutta lasit taitavat olla osa minua 🙂
Menin näöntarkastukseen, kun en enää nähnyt pujottaa lankaa neulaan. Luulin, että lähinäkö on alkanut hiipumaan. Ei ollut, vaan silmät olivat liian kuivat, jolloin eivät jaksaneet tarkentaa. Kosteuttavat tipat auttoivat.
Kävin näöntarkastuksessa viimeksi syksyllä 2015, eli siitä on nyt aikaa jo yli kaksi vuotta. Pian saisinkin varmasti käydä uudelleen. Tyttären kanssa asioitiin Specsaversilla aivan hiljattain, hänellä on nyt upouudet lasit 🙂
Mukana loistavassa arvonnassa!
13-vuotiaana sain lasit. Kolme vuotta takaperin näkö tarkastettu viimeksi ja on tämän vuoden tavoitteina tarkistaa näkö.
Sain ensimmäiset lasit yläasteella, ainoana luokallani. Siihen aikaan ei ollut paljoa valinnan varaa lasien suhteen… Ei ollut kovin itsetuntoa nostattavaa. Onneksi nykyään on hienompia kehyksiä 🙂
Minun edellisestä näöntarkastuksesta on jo yli 10v, joten olisi varmasti syytä se tarkistaa. Mukana siis
Täytyy tunnustaa että koskaan en ole käynyt optikon tai silmälääkärin suorittamassa näöntarkastuksessa.Nyt kun tytär sai lasit, ja oma ikä alkaa nelosella, on asia tullut ajatuksiin.Jos voitan, lupaan saman tien varata ajan näöntarkastukseen 🙂
Viimeksi näöntarkastus on tehty lentoemäntäaikoina, ja tästä on jo useampi vuosi. Pitäisikin käydä pitkästä aikaa. Sopivat sulle hyvin noi lasit. 🙂
Mun silmälasimuisto on ehkä vähän surullinen jopa: olisin tarvinnut lasit jo yläasteella, mutta vanhemmat eivät uskoneet (!?). Lainasin sitten kaverin rillejä tunneilla, kun en nähnyt taululle 😀 Nyt olisi aika jo taas mennä tarkastukseen, edellisestä pari vuotta. Rillitkin pitäis päivittää kun nykyään teen työtä jossa piilareiden käyttö on hankalaa, kun silmät kuivuu näyttöä tuijotellessa.
Viimeksi olen käynyt näöntarkastuksessa, jestas, neljä vuotta sitten. Pikkuhiljaa on alkanut hiipimään haave uusista pokista, vaikka nämä vanhatkin on vielä kovin mieluisat. Piilareitakin vähän haaveilen, olisi vaan niin helppoa kun ei töissä tarvitsisi puljata aurinkolasien ja tavallisten kakkuloiden välillä.
Mulla on tallessa perintökalleudet; lähes sokean isoäitini pullonpohjalasit, joiden takaa maailma on huisin kummallinen, ja joiden sopivuutta omiin kasvoihin ei voi todeta kuin valokuvista koska tosiaan kaikki on hurlumhei niiden läpi katsottuna. Lukemattomat naurut on niillä pokilla saatu; paas kuvitellen James Potkukelkan ja Aina Inkeri Ankeisen rakkauslapsi, jjep 😀
Rillipää 11-vuotiaasta saakka! Ensimmäiset lasit olivat tummanvihreät metallikehykset lähes pyöreillä linsseillä.. varmaa hupailuosastoa lapsille.
Tämän hetken lasit ovat olleet käytössä pari vuotta, näkö pitäisi jo tarkastaa ja uudet kehyksetkin kutkuttelisivat =)
Kohta kahdeksan vuotta mennyt nykyisillä laseilla. Uudet pitäisi hommata. Kaksitehoille olisi jo käyttöä.
Minäkin sain ensimmäiset lasit murrosiän kynnyksellä, likinäköisyyteen. Minulle tuli hirveitä päänsärkykohtauksia ja pyörtyilin, ja ainoa syy, joka tutkimuksissa löytyi, oli likinäköisyys. Siitäpä alkoi sitten rillielämä. Kehyksissä oli kekkoskehyksiä, jotka peittivät puoli naamaa, metallisankaisia pienempiä, joista tuli allergisia oireita (tämä siis ennen titaanikehysten keksimistä), ja taas muovisia kissansilmiä.
