Niin se vain vaihtui kirpeän aurinkoinen pakkasaamu tihkusateeseen. Ikään kuin ketään olisi tarvinnut muistuttaa siitä, että viikonloppu on ohi ja eletään maanantaita. Mutta tiedättekö mitä! Tänään en pitkästä aikaa ollut aamulla väsynyt, äitiäni lainatakseni, “kuin kuraan kuollut kuttu”. Ja mikäkö syy? No se, että menin eilen seitsemän jälkeen nukkumaan! Tai ainakin sänkyyn lukemaan ja yhdeksältä olin jo höyhensaarilla. Teki hyvää, mutta joo, ei ole mahdollista ihan joka päivä – eikä edes joka viikko.
Mutta hei, ihan tavallinen arki ja maanantai. Tai no, astetta parempi, kun olo on virkeä, mutta tavallinen silti. Eikä siinä tavallisessa mitään vikaa ole, jopa ihan tykkään tavallisista asioista. Adjektiivina tuo on vain helposti sellainen negatiiviselta kalskahtava. “No tää on tällainen ihan tavallinen” tai “No se on ihan tavis“. Vähättelevä ainakin. Sellainen suomalaiseen suuhun sopiva. Eikös jossain mainoksessakin sanottu, että suomalaiset on maailman tavallisinta kansaa. Ja joskus tuntuu jopa että maailman negatiivisinta. Ei pahalla, mutta ollaanhan me aika jöröjä. Noin karkeasti yleistäen. Ja sitten kuitenkin kun elämä yleensä on ihan tavallista, sitä tavallisuutta ei saisi vähätellä. Aika usein juuri sellaista tavallista elämää itketään takaisin siinä kohtaa kun elämä ajautuu kriisiin. Minä ainakin olen itkenyt. Vuolaasti ja äänekkäästi.
Joten tänään olen ihan iloinen siitä, että on tavallinen maanantai. Että saa laittaa ruokaa neljälle hengelle ja pestä ehkä neljän hengen pyykkejä. Että on lapset, jotka haluavat harrastaa ja jotka viihtyvät harrastuksissaan. Ollaan kaikki terveitä tai ainakin pystytään elämään täysipainoista elämää sairaudesta huolimatta. Siinä on jo aika paljon tavallisia juttuja, joista iloita ja olla jopa onnellinen.
Viime viikon maanantailistasta tuli “suoritettua” ihan jokainen kohta joten jatkan hyväksi valitulla polulla.
Maanantailista:
Jatkan aikaisin nukkumaan menemistä (mahdollisuuksien sallimissa rajoissa)
Poltan kynttilöitä ja nautin kotona olemisesta
Käyn kirjastossa ja siirryn Håkan Nesserin Van Veeteren -sarjaan
Käyn jumpassa ja kuntosalilla
Ulkoilen nauttien luonnon väri-ilotulituksesta
Tapaan ystäviä
Nautin ulkona syömisestä ja valmiiseen pöytään pääsemisestä
Juon kahvit kasvihuoneessa
Taion jotakin kivaa villiviinin köynnöksistä
Etsin tavallisista päivistä elämisen iloa ja positiivisuutta
Käyn ystävän kanssa minilomalla!
Oikein ihanan tavallista arkea ja maanantaita! ♡
Joskus aiemminkin olen kommentoinut sitä, miten käytät kanssani samaa, ei kovinkaan monen sanavarastoon kuuluvaa, sanontaa. Mikäköhän se silloin viimeksi oli..? No, oli mikä oli, nyt se on kuraan kuollut kuttu! Voi, miten ihanan kotoinen sanonta! Käytän samaa (itsestäni varsinkin) vähän turhankin usein…
Se oli se tinkelintankeli!
Jäi mieleeni. Ihana kuulla, että nämä on ihan yleisiä sanontoja ja termejä. Ainakin meille näiltä kulmilta oleville. Äiti kun oli vielä työelämässä kuvaili usein oloaan juurikin kuraan kuolleeksi kutuksi. 
Ihanaa viikkoa sinne!


Nyt on pakko kommentoida teidän ihanaa keittiötä. Ihana, tykkään kovin! Meillä on pientä remonttia keittiössä tiedossa ja tuollaisia avohyllyjä haaveilen. En vaan ole löytänyt vielä sopivia kannattimia, jotta hyllyistä saadaan varmasti tukevat.
Mukavaa tiistaita!