Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon ohjelmaa, että tänään on oikeastaan ihan kiva vain olla kotona. Olen siivoillut pois eilisiä puutarhajuhlia. Ihana ilta isolla porukalla, sellainen joka jää muistoihin ihan varmasti loppu elämäksi. Aikuisia ja lapsia, grillausta ja savustusta. Pelejä ja leikkejä, saippuakuplia ja petankkia. Klaaraa lukuunottamatta kaikki lapsetkin jaksoivat iltamyöhään, tosin sen verran aikaisin lopetimme, etteivät varaamani kynttilät ja pihavalot päässeet vielä oikeuksiinsa. Tuo pimeys tulee vielä niin kovin myöhään, vaikka sitten se tosin tuleekin nopeasti kun on tullakseen. Vieraiden lähdettyä mietin, että olisin vielä hetkeksi istunut ulos kesäyöstä ja pimeydestä nauttimaan, mutta ei minusta taida olla yöeläjäksi vaikka yrittäisinkin. Uni vei voiton ja nukuinkin pitkästä aikaa kuin tukki. Kiitos tuulen, joka raikasti illalla jopa yläkerran makuuhuoneita.

Nyt kun lattioista on pesty viimeisetkin jalanjäljet (valkoiset lattiat ja paljaat varpaat on muuten kesällä loistava yhdistelmä. Siivouksen tarpeen huomaa kyllä!) ja kaikki muutkin päivän askareet on saatu tehtyä aion nauttia sateisesta lauantaista ja sen raukeasta tunnelmasta. Sytytellä kynttilöitä ja olla vain rennosti pellavapuvussani. Jopa lapset tuntuvat olevan samalla mielialalla, joten iltaani kuuluu ehdottomasti myös kirja.

Keltaisen sävyt hiipivät pikkuhiljaa sisustukseen ja elokuun kruunaa tietysti auringonkukat. Tänä vuonna kaupasta ostetut, sillä kuivuus on tehnyt omista auringonkukistani melkoisen hinteliä ja vaatimattomia.

Olen tehnyt ajatustyötä ensiviikon suhteen ja olen todennut olevani valmis. Tervetuloa arki, olen jo kaivannut sinua!

 

Suloista lauantai-iltaa myös teille! ♡