Näkö ei ole enää muuttunut oikeastaan vuosiin, välillä vähennetään hajataittoisuuden korjausta, välillä sitä lisätään, mutta ainoa radikaalimpi muutos on tuo ikänäkö. En näe enää tavallisilla laseilla lukea pientä pränttiä, vaan täytyy ottaa rillit pois 😀 Edellisestä näöntarkastuksesta taitaa olla yli 2 vuotta. Pitäisköhän mennä….
Ensimmäiset “Kekkoset” sain ala-asteella ja siitä asti on lasit nenällä keikkunut. Tyylini on palannut jälleen mustaa Kekkoseen, vaikkakin välissä on ollut hengetöntä ja melkeinpä huomaamatontakin kehystä. Toista vuotta mennään näillä ja jännä nähdä minkähänlaiset seuraavaksi 😉
Edellisestä näöntarkastuksesta on hujahtanut aikaa muistaakseni 4-5 vuotta, olisikin aika käydä lasit päivittämässä ^_^
Ikänäkö vaivaa täälläkin jo pahasti – tai sitten kaikkien purkkien tekstejä on vaan pienennetty entisestään 😀 Itselläni on ollut lasit yläasteelta asti ja ihan ensimmäiset lasit olivat jätti-isot, sinikehyksiset, sinerretyllä (!) linssillä – sellaisella liukuvärjätyllä… Taisinkin näyttää lähinnä Mikko Alatalon kaksossisarelta 😀 Sitä seuraavat olivat vastaavat, ruskealla linssillä 😀 😀
Näöntarkastus ja uudet kehykset tulisivat kieltämättä taas tarpeeseen eli mukana!
Mulla on samat muistot niistä äidin matkatelkkarin kokoisista laseista, joilla leikittiin pienenä. Omat lasit sain parikymppisenä, pienellä miinuksella, mutta hajataittoa enimmäkseen korjaamaan.
Nyt olisi aika käydä optikolla, sillä silmät tuntuvat töiden jälkeen tosi väsyneiltä, näyttöpäätetöitä kun teen päivät pitkät. Viime käynnistä lienee pari vuotta.
Ensimmäiset lasit sain joskus 12-vuotiaana.Muistan miten ihmettelin uudennäköistä maailmaa,kun näin lukea valomainokset ja kaikki näytti niin kirkkaalta.
Näöntarkastuksessa olen käynyt noin 2 vuotta sitten.
Itsellä ei vielä ole laseja mutta on pikkuhiljaa alkanut tuntumaan että näöntarkastus ei olisi pahitteeksi…Lahjakortti tulisi kyllä tarpeeseen
Minä sain ekat lasit eskarilaisena. Vieläkin muistan ne vaaleanpunaiset WWF:n panda-logolla varustetut lasit <3
Meidän lapsille on suurta huvia kokeilla mun lapsuuden aikaisia laseja, ensimmäiset sain 80-luvun lopulla 🙂
Nykyään on piilarit käytössä, mutta uudet lasit on olleet pitkään suunnitelmissa, vielä ei ole vain saanut aikaiseksi.
Kävin Specsaversilla näöntarkastuksessa joulukuussa 2017, samalla tilasin kahdet uudet lasit (kun sai kahdet yhden hinnalla). Molemmissa on violetti väri joka sopii minulle, brunetille ja ruskeasilmäiselle, erittäin hyvin. Yhdet lasit ovat aika tavalliset kulmikkaat muovikehykset, ja toiset ostin koska ne olivat niin rumat, mutta sopivat silti niin hyvin! Alkutotuttelun jälkeen olen ruvennut pitämään näitä “kummelilaseja” enemmän kuin niitä tavallisia. Kummelilasit ovat pyöreät ja isot Ivana Helsinki-mallistosta. Ne ovat jollain tavalla päällekäyvät, mutta pidän niistä. Ne eivät jätä kylmäksi. Naurattaa aamuisin kun näen itseäni peilistä, hyvällä tavalla.
Silmälasimuoti on usein tottumiskysymys. Ekat lasini olivat juuri sellaiset teelusikan kokoiset ja ohutsankaiset. Nykyään en enää ostaisi sellaisia. Silloin yläasteella tärkeintä oli halpa hinta eikä istuvuus tai muoti. En käyttänyt teelusikkalasejani ellei ollut pakko, esimerkiksi jos istuin viimeisessä rivissä luokassa ja oli vaikea nähdä taululle. Muuten ne pysyivät aina kotelossaan.
Sen jälkeen onkin mukavampia silmälasimuistoja! Yläasteen jälkeen aloin rakastamaan laseja kun sain itse päättää mallista ja maksaa lasini. Muistan erityisen lämmöllä semi-läpinäkyvät muoviset persikanväriset lasit, ja vaaleansiniset vastaavanlaiset, ja yhdet miu miun kilpikonnaväriset lasit joissa oli koristeena hopeiset neliapilat! Onnenlasini.
Valitettavasti olen aina ollut vähän kömpelö, ja lukiossa ja yliopistossa onnistuin tavalla tai toisella rikkomaan silmälasini n. 1-2 vuoden välein. Muistan yhden kerran oikein hyvin. Olin katsomassa punkbändin keikkaa, heilutin päätäni musiikin tahdissa yleisössä ja lasit lensivät päästäni. Voi hemmetti, ajattelin, ja rupesin vimmatusti etsimään niitä lattialta ennen kun joku ehtisi astua tai hyppiä niiden päälle. Löysinkin ne heti, jopa ehjänä, ja olin juuri poimimassa ne talteen kun joku takanani työnsi minua vahingossa, niin että horjahdin eteenpäin ja astuin itse lasieni päälle!
Toisella kerralla (vastaavanlaisessa tilanteessa) näin kun lasini lensivät päästäni ravintolan koristepalmun kukkaruukkuun, mutta oli niin paljon ihmisiä yleisössä, että päätin hakea ne vasta keikan jälkeen. No eihän ne ollut siellä enää. Muistan baarimikkojen huvittuneet ilmeet kun selitin mitä oli tapahtunut ja jätin yhteystietoni.
Näiden tapahtumien jälkeen kävin useammin kiristämässä silmälasieni sankoja niin että ne pysyivät paremmin päässäni.
Kavereillani oli siihen aikaan tapana leikkimielisesti kuittailla, että “taasko sinulla on uudet lasit?”. Yhdestä synttäribileestä on hauska valokuva kun silloinen poikakaverini poseerasi kaikki entiset lasini (oiskohan niitä ollut n 7-8 kpl) päässä yhtäaikaa. Vanhoilla mummolaseilla on myös tullut hassuteltua sekä lapsena että teininä.
Minulla on edelleen silmälasien hautausmaa lipastossani. Rikkinäisistä laseista on vaikea luopua koska ne edustavat tiettyä ajanjaksoa nuoruudestani. Joskus kun muistelen vanhoja aikoja ystävien kanssa, niin määritän ajanjakson lasieni mukaan: “se oli silloin kun minulla oli ne kekkoslasit, muistatko?”
Silmälaseista on tullut osa identiteettiäni, en osaisi enää olla ilman. Kasvot näyttävät alastomilta ilman laseja. Kokeilin piilareita, mutta ne eivät sopineet minulle, ja näytin mielestäni oudolta. Silmälaseja on niin helppo käyttää. Ne ovat kasvojeni koriste, ja olen aina saanut niistä kehuja. Jos olisin rikas, niin ostaisin useat lasit ja vaihtelisin niitä tunnelman ja tilanteen mukaan.
Mä kävin juuri perjantaina näöntarkastuksessa, uudet lasit ovat siis hankintalistalla!
Itse aloin käyttää ensimmäisiä lasejani 24-vuotiaana ja samana syksynä isäni hankki ensimmäiset lasinsa – molemmat tismalleen samoilla voimakkuuksilla, vasemmassa hajataittoa enemmän kuin oikeassa ja muutenkin heikompi näkö vasemmissa silmissämme. Silloin se huvitti hieman. Nyt joitakin vuosia myöhemmin olen valitettavasti huomattavasti huomonpinäköinen kuin isäni, ehkä johtuu tästä jatkuvasti näytön tölläämisestä.
Sain silmälasit joskus 15 vuotiaana. Päätin jo silloin etten tule niitä paljoa käyttämään. Noin viikon päästä silmälasieni saamisesta tuli optikkoni rullaportaissa minua vastaan ja kysyi, että missäs silmälasit on. Vastasin vaan, että kotona ja hymyillen jatkoin matkaa.En vielä tänä päivänäkään, vaikka ikää on jo enemmän kuin tarvis, ole oppinut silmälaseja käyttämään säännöllisesti, mutta paljon enemmän kuin nuorena.Nuorena oli vain tärkeetä miltä näytän, nyt enemmän vaakalaudalla painaa mitä näen.
Viime kerrasta on jo 3 vuotta, olisi varmaan pikku hiljaa aika mennä katsastamaan näkö!
Silmälasit ovat olleet käytössä lukion ensimmäiseltä asti. Yläasteen lopussa ennen täydellisenä pitämä näköni teki tepposet ja terveyden hoitajan näkötestissä ei enää mennytkään oikein se rivi, mikä ennen meni ongelmitta. Silloin löytyi syy myös jonkin aikaa vaivanneelle pääkivulle! Sain pienet miinusvauhvuudet ja hajataiton korjauksen. Nykyään käytän laseja aina lukiessa ja pitkälle tiiraillessa, sillä hajataitto vaivaa eniten.
Nyt vaihto-opiskellessa on monta kertaa lentokentällä toivonut, että olisi laittanut lasit päähän ja näkisi vaihtolennolle vievät opasteet oikein! Ehkä vihdoin osaisi ottaa oppia aiemmasta ja lasit pysyisi nenällä seuraavalle lennolle, kun matkaan takaisin Suomeen ja vaihto Singaporessa on vain tunnin. Siinä tunnissa on hyvä näkö valttia juoksukilpailussa aikaa vastaan 😉
Ekat lasini sain lukion lopussa kun alkoi vain tuntumaan siltä, etten näe. Eihän mulla sitten ollut kuin ihan ihan vähän miinusta, mutta sen verran kuitenkin, että silmälääkäri oli lasien kannalla. Mulla on monta ystävää, joilla on huonompi näkö kuin mulla, mutta heillä ei ole laseja jatkuvassa käytössä tai välttämättä ollenkaan! En tajua, itsestä kun tuntuu ettei näe mitään 😀 Ekat lasini oli muoviset violettisankaiset suorakulmiomaiset, aivan kamalat kun nyt niitä katselee! Nykyään on paljon isommat ja pyöreämmät kehykset – juurikin Specsaversilta hankitut. Uudet lasit olisi kyllä kiva piristys 🙂
2 vuotta sitten olin näöntarkastuksessa 🙂
Sain ekat lasit yläasteella. Pidin laseja vuoden-pari aktiivisesti, kunnes iski kausi ettei ollut coolia pitää laseja ja niin ne jäi usein kotiin.
Tällä ei ollut kovin hyviä seurauksia, kun näkö alkoi nopeasti heikkenemään ja koulussa taululle näkeminen oli niin ja näin.
Nyt en osaa olla enää ilman laseja kotonakaan.
Viimeksi kävin silmälääkärissä vuosi sitten, mutta harkitsen lasien vaihtoa.☺
Todella kauniit nuo Kylie-lasit! Haluaisin itsekin sovittaa niitä!
Sain ensimmäiset lasini vasta aikuisiällä 3 vuotta sitten, kun hajataitto aiheutti näyttöpäätetyössä päänsärkyjä ihan pahoinvointiin asti. Ja silloin siis viimeisin näöntarkastus.
Tämän jälkeen olen ehtinyt saada kaksi lasta ja raskaudethan voivat vaikuttaa näköön, joten olisi hyvä käydä tarkastuksessa.
Viimeksi olen tainnut käydä näöntarkastuksessa melkein neljä vuotta sitten joten tämä tulisi tarpeeseen.
Olen käynyt viimeksi näöntarkastuksesta varmaan 7 vuotta sitten työterveyshuollon kautta. Varmaan olisi aika käydä uudestaan 🙂
Viime näöntarkastuksesta tulee aikaa 3 vuotta, joten aiheellista olisi hoitaa asia taas kuntoon. Ja sain ensimmäiset lukulasini ala-asteella ne oli kirkkaanpunaiset ja muistan kun laitoin ne ekaa kertaa koulussa päähäni opettaja mainitsi, että onpa hienoa saada väriä luokkaan ja ujona tyttönä punastuin niin ettei laseja varmasti erottanut päästäni. Lasit melko pian tuosta vaihtuivat miinuslaseihin ja siitä asti lasit kuuluneet vakiovarustukseen.
Kahdet lasit olen hankkinut nyt kahdeksan vuoden aikana jolloin iski ikänäkö_”häiriö”.
Viimeisestä näöntarkastuksesta noin kolme vuotta ja Specsaversilta tullut jo parikin kutsua mutta se raha uusiin laseihin….. Eli nyt tulisi tarpeeseen pieni avustus ja nuo Kylie lasit näyttävät kivoilta.Ihanan naiselliset ja luonnolliset.
Silmälasit sain murrosikäisenä 1970-luvulla, käytin niitä kuitenkin ulkonäkösyistä lähinnä vain oppitunneilla. Piilareiden tulo oli suuri helpotus. Nyt taas ikänäön myötä pitäisi totutella pois piilareista ja siirtyä enemmän lasien käyttäjäksi: mutta se lasien valinta on niin vaikeaa….
Viime kesänä kävin näöntarkastuksessa ja uusin silmälasit. Näitä uusia laseja olenkin käyttänyt säännöllisesti kun asennoiduin tarkastukseen mennessä etten osta laseja hyllylle. Sain ekat lasit yläasteella ja uusinut pari kertaa välissä ja aina ovat jääneet vähälle pidolle ja sit unohtuneet kokonaan hyllyyn. Aurinkolasit olisi uusittava vahvuuksilla.
Minulla on ollut silmälasit lähinnä työkäytössä noin neljä vuotta. Itse näkö on hyvä, mutta kärsin piilokarsastuksesta ja lievästä hajataitosta. Silmien väsymisen takia käytän laseja, koska työskentelyni on lähityöskentelyä ja pikkutarkkaa puuhaa. Viimeeksi olen käynyt näöntarkastuksessa noin vuosi sitten.
Ensimmäiset silmälasit 12 vuotiaana.
Edellinen näöntarkastus n. vuosi sitten.
Olen käynyt näöntarkastuksessa viimeksi noin kolme vuotta sitten ja sen kyllä huomaa, nimittäin en nää nykyisillä laseilla edes tietokoneen näyttöä töissä kunnolla päivän päätteeksi, koska silmät ovat niin väsyneet. Uudet lasit olisi varmasti tarpeen.
Sain ekat silmälasini lukioiässä ja olin niin tyytyväinen valitessani lasit pienillä hopeisilla timanteilla 😀 viime aikoina olen säännöllisesti saanut sähköpostilla muistutuksia näkötarkastuksessa käymisestä eli liian pitkä aika alkaa olla edellisestä..olen myös jo jonkun aikaa haaveillut uusista laseista, joten tämä tulisi todella tarpeeseen!
Laseja olen käyttänyt ala-asteelta asti, ensin lukulaseja ja nykyään jo monitehoja. Nyt alkaisi olla taas näöntarkastuksen aika, joten tämä tulisi tarpeeseen!
Hankin ensimmäiset lasini lukioikäisenä, kun huomasin, etten näe taululle kovin selvästi. Miinusta laseissa ei ollut kovin paljoa, joten kun opiskelut olivat ohi, unohtui lasien käyttö täysin (kun virallisesti mitään pakkoa esim. ajaessa niiden käyttöön ei ollut). Nyt kuitenkin kokeilin löytämiäni vanhoja laseja ja oli suorastaan yllätys, miten tarkasti sitä nökikään puiden lehtien ääriviivat ja kaiken! Joten nyt harkinnassa vaikkapa sitten imagolasit, jos ei muuta 😉
Viimeksi kävin näöntarkastuksessa 03/2017. Ensimmäiset lasini taas sain 9 vuotiaana. 🙂
Edellisestä näöntarkastuksesta onkin vierähtänyt aikaa jo kolmisen vuotta. ehkä olis jo aika käydä…
Viime syksynä kävin 8 vuoden jälkeen vihdoin näöntarkastuksessa ja uusimassa silmälasit. Näköni oli pysynyt ennallaan,mutta uudet lasit tulivat kyllä tarpeeseen.
Ensimmäiset silmälasini sain ikään kuin vanhingossa. Olin pitkään kärsinyt auton tai kauppojen tuulettimista, jotka kuivattivat silmäni ja saivat ne kirvelemään ja vuotamaan lopulta ja ajattelin optikon ohi kävellessäni kysyä ns. feikkilaseja, jotka estäisivät ainakin ajon aikana. Optikko vei samantien takahuoneeseen näöntarkastukseen ja lasithan sieltä tuli. Tästä on jo aikaa kymmenisen vuotta.
En ole koskaan käynyt näöntarkastuksessa mutta pitäisi kyllä mennä!..
Olisinkohan ollut n. 10-vuotias, kun sain ensimmäiset lasini. Nykyisin vuorottelen kivojen lasien ja piilareiden kanssa ☺️
Viimeisestä näöntarkastuksesta on aikaa n. 10 vuotta, joten ei olisi pahitteeksi käydä optikolla tai silmälääkärillä. Uudet lasitkin olisivat kivat, vaikka ihan pakosti en niitä tarvikaan, kun miinusta on vain hotusen verran…pärjään siis ilmankin, mutta kyllähän lasit tuovat kivaa vaihtelua ☺️
En edes muista milloin sain ensimmäiset lasini, lapsena kuitenkin. Nyt kyllä lasit kaipaisivat päivitystä!
Kaksi vuotta sitten kävin viimeksi silmälääkärissä. Silmälaseihin jouduin turvautumaan vasta ikänäön myötä.
Eipä taida omat lapsenikaan muistaa minua ilman laseja vaikka 2010 olenkin 24-vuotiaana saanut ekat lasit. Lapset oli silloin pieniä ja nyt 12v vanhin ja otin lasit pois,kun leikkasin pojan hiuksia niin poika kattoi kauhuissaan “mut nääksä mitää leikata ilman lasei” 😀
Näöntarkastuksesta on aikaa! Lukulasit tällä hetkellä. Pitäisi varmaan käydä tarkastuksessa…
Sain ensimmäiset lasini 13-vuotiaana. Olisin niiiin halunnut pyöreät John Lennon-lasit, mutta isäni sanoi jyrkästi EI. Löysin sitten jostain, ehkä kirpparilta, John Lennon-aurinkolasit, niitä käytin tyytyväisenä vaikka eihän niissä ollut vahvuuksia, tavallista tummennettua lasia. Olin puolisokea mutta onnellinen 😀
Ensimmäiset lasit sain jo ala-asteella ja silloin ostettiin lasit äidin ystävän optikkoliikkeestä. Lukiossa ollessani löysin Lahden Keskusoptiikasta Tanjan ja siitä asti olen ostanut Tanjalta lasit. Edellinen näöntarkastus on monen vuoden takaa, en ole löytänyt uutta kivaa optikkoa, Tanja kun lopetti liikkeensä muutama vuosi sitten. Löytäisinpä Tanjan jostain liikkeestä, niin ostaisin heti lasit heti häneltä.
40 vuotta silmälasien käyttöä takana, miinuksia sen verran reilusti että puoisokea olen ilman . Nyt olisi aika hankkia ekat monitehot, kun ikänäköä on selvästi tullut myös.
Lasit kaipaisivat kyllä päivitystä. Myös aurinkolasit vahvuuksilla tulisivat tarpeeseen kun nykyään tulee työn takia paljon autoilua.
Ensimmäiset lasit jouduin hankkimaan jo 10 vuotiaana, näkö on sen verran huono etten näe ilman laseja paljon mitään, aamulla kun herään niin laitan heti sängyssä lasit päähäni. Mieheni sanookin, että miten näen uniakaan katsella.
Kävin näöntarkastuksessa viime vuonna ja siinä selvisi että ikänäkö alkaa vaivata. Tulin siis hankkineeksi ensimmäiset moniteholasini. Hieman totuttelua niiden käyttö on vaatinut!
Opiskeluaikoina olen viimeksi käynyt 🙂
Iän myötä näkö on huonontunut ja luulenkin, että tarvitsisin jo monitehot. Viimeisestä näöntarkastuksesta on jo kulunut kaksi vuotta, joten nyt olisi jo korkea aika uudelle näöntarkastukselle ja silmälasien päivitykselle.
Omat ensimmäiset lasini sain ysiluokalla 🙁 Viimeksi kävin optikolla joulukuussa, nyt olisi edessä uusien lasien hankinta, kunhan saisi aikaiseksi valikoida kivat kehykset 🙂
Ihan iän myötä lukulasit on tullut käyttöön ei nää enää pientä tekstiä selvästi.ennen oli vaan kaukonäkö huono ja laseja tarvinnut ajaessa.
Uudet lasit pitäisi hankkia, olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten.